maanantai 31. lokakuuta 2016

Jännitystä ja perhosia

"Siinä naapurien puolelta lasten äänet kaikuu
Tällä puolen vuosi vuodelta kasvaa hiljaisuus ja kaipuu

Kuin ankat Stenvallin taulusta,
Raitalakanoissa toinen valveilla
Kauanko jaksamme haaveilla kehtolaulusta?

Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan

Meidän valikoivat katseemme kaikkialla huomaa
Mainoskuvissa ja puistoissa kaunista luojan luomaa
Ehkä meidänkin aika nyt ois, tällä tutulla käytävällä ootellaan.
Sisään huoneeseen kohta kutsutaan, onnen meille sois

Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan

Olen aina rakkaani puolella,
Joulupöydässä tahdon sua suojella
Niiden kysymyksiltä jotka meitä satuttaa

Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan"

- Arttu Wiskari

En ole tällä hetkellä laisinkaan surullinen tai masentuneen oloinen, mua jännittää ja perhosia on vatsassa! Tänään en vielä ovulaatiota ole plussanut, mutta ehkä huomenna? Tiistaina on kuitenkin luvassa folliultra ja näistä alavatsan voimakkaista nippailuista päätellen munikset ovat pian valmiita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...