sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Joulukuinen2022

 En ole jostain syystä pystynyt kommentoimaan takaisin, olen kommentit kyllä nähnyt, mutta tää ei ole suostunut mun kanssa yhteistyöhön. 

Tilannehan raskauden suhteen on kertakaikkiaan nyt se, että raskaana ollaan. Rv13+3 meneillään nyt ja viime viikon nt-ultrassa kaikki oli hyvin <3 Eli kohdallani alkuraskaus on taputeltu ja nyt mennään jo keskiraskaudessa!

Ekat 8viikkoa oli tuskaa henkisesti, pelkäsin keskenmenoa ihan älyttömän paljon. En tiedä pelkäsinkö edes esikoista odottaessa näin paljon. Raskausoireet oli niin lieviä sinne rv8+ asti, et oli tosi outoa. Oksennettu ollaan muutama kerta ja jatkuva krapula ja ällötys alkoi tuon rv8+ kohdalla. Aika kuitenkin on mennyt nopeammin kuin koskaan ennen. Rv9+3 käytiin toisessa varhaisultrassa, jossa strösseli näytti jo aivan ihmiseltä pieniä käsiään ja jalkojaan heiluttaen ja kuultiin sydänensyke, siis oikeesti kuultiin! Ikinä en ole ultrauksessa ollut, et sen tuikkivan näyn lisäksi kuulisi sen ihanan sydämen tasaisen rytmin. Tuon ultran jälkeen mun harteilta lähti iso taakka. On ollut helpompi hengittää. MEILLE TULEE VAUVA!! Laskettuaika on 2.12. <3 

Saatan tänne jotain joskus kirjoitella, muuta aktiiviseksi tämä blogi ei tule, mainostan edelleen, että instagramin puolella matkaamme päivitän ahkerasti. Tilin nimi perheunelmiax2

Ihanaa kesää kaikille ❤️

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Neljättä kertaa

 Niin se raskaustesti lähti tummumaan ja dpo14 on julkisella puolella virallinen testipäivä ja tämä kuva siis eiliseltä. 

Jos kaikki menisi edes tällä kertaa hyvin niin meille syntyisi loppuvuodesta lapsi. Varhaisultra on 2,5viikon päästä ja sitten ollaan taas viisaampia! ❤️



torstai 24. maaliskuuta 2022

Julkisen eka inssi

 Ajattelin nyt, että ehkä tää blogin puoli tässä kohtaa on nyt se paikka missä voisin asiaa vähän avata ennen kuin uskallan ig:n puolella avautua. Mutta palataan nyt vähän asioihin mitä tässä on käynyt.

Tosiaan tammi-helmikuun vaihteessa 2022 meidän perheeseen iski kuuluisa korona, selvittiin koko poppoo aika lievällä taudinkuvalla, vaik itsestä kyl tuntu hetkittäin, et hengittäminen on hankalaa… mut selvittiin!

 Koronan keskellä soitettiin Taysista ja kerrottiin, että meille on löytynyt lahjoittaja. Eli seuraavista kuukautisista homma starttaisi kp3 letrozoleilla (5mg kp3-7) ja kierron päiville 9-11 vasteultra.  25.2 ennen esikoisen synttäreitä sitten menkat alkoi. Ja ensimmäinen vasteultra osui kp11. Harmittelin jo etukäteen, että mun hoitohistoriassa letroilla ei yksinään oo ollut mitään vastetta ja niin ei myöskään ollut tälläkään kertaa. Limakalvo oli vain 6mm ja suurin follikkeli muistaakseni 11mm. Tässä kohtaa tilannetta jäätiin seuraamaan ja toinen vasteultra varattiin kp13. Tässäkin ultrassa limakalvo edelleen surkea 6mm, mutta suurin follikkeli oli himpunverran kasvanut ollen nyt 14,5mm. Tällä käynnillä päätettiin vähän vauhdittaa hommaa. Itsehän olin jo ajatuksissa, et kierto keskeytyy, mut ei. Lääkäri määräs gonal f pistettäväksi pariksi illaksi ja taas kp15 oli vasteultra. Mä olin oikeesti jo tosissani luovuttamassa ja ajattelin, et nyt vaan testaillaan lääkkeitä miten ne reagoi mun kehoon… no mitä vielä?!? Kp15 vasteultrassa limakalvo oli nyt 8mm ja suurin folli 16mm ja joku vähän pienempi sieltä kasvanut mukana. Sain perjantai illaksi määräyksen pistää vielä fonal F pistoksen ja lauantaina kp16 klo21 ovitrellen, eli irrotuspiikin ja maanantaille kp18 varattiin inssi. Hui! 

Maanantaina kp18 soi puhelin ja meille kerrottiin et meiltä on unohdettu allekirjoituttaa hoitosuostumukset, et molempien on päästävä paikalle tai hoitoa ei tehdä. Pari muutosta aikatauluun ja vaimo pääsi onneksi mukaan. Jännitti ihan sikana mitä ultrassa näkyy, kun ovitrellen pistosta oli niin kauan aikaa. Yksityisellä, kun pregnyl tai ovitrelle pistettiin inssin yhteydessä usein. Ultrassa kuitenkin näkyi jo 12mm limakalvo ja juuri puhkeamassa oleva folli (kokoa en tiedä) 14,24milj siittiöitä lähti matkaan. 

Mä sanoin jossain kohtaa, et jos tän vasteultra jännitysnäytelmien jälkeen ei onnistu ni sit ei koskaan. 

Mut jotenkin sitä on ollu realistinen piinapäivien aikana. Enemmän olo on ollut sen mukainen, et ei oo tärpännyt. Mut nyt tässä ihan parina viimepäivänä on ollut sellasia oireita, et hetkonen. Kahvi maistuu pahalta, vatsa tosi turvonnut, aamulla etova olo. Kuukautismaisesti on jomotellut kohta viikon. Tänään on dpo10 ja aamupalan syötyäni tuntuu, et oksennan. Tein testin. Haalea plussa, mutta silmällä erotettava. Nyt sit jännitetään mihin tää johtaa. Maanantaina virallinen testipäivä (julkisella dpo14 testataan, yksityisellä dpo16 näin mainitakseni)… pitäkää peukkuja! 

torstai 25. marraskuuta 2021

Tays ensikäynti

 Tosiaan instagramin puolelle olen aiheesta jo tänään kirjoitellut ja suosittelen sinne siirtymään jos aihe vielä kiinnostaa :) nyt päivittelen tänne vielä heti suoraan, että missä mennään. 

Ihan ekaks meille oli tullut aika tälle käynnille tuossa alkusyksyn aikana. Ja tänään oli tuo jännittävä käynti. 

Aika oli klo9 ja vietiin vaimon kanssa lapsi ekana päiväkotiin ja lähdettiin siitä sitten ajelemaan kohti tayssia. Eka problematiikka iski aamulla, kun jo täällä meidän kaupungissa oli tietöiden takia ihan kamala ruuhka ja oltiin jo alunperinkin 10minuuttia aikataulusta myöhässä. Ja aivan kauhusta kankeana ajettiin motarilla kelloa vastaan. Kello oli sitten 8.58, kun leimattiin itsemme sisälle ja tosiaan tasalta oli aika. Mut kerettiin! Huhhuh! 

Ekaks käytiin toimistossa varmistamassa, että yhteystiedot on ok. Tämän jälkeen päästiin lääkärille.

Keskustelussa lääkäri katseli historiaamme ja totesi, että 3/7 tehtyä inseminaatiota yksityisellä on tilastollisesti erittäin hyvä. Eli olen ”raskautuvaa” sorttia. Tuntui kyllä hieman hassulta tuo lause, mut onhan tästä myös faktaa. Se että keskenmenoja on matkalle mahtunut on huonoa tuuria. Sekin oli tiedossa. Lääkäri hieman kyseenalaisti tästä johtuen ivf toiveemme ja kyseli miksi näin toivoisimme. Ei oikein ollut siihen vastausta, se on vaan ehkä psyykkistä puolta. Epäluottamusta omaa kehoa kohtaan. Viimeisin kuukautiskiertoni oli liki 80päivää ja nyt eletään siis kp8. Ultrattiin ja kaikki näytti hyvältä. Ei mitään moitittavaa. Labrat edelleen ok. Päädyttiin nyt yhteistyössä, että inseminaatiolla lähdetään liikenteeseen, joka tehdään lääkkeelliseen kiertoon. 

No tätä ennen seuraa vieläkin odotuksen odotusta. Nimittäin nyt ollaan lahjoittajajonossa. Jono on n.1-3kk ja kun sieltä rimpautetaan alkaa hoito heti seuraavaan alkavaan kiertoon. Eli ensi vuoden alussa alkaa tapahtumaan. Keskusteltiin myös, että jos neljännen inssin jälkeen ei plussaa ole testissä, voisi ivf tässä kohtaa olla mahdollisuus. 

Tän jälkeen käytiin hoitajalla, joka kertoi byrokratiaa lahjasoluilla alkunsa saaneiden lasten oikeuksista jne. Tuttua huttua. Ei tarvinnut enää virallista lahjasoluneuvontaa käydä, koska yksityisellä se aikoinaan on jo käyty ja yks lapsi meiltä jo onneksi löytyy. :)

Tää on taas joku jännä hassu tunne, mut musta tuntuu, et me tullaan onnistumaan. Meidän esikoinen täyttää pian 4vuotta. Toivotaan hänelle niin kovasti sisarusta! <3 

Nyt varmasti tällä blogin puolella hiljenen toistaiseksi, mutta instassa olen aktiivisemmin. Palaan myös varmasti asiaan, kun seuraava steppi alkaa, eli hoidot! 

Hyvää joulun odotusta ja ONNELLISTA uutta vuotta 2022! 

maanantai 30. elokuuta 2021

Ensikäynti julkisella

 Tähän alkuun, että olen perustanut nyt myös Instagram tilin, jossa olenkin nyt ajatuksia jakanut enemmän ja vähemmän sekä myös muuta meidän perheen kuulumisia sinne lisäilen, joten sieltä toki voi tiiviimmin seurata, mikäli kiinnostaa. Löydät sen nimimerkillä perheunelmiax2 :) 

Mutta nyt siihen ensikäyntiin. Jännitti muuten aivan perkuleesti! Kädet tärisi ja adrenaliini virtas.. ihan kuin olisi ihan uuden asian edessä, mutta kuitenkin vanhan tutun asian äärellä. 

Mietitytti, että millainen lääkäri on ja onko suhtautuminen jotenkin tympeää naisparia kohtaan. Tää oli oikeesti meille tosi iso jännityksen aihe, vaikka ei olla koskaan huomattu mitään negaa. Paitsi yksityisellä erään mieslääkärin vastaanotolla katsekontakti keskustelussa vain minuun, ei vaimoon. Ja tämmöisillä asioilla on vaan aika iso vaikutus kokonaiskuvaan. 

Käynti oli kuitenkin lämminhenkinen ja ystävällinen kaikinpuolin. Paikalla oli 2 lääkäriä, joista toinen erikoistuva eli harjoittelemassa sekä hoitaja. 

Ekaksi käytiin vähän meidän kaavakkeita läpi, mut aika nopealla tempolla, koska ei niissä mitään ihmeellistä ollut. Lääkärille annoin myös kasan papereita, jotka olin yksityiseltä pyytänyt tätä käyntiä varten. Niihin lääkäri perehtyy paremmin. 

Tämä käynti oli meidän keskussairaalassa, jossa myös tulevaisuudessa käydään hoidon väliultrissa ja puolestaan Taysissa sitten tehdään hoitotoimenpiteet eli inseminaatiot, punktiot ja alkionsiirrot. Tää oli niin iloinen yllätys, koska keskussairaalaan ajan 20minuutissa, työpaikalta 5minuutissa. Kun puolestaan tayssiin on matkaa tunnin verran. Ja väliultrissa joutuu kuitenkin käymään. Tää ollu aina se stressaava asia näissä hoidoissa, nyt on helpompaa tältä osin. Toiveeksi sanottiin ivf-hoidot, mutta tämän asian päättää lopulta Tays katsoen ensin kokonaiskuvan. 

Mahdollisesti saadaan myös samalta lahjoittajalta siittiöitä, kuin mistä meidän esikoinen on saanut alkunsa, sillä Tays tekee meitä hoitaneen yksityisen klinikan kanssa yhteistyötä sukusolujen osalta, mutta tämä on erittäin iso ehkä! 

Mulla on tänään kp55. Kierrot jälleen ihan viturallaan. Ultrassa näkyi erittäin paksu limakalvo, joten superhyper menkkoja odotellessa. Näkyi myös selkeästi, että olen tässä kierrossa myös ovuloinut. Joltain osin kroppa siis toimii :D 

Verikokeissa, kohdussa, munasarjoissa kaikki ok. Nyt sit odotellaan taysin hoidonsuunnittelukäyntiä, jonne kutsu saapuu postitse. Tästä se taas lähtee! Fiilis on hyvä! Jospa vuonna 2022-2023 vihdoinkin meille tulis toinen lapsi! ❤️


sunnuntai 1. elokuuta 2021

Lätinäpläjäys

Kävin kesän aikana terveyskeskuslääkärin ohjelmoivissa verikokeissa ja niiden kanssa oli kyllä säätämisen säätämistä. Kokeissa kun oli mm. kilpirauhasarvoja jotka olisi pitänyt ottaa ennen klo10 (kp2-5) ja kp2 oli torstai ja kp3 oli perjantai ja kun en omista säännöllistä kiertoa, en voinut ennakoida ja varata labroihin aikaa ajoissa. Ainut aikaisin aika oli klo.10.30. Tämän oli sitten kelvattava. Labrat siis hoidettu. Pari viikkoa tästä ilmestyi sairaalasta iso kirje: Kutsu ensikäynnille 30.8!!  Papereita selatessani kauhukseni luin, kuinka tuo aamuinen verikoe olisi tärkeä. Yhteyttä sairaalaan, että mitäs nyt?!?? Täytyykö ne ottaa uusiksi?? Hoitaja katseli koneelta arvoja ja onneksi tokaisi, että vaikka nuo on otettu himpun verran liian myöhään, ei niissä kuitenkaan ole huonoja/hassuja arvoja ja tämän vuoksi niitä ei myöskään tarvitse uudestaan ottaa. Myöskin kaikki muut arvot olivat viitearvojen sisäpuolella. Huh!

Jännittää tuo tuleva ensikäynti niin hirveesti! Ihan kuin ekaa kertaa olisi hoitoihin menossa. Luvassa on vielä taas jälleen kerran lahjasukusoluneuvontaa ennen kuin hoidot oikeasti alkaa. Aion kyllä kysyä, että onko se oikeasti enää pakollista, kun yksi lahjoitetuilla siittiöillä alkunsa saanut lapsi meidän elämässä jo on ja tiedetään miten homma toimii, kun lapsi on 18vuotias. Mutta luulen, että siihen on mentävä kuitenkin. 

Keväällä koin ihan kamalaa lapsettomuuden tuskaa ja tuntui, että joka puolelta kuulee raskausuutisia. Ja halusin sivuuttaa koko asian ja miettiä jotain ihan muuta. Kesällä ei ollakaan juurikaan näitä asioita mietitty. Kutsu kun postilaatikkoon kilahti polilta, niin tuli jälleen pitkästä aikaa innostunut ja positiivinen fiilis. Meillä on vielä mahdollisuus onnistua! Saada toinen lapsi! Kunnallisen hoitoihin meillä on tosi suuret odotukset. Toivottavasti ei tiputa korkealta ja kovaa! Välillä myös tuntuu hassulta kaivata toista lasta, kun joillain ei ole edes yhtä. Ja omalla kohdalla kyllä ensimmäisen lapsen toivominen oli raskaampaa, kuin syli oli täysin tyhjä. Mutta eniten tässä on satuttanut kysymykset töissä ”ai teillä on VAAN yks”, ”eiks toinen lapsi olisi kiva ;)” jne. Olenkin monesti töksäyttänyt takaisin jotain tyylillä ”olisihan se toinen lapsi kiva, mutta edellinenkin raskaus oli tuulimuna, ei kaikki ole niin helppoa”.  Tähän lauseeseen sain myös vastauksen ”ai, minä olen aina tullut raskaaksi kun edes ajattelut vauvaa”… no onnea hänelle. Kaikilla se ei mene niin. Ei edes heteropareilla. 

Mutta jottei tämä nyt ihan lätinäksi mene, niin kommentoi jos seuraat vielä tätä, olen nimittäin miettinyt siirtymistä instagramin puolelle mikäli täältä vertaistuki kadonnut! :D 

Heipparallaa! Katsotaan kirjoitanko ensikäynnistä tänne vaiko ig:n puolelle :) 

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Julkinen tie

Nyt tulee nopea pikainen kuulumispostaus,

Uusi työ alkoi tämän kuun alussa ja lapsihaaveita on pyöritelty edellisen hoidon tiimoilta. Kysyin uudessa työssä, et onko mahdollista lähteä aikaisemmin töistä jos tulisi jotain akuuttia menoa (mielessäni mietin mahdollista ovulaatiota ja siitä seuraavaa inseminaatiota) Ei kuulemma, vaan pitää sopia ennakkoon. No näissä hommissa (hedelmöityshoidot) asiat tapahtuu extempore ja ennakointi on hankalaa tai ainakin mun tapauksessa kun säännöllistä kiertoa ja ovulaatiota ei ole. Päätettiin siis laittaa yksityisen osalta homma jäihin. Ja kun vuoden lopussa määräaikaisuus päättyy, en aio jatkaa vaan teen keikkatöitä, koska sitähän riittää kyllästymiseen asti! 

Huhtikuun lopussa varasin ajan kunnalliselle lääkärille. Aiotaan siirtyä sinne. Yksi syy on raha, sillä toivottais seuraavaksi ivf-hoitoja ja yksityisellä tuo on aika hintavaa, toki en tiedä tehdäänkö heti kunnallisella ivf-hoitoja, se jää nähtäväksi. Tänään oli tuo lääkäriaika ja saatiin lähete! Aivan ihana lääkäri! Hymyilyttää vieläkin. Vaikka itkua tihrustin historiaamme kertoen, sanoinkin että tämä lapsettomuus on aika kipeä paikka. Lääkäri sanoi, ettei meillä olisi mitään ongelmaa päästä julkiselle, sillä kriteerit täyttyvät. Liikutuin taas lisää.  Nyt on labralähetteet taskussa ja poliaikaa odotellaan. Tästä matkasta riittää sitten taas juttua, odottelen poliaikaa saapuvaksi vasta syksyllä. Ja sitten nähdään miten homma etenee. 

Nyt hyvää kesää kaikille! 

Joulukuinen2022

 En ole jostain syystä pystynyt kommentoimaan takaisin, olen kommentit kyllä nähnyt, mutta tää ei ole suostunut mun kanssa yhteistyöhön.  Ti...