Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloin 20vuotias ja asia jäi siltä osin lyhyeen. Aihe kiinnosti, mutta ei vielä ollut ajankohtainen. Vuonna 2015 syksyllä me alettiin tosissamme ottaa selvää, miten naisparit voivat lisääntyä. Loppuvuodestan 2015 Perheunelmia-blogi syntyi, tavallaan vahingossa. En oo ikinä tykänny tästä blogin nimestä, mut en osannu sitä aikanaan vaihtaakkaan. :D  Alusta asti oon halunnut pitää tän päiväkirja tyylisenä kaikkine kirjoitusvirheineen ja yhdyssanavirheineen. Niin mullahan on lukihäiriö, ei onneks enää niin paha kuin joskus nuorempana. :D

Ensimmäinen inseminaatio tehtiin kesäkuussa 2016, tosta pääsee siihen. Ja mun mielestä aika hauska, että tasan samaisena päivänä vuonna 2017 tehtiin meidän edellinen inseminaatio, minkä tulos nukkuu tämän päivän ensimmäisiä päiväuniaan pinniksessä <3

Näiden vuosien aikana oon kasvanut ihmisenä paljon. Myös vanhemmuuden myötä on ollut tarve miettiä tulevaa..nimittäin töihin paluuta. Se koittaa vasta syksyllä 2019, mutta olen tullut siihen tulokseen, että 3vuorotyö saa jäädä. Mahdollisesti koko hoitoala. Mä en halua olla töissä kaikkia jouluja, muita pyhiä. Mä en vain halua. Se että mä oon aina väsynyt ja kiukkuinen töiden jälkeen ei oo mielestäni elämää. Ja se, että jos mulla on ilta ja aamuvuoro peräkkäin en nää lasta yli vuorokauteen. Tää kauhistuttaa mua. Ja näitä on hyvässä lykyssä niin, että 7 päivästä nään lasta 4-5päivänä viikossa. Mä olen jollain tapaa innoissani tulevaisuudesta. En tiedä vielä mitä haluan tehdä, mutta uusia tuulia alan mutustelemaan ensi vuonna. :)

Meillä jo harjoitellaan sormiruokailua, se on jännää (ja pelottavaa äitien mielestä). mut me harjoitellaan, niinkuin tytärkin.

13.7.2018 koitti meidän perheessä suuri päivä. Meidän lapsella on tuosta päivästä lähtien ollut kaksi huoltajaa. Kaksi äitiä. Tää on se maaliviiva johon mä tällä blogilla tavoittelin ja se on nyt totta! Koen, että perheunelmia on nyt tiensä päässä. Ei sitä vielä tiedä, että lähdetäänkö me yrittämään joskus toista lasta, mutta sitten kyllä lupaan palata. Aion seurata muiden matkaa ja kommentoidakkin, en täysin kokonaan siis häviä. Täällä saa kysellä kuulumisia jos kiinnostaa, vastaan kyllä ja hei, jos en ole vastannut mitään vanhempiin postauksiin, johtuu siitä, että en jostain syystä aina saa ilmoitusta uusista kommenteista jotka ovat tulleet vanhempiin postauksiin.

Sintti on meidän pöydän puheenjohtaja ;)

                                           

Suosittelen hankkimaan tämän Marjut Ollilan "simppeliä sormiruokailua"-kirjan. On olemassa toki facebook ryhmää yms. Mut mun mielestä tää on kivempi. Sisältää ihania ruokaohjeita. Vieressä apinaeväs-pehmeitä keksejä.

Sintin kanssa oltiin tässä kuvassa lähdössä ruokakauppaan.

Tässä meidän talo. Kuvan otin samana iltana, kun oltiin muutettu.

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kiitos jos olet jaksanut seurata ja toivottavasti olet saanut jotakin vertaistukea. Itselle tää blogimaailma oli tärkeä tiedonlähde tässä projektissa. Noni nyt lopetan. <3