tiistai 8. marraskuuta 2022

36+2

 Raskauden suhteen viimeisiä viedään ja loppu häämöttää mahdollisesti muutaman viikon päässä. Töissä jaksoin olla tällä kertaa loppuun asti, vaikka todella tiukkaa se tekikin. Perhevapaa uudistuksesta huolimatta jäin heti töistä pois, kun se vain oli mahdollista enkä olisi työtäni pystynytkään yhtään pidempään tekemään. 

Syksyllä meillä on sairasteltu jatkuvasti erilaisia flunssaviruksia. Kirsikkana kakunpäällä saatiin lopulta korona perheeseen ja sillä starttasikin ensimmäinen äitiysloma (raskausvapaa) viikkoni. Tää korona oli kamala, paljon pahempi kuin alkuvuonna ollut. Vaimollakin kuume kesti 5päivää sahaten 38-40asteen välillä. Esikoinen selvisi vähällä, onneksi. Mut nyt ollaan koko perhe jo voiton puolella ja arki rullaa. Niin ja sainhan mä riesakseni myös verenohennuspiikit, näiden pistely loppuu 2viikon päästä ja sit synnytyksen jälkeen jatkuu taas 6viikkoa. 

Esikoinen on vielä viikon verran päiväkodissa, että saan viimisiä järjestelyjä tehdä rauhassa ja sit hänkin jää odottamaan pikkuveljen tuloa <3 

Tarkoituksena on, et esikoinen menee päiväkotiin takaisin sitten tammikuussa loppiaisen jälkeen ollen sielä 2-3pv viikossa. Koetaan, et hän kuitenkin liki 5vuotiaana kaipaa myös ikäistään leikkiseuraa ja aktiviteettia mitä tuskin pystyn yksin tarjoamaan vastasyntyneen kanssa kotona. 

Raskauden suhteen voin fyysisesti paljon paremmin, kuin esikoisesta, mutta kun rv30+0 alkoi, alkoi myös kaikenmaailman kivut. 

Henkisesti ajoittain ollut rankkaa, jotenkin se menettämisen pelko on niin vahvaa. Eikä edes sinänsä oo syytä. Ehkä itseäni pelottanut tässä raskaudessa se, kun oikeasti ultrat ovat olleet vain nt ja ru, eikä mitään muuta seurantaa.. esikoisesta kun puolestaan taas oli käyntejä äitiyspolilla. En tiedä myöskään vauvan kokoarviota. Itkua tihrustaen pääsin toiseen neuvolaan tsekkaamaan ultralla, et vauva on raivotarjonnassa, koska lääkäri ei osannut käsikopelolla varmaksi sanoa eikä meidän neuvolassa ole ultravehkeitä. Muuta ei sit katsottu, mutta tämäkin helpotti omaa mieltä. 

Tää raskaus on mennyt aivan älyttömän nopeasti ja vieläkin tuntuu uskomattomalta, et vihdoinkin ollaan tässä pisteessä. ❤️

Tässä nyt pientä kuulumista. Tuun tänne vielä kertomaan, kun lapsi on syntynyt, mutta sitten on aika päättää tämä blogi. Meidän syli täyttyy pian ja lapsiluku on täynnä. Matka on ollut aikamoinen, kun muistelee aikaa alusta asti. Tää blogi on kasvanut myös mun mukana, taisin olla 22-23v kun tän aloitin ja ensi vuonna täytän 30 :D Niin se aika rientää!

Mut nyt jännittävää loppuvuotta, palaillaan vielä! 

maanantai 22. elokuuta 2022

Rv25+1

 Heippa pitkästä aikaa. 

Vähän pientä kuulumista tännekin päin. Täällä raskaus edennyt jo näin pitkälle ja liikkeet tuntuu voimakkaasti. Tällä kertaa istukka on takana, kun esikoisesta se oli edessä, kiva kokea siis tämäkin! 

Muistaakseni rv18+ neuvolassa multa löyty stiksaten sokeria virtsasta ja jouduinkin aiemmin sokerirasitukseen. Neuvolalääkäri epäili hyvinkin vanhasti radia tästä syystä ja itsekin ajattelin jotain tämän kaltaista, koska ikinä esikoisen aikaan ei sokeria virtsasta löytynyt. Arvot kuitenkin rasituksessa olivat priimaa, eli ilman radi diagnoosia ollaan, nyt rv24+ neuvolassa ei löytynyt sokeria virtsasta ja sovittiinkin, että en nyt mene uudestaan rasitukseen, vaikka näillä viikoilla se periaatteessa kuuluisikin, mutta kun nuo edelliset arvot olivat niin hyvät. Toki jos sf mitta lähtee hurjaan nousuun tai paino, niin sitten se on edessä. 

Rakenneultra meillä oli myös jo rv19+1. Jännitti ihan kamalasti taas. Mutta siellä kaikki oikein hyvin… ja tietenkin kiinnostaa varmaan sukupuoli, meille tulee tällä kertaa pikkuinen pikkuveli <3 

Ollaan niin onnellisia, kun saadaan kokea myös poikaraskaus ja saadaan pikku-ukko <3 esikoinen myös innoissaan! 

Nyt alkaneet vaivata liitoskivut, mutta yritän ainakin vielä syyskuun pärjätä töissä :D äitiysloma alkaa sit virallisesti 29.10! 

Mutta tällä erää nää kuulumiset, ihanaa alkavaa syksyä! :) 


sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Joulukuinen2022

 En ole jostain syystä pystynyt kommentoimaan takaisin, olen kommentit kyllä nähnyt, mutta tää ei ole suostunut mun kanssa yhteistyöhön. 

Tilannehan raskauden suhteen on kertakaikkiaan nyt se, että raskaana ollaan. Rv13+3 meneillään nyt ja viime viikon nt-ultrassa kaikki oli hyvin <3 Eli kohdallani alkuraskaus on taputeltu ja nyt mennään jo keskiraskaudessa!

Ekat 8viikkoa oli tuskaa henkisesti, pelkäsin keskenmenoa ihan älyttömän paljon. En tiedä pelkäsinkö edes esikoista odottaessa näin paljon. Raskausoireet oli niin lieviä sinne rv8+ asti, et oli tosi outoa. Oksennettu ollaan muutama kerta ja jatkuva krapula ja ällötys alkoi tuon rv8+ kohdalla. Aika kuitenkin on mennyt nopeammin kuin koskaan ennen. Rv9+3 käytiin toisessa varhaisultrassa, jossa strösseli näytti jo aivan ihmiseltä pieniä käsiään ja jalkojaan heiluttaen ja kuultiin sydänensyke, siis oikeesti kuultiin! Ikinä en ole ultrauksessa ollut, et sen tuikkivan näyn lisäksi kuulisi sen ihanan sydämen tasaisen rytmin. Tuon ultran jälkeen mun harteilta lähti iso taakka. On ollut helpompi hengittää. MEILLE TULEE VAUVA!! Laskettuaika on 2.12. <3 

Saatan tänne jotain joskus kirjoitella, muuta aktiiviseksi tämä blogi ei tule, mainostan edelleen, että instagramin puolella matkaamme päivitän ahkerasti. Tilin nimi perheunelmiax2

Ihanaa kesää kaikille ❤️

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Neljättä kertaa

 Niin se raskaustesti lähti tummumaan ja dpo14 on julkisella puolella virallinen testipäivä ja tämä kuva siis eiliseltä. 

Jos kaikki menisi edes tällä kertaa hyvin niin meille syntyisi loppuvuodesta lapsi. Varhaisultra on 2,5viikon päästä ja sitten ollaan taas viisaampia! ❤️



torstai 24. maaliskuuta 2022

Julkisen eka inssi

 Ajattelin nyt, että ehkä tää blogin puoli tässä kohtaa on nyt se paikka missä voisin asiaa vähän avata ennen kuin uskallan ig:n puolella avautua. Mutta palataan nyt vähän asioihin mitä tässä on käynyt.

Tosiaan tammi-helmikuun vaihteessa 2022 meidän perheeseen iski kuuluisa korona, selvittiin koko poppoo aika lievällä taudinkuvalla, vaik itsestä kyl tuntu hetkittäin, et hengittäminen on hankalaa… mut selvittiin!

 Koronan keskellä soitettiin Taysista ja kerrottiin, että meille on löytynyt lahjoittaja. Eli seuraavista kuukautisista homma starttaisi kp3 letrozoleilla (5mg kp3-7) ja kierron päiville 9-11 vasteultra.  25.2 ennen esikoisen synttäreitä sitten menkat alkoi. Ja ensimmäinen vasteultra osui kp11. Harmittelin jo etukäteen, että mun hoitohistoriassa letroilla ei yksinään oo ollut mitään vastetta ja niin ei myöskään ollut tälläkään kertaa. Limakalvo oli vain 6mm ja suurin follikkeli muistaakseni 11mm. Tässä kohtaa tilannetta jäätiin seuraamaan ja toinen vasteultra varattiin kp13. Tässäkin ultrassa limakalvo edelleen surkea 6mm, mutta suurin follikkeli oli himpunverran kasvanut ollen nyt 14,5mm. Tällä käynnillä päätettiin vähän vauhdittaa hommaa. Itsehän olin jo ajatuksissa, et kierto keskeytyy, mut ei. Lääkäri määräs gonal f pistettäväksi pariksi illaksi ja taas kp15 oli vasteultra. Mä olin oikeesti jo tosissani luovuttamassa ja ajattelin, et nyt vaan testaillaan lääkkeitä miten ne reagoi mun kehoon… no mitä vielä?!? Kp15 vasteultrassa limakalvo oli nyt 8mm ja suurin folli 16mm ja joku vähän pienempi sieltä kasvanut mukana. Sain perjantai illaksi määräyksen pistää vielä fonal F pistoksen ja lauantaina kp16 klo21 ovitrellen, eli irrotuspiikin ja maanantaille kp18 varattiin inssi. Hui! 

Maanantaina kp18 soi puhelin ja meille kerrottiin et meiltä on unohdettu allekirjoituttaa hoitosuostumukset, et molempien on päästävä paikalle tai hoitoa ei tehdä. Pari muutosta aikatauluun ja vaimo pääsi onneksi mukaan. Jännitti ihan sikana mitä ultrassa näkyy, kun ovitrellen pistosta oli niin kauan aikaa. Yksityisellä, kun pregnyl tai ovitrelle pistettiin inssin yhteydessä usein. Ultrassa kuitenkin näkyi jo 12mm limakalvo ja juuri puhkeamassa oleva folli (kokoa en tiedä) 14,24milj siittiöitä lähti matkaan. 

Mä sanoin jossain kohtaa, et jos tän vasteultra jännitysnäytelmien jälkeen ei onnistu ni sit ei koskaan. 

Mut jotenkin sitä on ollu realistinen piinapäivien aikana. Enemmän olo on ollut sen mukainen, et ei oo tärpännyt. Mut nyt tässä ihan parina viimepäivänä on ollut sellasia oireita, et hetkonen. Kahvi maistuu pahalta, vatsa tosi turvonnut, aamulla etova olo. Kuukautismaisesti on jomotellut kohta viikon. Tänään on dpo10 ja aamupalan syötyäni tuntuu, et oksennan. Tein testin. Haalea plussa, mutta silmällä erotettava. Nyt sit jännitetään mihin tää johtaa. Maanantaina virallinen testipäivä (julkisella dpo14 testataan, yksityisellä dpo16 näin mainitakseni)… pitäkää peukkuja! 

torstai 25. marraskuuta 2021

Tays ensikäynti

 Tosiaan instagramin puolelle olen aiheesta jo tänään kirjoitellut ja suosittelen sinne siirtymään jos aihe vielä kiinnostaa :) nyt päivittelen tänne vielä heti suoraan, että missä mennään. 

Ihan ekaks meille oli tullut aika tälle käynnille tuossa alkusyksyn aikana. Ja tänään oli tuo jännittävä käynti. 

Aika oli klo9 ja vietiin vaimon kanssa lapsi ekana päiväkotiin ja lähdettiin siitä sitten ajelemaan kohti tayssia. Eka problematiikka iski aamulla, kun jo täällä meidän kaupungissa oli tietöiden takia ihan kamala ruuhka ja oltiin jo alunperinkin 10minuuttia aikataulusta myöhässä. Ja aivan kauhusta kankeana ajettiin motarilla kelloa vastaan. Kello oli sitten 8.58, kun leimattiin itsemme sisälle ja tosiaan tasalta oli aika. Mut kerettiin! Huhhuh! 

Ekaks käytiin toimistossa varmistamassa, että yhteystiedot on ok. Tämän jälkeen päästiin lääkärille.

Keskustelussa lääkäri katseli historiaamme ja totesi, että 3/7 tehtyä inseminaatiota yksityisellä on tilastollisesti erittäin hyvä. Eli olen ”raskautuvaa” sorttia. Tuntui kyllä hieman hassulta tuo lause, mut onhan tästä myös faktaa. Se että keskenmenoja on matkalle mahtunut on huonoa tuuria. Sekin oli tiedossa. Lääkäri hieman kyseenalaisti tästä johtuen ivf toiveemme ja kyseli miksi näin toivoisimme. Ei oikein ollut siihen vastausta, se on vaan ehkä psyykkistä puolta. Epäluottamusta omaa kehoa kohtaan. Viimeisin kuukautiskiertoni oli liki 80päivää ja nyt eletään siis kp8. Ultrattiin ja kaikki näytti hyvältä. Ei mitään moitittavaa. Labrat edelleen ok. Päädyttiin nyt yhteistyössä, että inseminaatiolla lähdetään liikenteeseen, joka tehdään lääkkeelliseen kiertoon. 

No tätä ennen seuraa vieläkin odotuksen odotusta. Nimittäin nyt ollaan lahjoittajajonossa. Jono on n.1-3kk ja kun sieltä rimpautetaan alkaa hoito heti seuraavaan alkavaan kiertoon. Eli ensi vuoden alussa alkaa tapahtumaan. Keskusteltiin myös, että jos neljännen inssin jälkeen ei plussaa ole testissä, voisi ivf tässä kohtaa olla mahdollisuus. 

Tän jälkeen käytiin hoitajalla, joka kertoi byrokratiaa lahjasoluilla alkunsa saaneiden lasten oikeuksista jne. Tuttua huttua. Ei tarvinnut enää virallista lahjasoluneuvontaa käydä, koska yksityisellä se aikoinaan on jo käyty ja yks lapsi meiltä jo onneksi löytyy. :)

Tää on taas joku jännä hassu tunne, mut musta tuntuu, et me tullaan onnistumaan. Meidän esikoinen täyttää pian 4vuotta. Toivotaan hänelle niin kovasti sisarusta! <3 

Nyt varmasti tällä blogin puolella hiljenen toistaiseksi, mutta instassa olen aktiivisemmin. Palaan myös varmasti asiaan, kun seuraava steppi alkaa, eli hoidot! 

Hyvää joulun odotusta ja ONNELLISTA uutta vuotta 2022! 

maanantai 30. elokuuta 2021

Ensikäynti julkisella

 Tähän alkuun, että olen perustanut nyt myös Instagram tilin, jossa olenkin nyt ajatuksia jakanut enemmän ja vähemmän sekä myös muuta meidän perheen kuulumisia sinne lisäilen, joten sieltä toki voi tiiviimmin seurata, mikäli kiinnostaa. Löydät sen nimimerkillä perheunelmiax2 :) 

Mutta nyt siihen ensikäyntiin. Jännitti muuten aivan perkuleesti! Kädet tärisi ja adrenaliini virtas.. ihan kuin olisi ihan uuden asian edessä, mutta kuitenkin vanhan tutun asian äärellä. 

Mietitytti, että millainen lääkäri on ja onko suhtautuminen jotenkin tympeää naisparia kohtaan. Tää oli oikeesti meille tosi iso jännityksen aihe, vaikka ei olla koskaan huomattu mitään negaa. Paitsi yksityisellä erään mieslääkärin vastaanotolla katsekontakti keskustelussa vain minuun, ei vaimoon. Ja tämmöisillä asioilla on vaan aika iso vaikutus kokonaiskuvaan. 

Käynti oli kuitenkin lämminhenkinen ja ystävällinen kaikinpuolin. Paikalla oli 2 lääkäriä, joista toinen erikoistuva eli harjoittelemassa sekä hoitaja. 

Ekaksi käytiin vähän meidän kaavakkeita läpi, mut aika nopealla tempolla, koska ei niissä mitään ihmeellistä ollut. Lääkärille annoin myös kasan papereita, jotka olin yksityiseltä pyytänyt tätä käyntiä varten. Niihin lääkäri perehtyy paremmin. 

Tämä käynti oli meidän keskussairaalassa, jossa myös tulevaisuudessa käydään hoidon väliultrissa ja puolestaan Taysissa sitten tehdään hoitotoimenpiteet eli inseminaatiot, punktiot ja alkionsiirrot. Tää oli niin iloinen yllätys, koska keskussairaalaan ajan 20minuutissa, työpaikalta 5minuutissa. Kun puolestaan tayssiin on matkaa tunnin verran. Ja väliultrissa joutuu kuitenkin käymään. Tää ollu aina se stressaava asia näissä hoidoissa, nyt on helpompaa tältä osin. Toiveeksi sanottiin ivf-hoidot, mutta tämän asian päättää lopulta Tays katsoen ensin kokonaiskuvan. 

Mahdollisesti saadaan myös samalta lahjoittajalta siittiöitä, kuin mistä meidän esikoinen on saanut alkunsa, sillä Tays tekee meitä hoitaneen yksityisen klinikan kanssa yhteistyötä sukusolujen osalta, mutta tämä on erittäin iso ehkä! 

Mulla on tänään kp55. Kierrot jälleen ihan viturallaan. Ultrassa näkyi erittäin paksu limakalvo, joten superhyper menkkoja odotellessa. Näkyi myös selkeästi, että olen tässä kierrossa myös ovuloinut. Joltain osin kroppa siis toimii :D 

Verikokeissa, kohdussa, munasarjoissa kaikki ok. Nyt sit odotellaan taysin hoidonsuunnittelukäyntiä, jonne kutsu saapuu postitse. Tästä se taas lähtee! Fiilis on hyvä! Jospa vuonna 2022-2023 vihdoinkin meille tulis toinen lapsi! ❤️


36+2

 Raskauden suhteen viimeisiä viedään ja loppu häämöttää mahdollisesti muutaman viikon päässä. Töissä jaksoin olla tällä kertaa loppuun asti,...