Auttamisesta

Toisten ihmisten auttaminen on niin tärkeää, ehkä siks mäkin oon hoitoalalla. Mut nyt mun on pakko hehkuttaa mun ystävää! Hän on käynyt aina silloin tällöin luovuttamassa verta, mutta nyt hän on ottanut auttamisessa seuraavan askeleen. Hän on alkanut luovuttamaan munasoluja!! Voi kuinka iloiseksi tulin, kun hän tästä kertoi. Heti tuli ensimmäisenä mieleen, että nyt mahdollisesti jollain on mahdollisuus raskautua ja kivuta ylös syvästä masennuksesta. Ystäväni oli ajatellut samaa. Tämän enempää en tästä asiasta halua kertoa :)

Tulin miettineeksi tässä taannoin myös sitä, että jos joskus minulta punktiolla poistetaan ns.ylimääräisiä munasoluja, että onko niistä vielä hyötyä vai ovatko ne niitä huonolaatuisia? Ajatellen, että kyllä minäkin voisin näin hyödyntää ja auttaa toisia ihmisiä. En tämän enempää ole asiaan perehtynyt eikä vielä toistaiseksi tämä asia ole kohdallani niin ajankohtainen. Toistaiseksi olen nyt itsekäs ja toivon sitä omaa vauvaa ihan ensimmäiseksi. Mutta ehkä joskus kun oman toiveeni saavutan, haluaisin muillekkin antaa siihen mahdollisuuden.

Stressitön

Nyt kun ei ole tarvinnut enää kyttäillä ja miettiä ovulaatiotikkuja/digitestejä on stressikin lapsiasioista poissa. On myös mielessä ollut ns. tilaa muillekin jutuille. Ainut mitä tästä kierrosta jäi mieleen askarruttamaan on se, että kuinka paljon minua pisteli alavatsasta ja oli paineen tunne, jotka päättelin follien kasvukivuksi, mutta ne ei kuitenkaan halunneet kasvaa niin nopeasti kuin olisi pitänyt. Oliko tuo kipu sit kuitenkin jotain psyykkistä? Jollain tapaa mulla on tunne, että ens kierrossa onnistutaan, nimittäin löytämään ovulaatio ja pääsemään inssiin se kun tässä nyt esteenä on ollut. Joten näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa.

Folliultra 2

Lähdin taas kukonlaulun aikaan ajelemaan kohti klinikkaa. L:n kanssa aavisteltiin, että inssi tuskin tässä kierrossa onnistuu ja meidän aavistukset meni nappiin, valitettavasti. Munarakkulat eivät olleet juurikaan kasvaneet maanantain ultrasta (kuuluisi lääkärin mukaan olla tällä hetkellä n.20mm tai enemmän) Päädyttiin siis siihen, että jätetään tämä kierto nyt suosiolla välistä, kun elellään jo kp15 ja munasolut edelleenkin niin pikkuset.
Noh, ei se mitään. Tarkoituksensa on jokaisella asialla, ehkä toukokuu on se meidän kuu?
Seuraavan kierron lääkitys on seuraava:
Kp 3-7 letrozol 2,5mgx1
Kp 8-10 bemfola 75IU s.c. (ihon alle)
Kp 11 ultra

..ja matka jatkuu!! :)

Folliultra

Jouduin tänään ajelemaan yksin tampereelle, sillä L ei töidensä vuoksi päässyt mukaan. Klinikalla tuntui olevan kiiruspäivä, sillä 1 lääkäri paikalla koko talossa, jonka vuoksi en minäkään omalle lääkärille päässyt. Tämän kyllä jo tiesinkin, että mieslääkäri tutkii (kääk!).
Kävi ultratessa hyvinkin selväksi, että letrozol on tuottanut hyvää tulosta ehkä jopa liiankin. Nimittäin 2 hyvää munasolua löytyi ja molemmat oli tällä hetkellä 12,5mm, mutta niitä munasoluja löyty vielä jos oikein kuulin, niin 4 (NELJÄ!!!!) lisää. Ei kooltansa kuitenkaan yhtä suuria. Lääkäri hieman epäili, että ne ei välttämättä kasva, mutta jos ne niin päättävätkin tehdä, voi olla että tämä kierto jää sittenkin välistä. Tai sitten punktiolla poistetaan ylimääräiset. Onko punktiossa jotain riskejä? 3 munasolua on max. mitä inseminaatiota tehdessä saa olla, koska lääkärin mukaan, vaikka ne näyttäisivätkin hyvältä eivät ne kaikki sitä välttämättä ole. Eikä kolmosten saanti meidän kohdalla mikään kovin korkea toive ole, onhan se jo aika riskiraskaus jos niin kävisi. Jokatapauksessa ovulaatiotikkujen pitäisi näyttää plussaa ennen viikonloppua ja jos vielä perjantai aamuna testit ei mulle/meille hymyile on silloin siltikin vuorossa toinen folliultra. Jännän äärellä siis elellään.