27+1

Heippa taas. Eilen oli jälleen neuvola. Hb laskee, edelleen kuitenkin 120. Vauva tällä hetkellä poikittain masussa eli pää on oikenpuolen lantionluunkohdalla ja jalat heiluu vasemmalla puolella ylävatsalla, muoto muistuttaa ehkä j-kirjainta :D Neuvolassa hoitaja toivoi, että rv33 jäätäis jo pää alaspäin ihmettelemään, eikä hirveästi enää pyörittäis ympäri. Tää on kyllä sellanen vauhtimimmi kun sille päälle sattuu. Viime pe ja la tää vauva oli kyllä tosi hiljanen, liikkui tosi vähän. Melki jo pelästyin, mutta ehkä hän oli juuri muuttamassa asentoaan tohon jännään suuntaan, että potkut oli menossa lähinnä selkäänpäin? Sykkeet neuvolassa vauvalla 150+ eli ei ainakaan niiden perusteella mitään hätää ole ja kun ne liikkeet ovat taas jälleen ihan normaalit. Vatsa kasvaa... ja kasvaa. <3 

Rupean olemaan jo tosi väsynyt ja iltavuorojen jälkeen olen aina kipeä mm. selästä. Töissä eräs toinen nainen jäi jo pitkälle saikulle väsymyksen vuoksi (tehdään eri töitä, hän on siivouspuolen pomo, toisinaan tekee meillä kenttätöitä, eli siivoaa vanhusten huoneita) ja itse sitten olen taas hoitaja. Hän on mua kaks päivää ”jäljessä”. Olin jotenkin järkyttynyt/ihmeissäni, että voiko oikeesti väsymyksen vuoksi jäädä jo pois. Mä taistelen hereillä pysymisen kanssa ja fyysisesti rupean olemaan jo äärirajoilla, yöllä olo normalisoituu, mutta koska munkin on aika jäädä pois?  Ehkä pian. Yritän vielä sinnitellä, mutta kohta ehkä on jo aika luovuttaa. 

Vauvanvaatteita ollaan pikkuhiljaa ruvettu pesemään. Ja tulipahan hyödynnettyä black friday-tarjous itkarista. Meille saapuu neonate-merkkinen itkari, digitaalisella näytöllä tietenkin ;) oon tutustunut tähän jo naapureilla ja päätin jo kesällä, että meille noi tulee, jos koskaan ikinä raskaus on niin pitkällä, että sellainen mahtuu jo ostoslistalle. 

Nytpä ei sit kai muuta tälläerää. Mä haluisin jo ton pienen ihmisen tälle puolen maailmaa. Toisaalta aika on mennyt vauhdilla, mutta toisaalta taas hitaasti. Ja sit ku mä mietin nyt tarkemmin, niin kohtahan alkaa jo vika kolmannes. Raskauden vikaspurtti. 

Alempana nyt tämän hetkistä masun kasvua. 

Raskauden ihanuuksia

Ihan ekaks mä haluan korostaa, että OLEN ONNELLINEN raskaudesta, mutta aattelin tehdä nyt tämmösen ei niin ihania asioita postauksen.

- mun rinnat ovat kasvaneet kaksi kuppikokoa raskauden aikana. Ja arvet rinnoissa ovat tätä myöden valtavat ja syvät! Ja olen kyllä öljynnyt niitä weledan öljyllä päivittäin, mutta siitä ei ole ollut mitään hyötyä.

- suonikohjut. Mun oikeassa jalassa on aina ollut pikkusuonikohju, mutta raskauden myötä se on päässy valloilleen. Tukisukat omistan, mutta mä oon jotenkin niin laiska niitä käyttämään, koska kumartuminen alkaa olla jo hankalaa, on normi sukat helpompi laittaa nopeasti jalkaan.

- kävin neuvolalääkärissä kellari osaston paineentunteesta eilen. En ole oikein itse tonne kellariin enää nähnyt, mutta sen tiesin jo että se ei ole enää sellainen kuin ennen näin käsituntumalla :D Niin... mulla on suonikohjut myös häppäreissä. Voi ku kiva! Tuntuu välillä siltä ku koko lötterö lentäis lattialle tai pissalla käydessä pönttöön. Tää vaiva vaan pahenee mitä enemmän vauva kasvaa, mut synnytyksen jälkeen ongelman pitäis normalisoitua.

- vauva potkii kovasti ja liikkeistä olen enemmän kun onnellinen, ihanaa että hän jo muistuttaa äitejä läsnäolollaan potkimalla hurjasti masussa... myös öisin kun tää odottavamamma haluis nukkua. Mä oon alkanut nyt väsymään ihan kamalasti (en siis potkimiseen) mutta tää väsymys on jo inhottavaa ja tää on pahempaa ku alkuraskaudessa.  Ens maanantaina on neuvola, Hb on kyl pakko mitata.

- vatsa on kasvanut ja näiden pirulaisten tiesin saapuvan ennemmin tai myöhemmin. Raskausarvet vatsassa! Ovat vielä kovin hentoja, mutta ne näkyvät jo. Ja sama homma ku ylempänä öljyän myös vatsani.

Tässä ehkä mun ainoat vaivat. Olen aika vähällä päässyt, ja suurinosa näistä on vaan kosmeettisia asioita ja että maailman parhain lahja/palkinto on meille saapumassa n.3kk päästä. Päivääkään en vaihtais pois! Tää kaikki on kokemisen arvoista ollut. :) <3

Terkuin.  N ja yöhirmu sintti, jolle nyt uni maistuu kun on päivä rv26+2 :)

Raskauskuplasta päivää

Tänne on koitiutunut viikko sitten tuo ihanaakin ihanempi äitiyspakkaus! Pari värivirheellistä vaatetta sieltä löysin, mut ne ei oo niin pahat, että eikö meidän Sintti niitä voisi käyttää. Joten tää on se syy miksi en jaksa reklata asiasta (ollaan aina niin huonoja valittamaan mistään!)

Sintti monottaa välillä niin kovaa ja tuntuu siltä, että hän tulee vatsasta läpi just eikä melkein. Välillä on hiljaisempia päiviä. Edessä oleva istukka myös välillä vaimentaa varmasti potkuja. Ja toiseks tilaahan on vielä liikkua, vaikka suurimmaksi osaksi hän köllöttää oikealla puolella, koska jos esim. Yskäsen on monesti maha siltä puolen koholla ja luonnottoman muotonen :D ja sit välillä juuri tuolta puolelta olen tuntenutkin jonkun hänen ruumiinosaan ja kun silitellään sitä, Sintti lähtee karkuun. Mammojen muru, tuitui <3

Sokerirasitus oli toissapäivänä ja meni muuten todella hyvin! Ei tullu yhtää huono olo, ainoastaan haaveilin jäätävän suuresta kannullisesta kylmää vettä! Eli jano oli kova. Mutta ei se sokerilitku mitä piti juoda ollu kauheen hyvää, yök! Arvot katoin omakannasta ja nekin näytti hyvältä, ei radi diagnoosia ole luvassa.
Hassu sattuma oli sielä käytävällä istuessa. Joskus klo.8 jälkee mun ohi käveli nainen. Sit se sama nainen oli kävelemässä taas mun ohi ja pysähty huudahtaen ”herranjumala sä istut täällä vieläkin, tarviitko sä apua, onko sulla kaikki hyvin” ja vihdoin kun sain suun vuoron, totesin vaan et ”nou hätä,  oon sokerirasituksessa ja tää kestää kaks tuntia” :D hahaha! Voi toista, toinen oli huolissaan. Ja tosiaan selventäen. Meillä ei rasituksen ajaksi saanut omaa huonetta, vaan käytävällä piti istua.

Apua, kello rientää! Munhan täytyy valmistautua hampitohtorille, peukut pystyyn et mä en oksenna!

Vinkkejä tulevaisuudelle....

Jokainen varsinkin esikoistaan odottava äiti saa jos minkälaista neuvoa/vinkkiä mitä lapsen kanssa se elämä sit todellisuudessa on. Huvittavia lauseita joita olen tähän mennessä kuullut:

- Kyllä sä sit huomaat ettei se elämä niin herkkua sen pienen lapsen kanssa ole
(Joo ei varmaan kokoajan, kun se väsymys iskee, mutta silti en jaksa ajatella tulevaisuutta negatiivisesta näkökulmasta)

- On ihana N katsella/ seurata sun raskautta, kun sulla ei oo mitään hajua mitä on luvassa
(Joo, olet osittain oikeassa enhän mä vielä tiedä vanhemmuudesta mitään, mut hei kyllä mä opin. Äitiyteen/vanhemmuuteen kasvetaan)

-Nauttikaa nyt, kohta se oma elämä sit päättyy
(Tää on asia, et mun veri kiehuu. Joo kahdestaan ei lähdetä enää syömään tuosta noin vain. Meillä on onneksi aika kiva tukiverkko jos halutaan käydä kaksin syömässä ja vaalia/hoitaa meidän avioliittoa. Niin ja oikeesti mihin se oma elämä päättyy? Asenne kysymyksiä? Tää lapsi on niiiin toivottu, että tulevaisuudessa varmasti halutaan touhuta paljon kolmistaan)

- Muistakaa, kun teillä on niitä eläimiä, niitä ei saa unohtaa
(Ei ikinä! Meidän karvalapset on tärkeitä!! Niin tärkeitä, aina! <3)

- (tää henkilö ei tiennyt et puolisoni on nainen ja odottaa omaa lasta siinä missä kunnon isäkin) Joo ainahan sitä toivoa saa, että se mies siihen lapsen hoitoon osallistuu, hahahaaha ei se meillä niin mennyt enkä sille tohelolle olisi edes uskaltanut jättää lasta hetkeksikään
(No mulla nyt ei vaan tule olemaan tätä ongelmaa. Mutta esimerkiksi. Mun isä oli eläessään juuri tämmönen ”tohelo” siis ihan oikeesti! Hoisi mua kuulemma joskus yhden äidin iltavuoron ajan ja kun äiti oli tullut töistä, kysyi hän isältäni ”hei, mitä ruokaa sä teit?” Isä oli vastannut ”en mitään, kun MULLA ei ollu nälkä” olin ollut kai syömättä sitten sen iltavuoron ajan. Äiti suuttui isälle että ei häntä kiinnosta onko isälläni ollut nälkä vai ei, mutta lapsen ruokailut kiinnostaa, se on ainut asia mitä muistan tapahtuneesta)

Tässä nyt on ehkä muutama esimerkki. Ainiin sithän on näitä ruokavalio vinkkejä ”kyllä minä söin maksakastiketta kun odotin lastani!” Okei sä söit, nyt on erilaiset suositukset ja mä en syö, pärjään ilmankin. Sit joskus aika alkuraskaudessa tai sen ekan kolmanneksen lopulla laitoin töissä suolakurkkua leipäni päälle ja siihen kohta yks tuumas ”noi on kyl niin suolasia, et ei varmaan oo kauheen turvallista syödä ja tulee turvotustakin” AAAAAAAARRRRGGGHH! Taisin vaan tokasta v-käyrän noustessa, kun mikäkin teini ”ihan sama, syön silti!”
Mut onneks näitä neuvoja ei oo enää tullu :D

No nythän mulla tulee mieleen vaikka mitä!”älä säkään sit suostu vauvan kääntöyritykseen jos sun lapsi on perätilassa loppuvaiheessa, en minäkään suostunut ”
Meinasin tähän vastata, että ”mä en kyllä hyppää kaivoon jos sä niin pyydät”, mutta taisin vaan vastata, että ”katotaan sit tollasia asioita lähempänä” :)

No, nyt teidän vuoro! Antakaa palaa! :)

Pelastakaa lapset ry

Perheensisäisestä adoptiosta on otettu nyt enemmän selvää.
Lähin pelastakaa lapset ry:n toimipiste on meistä 60km säteellä, noh sitten ajellaan sinne perheenä.
Lapsen synnyttyä 2käyntiä on sinne ajelua ja yhden kotikäynnin tulevat meille myös tekemään.
Meidän kunnalla on maksusitoumus kyseisen puljun kanssa, joten meidän osalta adoptioneuvonta on ilmainen.
Saatiin lappuja esitäytettäviksi, mut eipä noita voi lähettää ennen lapsen syntymää. Tarvii odotella, että sintille voi hakea oman virkatodistuksen. Ja samalla haetaan sit L:n virkatodistus.
Mä en tiedä, mut musta tuntuu jo nyt et meillä menee ainakin se puoli vuotta koko hommassa, ei tää kuukaudessa todellakaan ole ohi.
Ollaan varmaan ainut naispari jota tää asia oikeesti itkettää.
Sit on hassua, että kysytään tulotietoja, sen takia että eihän ns. tavallista perheiltäkä kysytä. Ei siinä kyllä meillä tuloja on. Omalta kohdaltani mietin kirjoitanko tohon tukien määrän/kk vai tämän hetkisen palkan/kk. Sit kysyttiin muun omaisuuden suuruutta. Kerrankin tähän perinnön vuoksi voi jotain kirjoittaakkin :D Mut tää yks kysymys oli ärsyttävä L:n puolesta ”miksi haluatte adoptoida puolisonne lapsen?”
Kyseinen paperi on varmasti käytössä myös erilaisissa adoptiotilanteissa (heterot), mut nyt ajattelen itsekkäästi vain meitä. Niin vastaus on selvä hyvin lyhyesti.

Mutta niin se vain on, että nyt täytyy laittaa asia muhimaan lapsen syntymään asti, kun mitään ei voi tehdä ennen sitä.

La:han on jäljellä 16viikkoa, vaan!!
Terkuin N & sintti rv24+0