Lähtöruudussa

Ajattelin kirjoittaa nyt tämän vuoden viimeisen postauksen liittyen meidän ja enkelivauvan matkasta. Meille käärö oli jo vauva ja niin rakas, jonka vuoksi hän on nyt enkelivauva, eikä vain menetetty sikiö. Nyt muistona on enää verenvuoto ja ultrakuvat. Niin ja yks laatikko missä on kaikkia lappuja liittyen raskauteen, sinne en ole vielä koskenut.
Teksti tulee sisältämään voimasanoja, joten jos et niitä kestä, tekstiä ei kannata pidemmälle lukea.

20.12.2016 mulle alkoi tulla vahvat tunteet siitä, että kaikki ei ole enää niin kuin kuuluisi. Raskausoireet alkoi lieventymään, mutta erittäin voimakas pahoinvoimti astui kuvioihin, jonka vuoksi en L:lle sanonut mitään ja mietin, että jospa mulla nyt on päällä pelkkä tavallinen menetyksen pelko.

21.12.2016  mentiin mun äidille ja kerrottiin ilouutiset ja edelleen musta vain vahvemmin tuntui siltä, että kääröllä ei ole kaikki hyvin ja viimein illalla sain tämän asian itkun saattelemana viimeinkin sanottua L:lle, joka oli sitä mieltä, että menisin varhaisultraan suunniteltua aiemmin (tarkoitus oli mennä vasta 29.12). Niinpä varasin netin kautta ultran seuraavalle päivälle.

22.12.2016 jäin sairaslomalle, henkisesti ja fyysisesti oli tosi paha olla, oksetti eikä ruoka maistunut. Silti tässä kohtaa ajattelin taas kaiken olevan kuitenkin hyvin ja ettäbpelkäisin turhaan. Kello löi 15 ja pääsin ultraan. Lääkäri ihmetteli miksi tulisin kolmannen kerran taas varhaisultraan ja kerroin, että mulla nyt on vaan sellainen tunne, että tänne on pakko tulla. No siitä sitten hoitopöydälle ja kääröä kurkkaamaan. Aluksi lääkäri ei meinannut löytää kääröä, mutta lopulta hän löytyi ja näin jo itse, että tuikkiva sydän on paikallaan ja se ei liiku. Lääkäri tutki ja tutki ja pyysi mua yskäsemään. Sitten kysyin itse "onko se kuollu?" Johon lääkäri vastasi "valitettavasti siltä näyttäisi, sikiö vastaa viikkoja rv8+4 tai 8+5" Eli nyt olisi rv 8+6 ja käärö on todennäköisesti kuollut juuri tuona päivänä, kun ensimmäiset negatiiviset fiilikset tuli. Lääkäri teki lähetteen keskussairaalaan, jossa tarkistettaisiin oikea tilanne. Hän myös sanoi, että suosittelee menemään sinne vasta seuraavana päivänä, koska mitään ei enää tehtäisi. Ja vitut, mehän mennään päivystykseen jonottamaan, vaikka koko yöksi, jotta 100% varmuus saataisiin. Itkin ja itkin. Pävystyksessä odoteltiin reilu tunti ja päästiin gynen vastaanotolle. Ja kyllä. Keskeytynytkeskenmeno. Itkin ja itkin ja kaikki tuntui epätodelliselta, ei tää voinut tapahtua meille, tän täytyy olla joku paska vitsi, mut meitä ei naurata. Yht'äkkiä kannetaan L:n kanssa kotiin lappua, jossa kerrotaan keskenmenoista ja kannessa luki kutakuinkin "enkeli, miksi tulit liian aikaisin" Lappu on jo roskissa. Ahdistaa. Mitä vitun pahaa me ollaan tehty, että ansaittiin tää? Miksi käärö jätti meidät? Missään vaiheessa en kokenut itsesyytöksiä, mähän tein kaikkeni, että käärö kasvaisi ja voisi hyvin.

23.12.2016 hoitaja soittaa kello 8 sovitusti ja me suuntaamme SYNNYTYSOSASTOLLE. Saatiin oma huone, jossa oli oma wc. Sairaalavaatteet puin ylleni ja huoneen vessaan tuotiin metallinen portatiivi, jonne tulisin tekemään kaikki tarpeeni. Hetken kuluttua hoitaja tuli laittamaan alapäähäni 4 tablettia ja tästä alkoi odotus. N.2tuntia lääkkeen saannista alkoi vuoto ja sain samaa lääkettä 2tbl lisää ja nyt suun kautta ja tästä kipu alkoi. Sain pahojen kipujen keskellä kipupiikin, nyt tiedän miltä supistukset tuntuu, tosin täysiaikaisessa vauvassa kivut ovat varmasti vieläkin kovemmat. N.klo.17.00 käärö tipahti sinne metallipyttyyn, meidän pieni. Se jota olimme odottaneet, se joka syntyi 7kk liian aikaisin. Nyt tuli kova itku. Halattiin. Itkettiin. (Itken myös nyt kun tätä tekstiä kirjoitan). Kätilö keskusteli meidän kanssa. Keskusteltiin myös siitä, kuinka me naiset ollaan vahvoja. Ja se on niin totta! Keskusteltiin siitä, kuinka tämä käy niin monelle naiselle. Kun olimme pääsemässä kotiin kello.19 alkoi huoneemme vieressä joululaulut; "riemuitkaa nyt, lapsi on meille tänä yönä syntynt" Ai helvetti kun meistä tuntui siltä, että kohtalo vittuilee meille. Itkettiin taas. Ja poistuttiin sairaalasta, mennessämme toivoteltiin hyvät jatkot ja toivottiin, että ensi kerralla kohdataan iloisissa tunnelmissa.

Nyt: Henkinen puoli on edelleen rikki, mut kyllä me pystytään nauramaankin kivoille jutuille. Me selvitään tästä kyllä. Palaan töihin 2.1.17 jos siltä tuntuu.
Vuonna 2017 kun kroppa ja mieli ovat parantuneet täysin, lähdetään jatkamaan hoitoja. Toukokuun alussa mennään naimisiin. <3
Meidän suhde vahvistui taas lisää tämän vastoinkäynnin myöntä. En pärjäisi ilman L:ää, mun henkireikä!

Onnellisempaa uutta vuotta 2017!

Sysimusta joulu

Blogi lopettaa/hiljenee. Tänään todettu kkm, huomenna sairaala kutsuu aamusta. Ollaan rikki, ei tän näin pitäny mennä.

Milloin uskaltaa?

Olen/ollaan mietitty L:n kanssa, et mitä kaikkea me oikeasti tarvitsemme käärölle ja koska ensimmäiset hankinnat kannattaa ostaa? Näin alkuun ollaan ajateltu, et np-ultran jälkeen aletaan varovaisesti miettimään sitterin tuontia kotiin, ostan ystävältäni baby björnin sitterin, josta olen haaveillut aina! Ja nyt se on jäänyt heidän käytöstään ylimääräiseksi ja olen lupautunut antamaan tälle kodin. :) siinä on se leikkikaarikin, jes!

Pinnasänky astuu kuvioihin hieman myöhemmin, mut halutaan sellainen malli, josta saa toisen laidan veke, jotta lapsi voi siinä olla hieman pidempään. Mahdollisesti tässä kohtaa hyödynnämme ikean ihmeellistä maailmaa. Toki, käy meille siisti käytettykkin, koska mielestämme ei kaiken täydy olla uutta.

Huhtikuussa olis lapsimessut, joihin ollaan ajateltu mennä hyvien tarjousten perässä ja etenkin vaunutarjoukset kiinnostaa. Tällä hetkellä Britax smile 2 -vaunut miellyttää meitä ulkonäöllään, ei olla koskaan näitä nähty kyl livenä, kun ei tämä nyt kuitenkaan ajankohtaisin asia ole :D Noihin vaunuihin saatas samalta ystävältä, jonka ylhäällä jo mainitsin sopiva turvakaukalo+telakka. Meille ei ole välttämätöntä hankkia myöskään turvakaukaloa ihan uutena (mutta melkein kylläkin), koska kaukalo on loppupeleissä hyvin vähän aikaa käytössä. Isojen tyttöjen/poikien turvaistuin ostetaan kyllä sit joskus aikanaan uutena, koska se on käytössä kauan. Mutta saa vielä keväällä sit nähdä mihin päädytään.

ja jos vielä hieman muita aiheita. Tänään on rv8+5, pahoinvointia ei juurikaan ole, paitsi jos ruokailut venyy. Naamaan ilmestyy näppylöitä (tosi kiva!) ja mulle/meille on tullut ihan tyttöolo. Jotenkin olis hassua jos meille tulis poika, tunne on niin vahva. Mutta kaikki käy <3
Menettämisen pelko on aina välillä läsnä, onko tämä mahdollisesti henkistä projektia äidiksi/äideiksi tulemisesta. Tieto lisää tuskaa. Nyt olen kieltänytkin kaikki Google jutut itseltäni. Np-ultra on 12.1 eli vielä noin 3 viikkoa ja ensimmäinen kolmannes olisi taputeltu, apua! Mä jo niin haluisin olla rv37 :D odottavan aika on pitkä...

Vuosi

Blogini täytti 8.12 tasan vuoden. En ole koskaan ollut mikään hyvä kirjoittaja eikä minusta koskaan sellaista tule, mutta on silti mahtavaa, että jotkut jaksaa/haluaa meidän matkaa seurata. Vuodessa on tapahtunut paljon. Olen oppinut paljon uusia sanoja hedelmällisyyteen ja inseminaatioon liittyen. En mä ennen tiennyt mikä on edes inssi :D 18 vuotiaana olin kyllä autokoulun inssissä, mutta tästä inseminaation lyhenteestä en ollut ennen kuullut, kun vasta tutustuttuani pariin blogiin. Folliultra on tullut tutuksi. Pregnyl, menopur, letrozol, ovulaatio. Nyt tiedän mitä nuo kaikki tarkoittaa ja mihin ne liittyy.

Vuosi sitten jouluaattona vein koiraa pihalla ja mietin "ensi vuonna tähän aikaan saatan olla raskaana!" Tässä matkan varrella se tuntui olevan ihan mahdotonta, negaan päättyneet inssit masensi aina joka kerta ihan hirveästi! Ja kolmannen pettymyksen jälkeen olin jo luovuttamassa. Noh, sitten tuli se tunne, et kokeillaan nyt vielä kerran tänä vuonna, niin saa aloittaa vuoden 2017 täysin puhtaalta pöydältä, koska tuskin neljäskään kerta meille onnea tuo, mutta toisin kävi.
Tänä jouluaattona voin viedä tällä kertaa kahta koiraa pihalla ja miettiä "nyt minä olen raskaana, ensi vuonna tähän aikaan meitä on kolme!"
Voi kun meinaa kyyneleet tulla tätä tekstiä kirjoittaessa. En ole kuin kiitollinen, että meille on tullut mahdollisuus tulla perheeksi.

Tänään on rv 8+0 ja meillä oli neuvolalääkäri, jossa tarkistettiin tilanne ultralla ja tehtiin sisätutkimus. Kohdunsuu on tiukasti kiinni. Pikkukääröllä oli nyt mittaa 1,3cm ja se sydän sykki. <3 Kaikki on nyt edennyt täysin normaalisti ja toivon niin jatkuvan. Koska sitä oikeesti ymmärtää olevansa raskaana, np-ultrassa?

Toivon, että muut jotka eivät ole vielä raskaana saavat pian iloisia uutisia, toivon sitä todella. <3 Liian paljon on pareja/ itsellisiä naisia, jotka eivät ole siinä onnistuneet.

Teille, jotka ette jostain syystä tai toisesta lasta saa, olette vahvoja. Olette yhtä tärkeitä, kuin kaikki muutkin. <3

Raskaana olevat ja lapsen saaneet: saamme olla onnellisia, lapset on ihme! <3

Meneepäs syvälliseks, mut olen aika herkällä tuulella. :')
Nyt hyvää loppuviikkoa!

Neuvola

Ensimmäinen neuvola on takana ja fiilikset on hyvät! Terkka oli tosi ihana, kun kerroin meidän tulevasta perheestä, L ei siis nyt päässyt tälle ekalle kerralle mukaan.
Terkka kysyi, et koetaanko tarpeelliseksi varhaisultraa rv 8-9 jos meillä on jo klinikan tekemä rv 7+1 ja kyllä koetaan, me halutaan siihen. Tätä aikaa th soittelee huomenna, kun lääkäri ei ollut enää paikalla. Jee nähdään onko käärö kasvanut <3
Infoa tuli kyllä niin paljon, et joutuu kyl miettimään, et mikä näyte vietiin milloinkin ja minne :D Pissanäyte  otetaan joka neuvola kerta meillä päin ja rv 9-11 välisenä aikana oli labroja mm.  sikiöseulontaa sekä perus hivin ja muiden kavereiden pois sulkeminen.

Kehuja tuli tupakoinnin lopettamisesta. Kyllä olen polttanut tupakkaa, piinaviikkojen ajaksi olen lopettanut ja sit jatkanut (ei mitään järkeä) mutta tällä vikalla onnistuneella  kerralla poltin normaalisti, kun en jaksanut enää edes ajatella onnistumista, mutta heti kun sain tietää että olen raskaana, se loppui. HETI. Eikä todellakaan käy edes mielessä.

Tuntuu hassulta, että meidän ruokapöydällä on äitiyskortti ja muita esitteitä, onko tää totta? Kuka ne on tohon tuonut? Km pelko on hiipinyt ajoittain mun mieleen. Mitä jos kaikki ei menekkään niin kuin haluaa? Mitä me sit tehdään? Ja tää ihmeellinen selkä/kylkikipu ei oloa helpota. Ehkä se on töistä johtuvaa lihaspinnettä? Fyysinen raskas hoitotyö. En kuitenkaan vuoda tai vatsaan ei satu hassusti, ehkä kääröllä on kuitenkin kaikki ihan hyvin. Kaikki on vaan niin uutta ja ihmeellistä.

Tänään on rv 7+4 (myös neuvolan laskujen mukaan) meidän pienen laskettuaika on; 27.7.2017
Aika hauska seiskarivistö :)

Mutta nyt, hyvää alkanutta viikkoa <3

Varhaisultra

Varhaisultra on nyt siis takana päin. Tätä päivää on odotettu! Jännitti niin hirveästi ajella klinikalle ja odottaa vuoroa, koska pian saisimme tietää, että onko meille oikeasti heinäkuussa tulossa vauva.

 Huoneeseen mentäessä lääkäri kyseli vointia ja kertoi olleensa iloinen, kun sai kuulla positiivisia uutisia. Sit ruvettiin ultraamaan. Pieni hassu piste siellä näkyy, onko se käärö?Lääkäri mumisi pitkään omiaan ja oli hiljainen. Oliko se mennyt kesken? Onko se tuulimuna?

Sekunnit tuntui tunneilta, kunnes lääkäri sanoi "kyllä, onneksi olkoon" käärö vastaa viikkoja 6+6 ja pituutta huimat 8,8mm sitten lääkäri näytti pienen sydämen joka jyskytti hurjaa vauhtia! Ääniä ei kuitenkaan kuunneltu, mutta kuuluiskohan ne edes vielä? Mutta pääasia, että vahva syke löytyi. Istukan alla on pienenpieni hematooma, joka saattaa vuotaa pois ja tätä ei auta pelästyä (ai ei vai!) ja näkyipä siellä myös viitteitä siitä, että ihmisalkuja on ollut kaksi, mutta se oli keskeytynyt jo aikasemmin.

 Kyyneleitä ei vielä ultratessa tullut. Sitten sain mennä pukemaan takaisin housut. Ja kun vielä hetki puhuttiin lääkärin kanssa, sitten se itku tuli! Meidän käärö <3 Kuulemma jos näin vahvat sykkeet löytyy, niin kuuluu siihen prosentti määrään, jotka sen lapsen yleensä syliin asti saa. Ja huomauttaen, että riskit on tietenkin vielä olemassa, mutta kaikki on nyt niin hyvin kuin vaan voi olla <3 Ens maanantaina olis sit seuraavana eka neuvola!




Pieni ihmisalku <3

Rv 6+3

Aika etenee....hitaasti! Odotan tulevaa perjantaita, kun kuuta nousevaa, jotta me päästäis varhaisultraan L:n kanssa katsomaan onko tuolla ketään?
Aluks tein varmaan hysteerisesti raskaustestejä, kun ei mulla mitään oireita pahemmin ollut, rintoja lukuunottamatta. Ja aina ne kaks viivaa tuli.. :) ja mitä oireisiin nyt tulee, niin rv 5+6 alko pahoinvointi! En oo oksentanut, mutta ei se kyllä ole kaukanakaan ollut. Aamusin ällöttää ruoka ja tätä jatkuu ajoittain pitkin päivää. Ja kahvi, hyyyi! Sitä ei voi enää kuvitellakaan juovansa. Ja nyt 6+1 alkoi väsymys, ai kamala! Ihan kestokrapula! Mut jollain kierolla tavalla mä nautin näistä oireista, se kertoo toivottavasti siitä, et mun vatsassa kasvaa pieni ihme sykkivällä sydämellä <3 Ajoittain vihloo menkkamaisesti, mut tänään tuli kunnon vihlasu oikean puolen nivuseen, et itku tuli melki, oisko voinu olla jo liitoskipua? Ainut mitä en itselläni huomaa, on pissalla juoksu useammin, mun mielestä se ei oo lisääntynyt.. paitsi ehkä tänään? Jännää.

Mä jäin perjantaina raskaudesta kiinni työpaikan tyky-päivässä! Ekaks epäily lähti siitä, kun sanoin lopettavani yövuorot ja sit yks rohkein kysy "ootko pieniin päin, kun sun vatsasta vois niin päätellä?"
Tää oli rohkee veto/kysymys senkin puolesta, et oltiin just oltu syömässä buffet ruokaa :D mut joo, myöntävästi vastasin, mutta huomautin vatsan olevan vasta turvoksissa, koska vasta alussa mennään. Mut kieltämättä, mun vatsa on jo niin turvoksissa myös päivisin, et pian mun talvitakki menee varastoon ja tarviin uuden.

Mun yhdeltä ystävältä ollaan saatu pussillinen pieniä vaatteita, outoa roudata niitä kotiin, koska eihän me olla vielä ees ultrassa käyty! Ja sit ostettiin ite yks haalari kirpparilta! Nyt tää shoppailu loppu, paitsi et mamma toppahousut piti ostaa, koska tavikset ei yksinkertaisesti mahdu ja ne saavat pahanolon lisääntymään. Seuraava konkreettinen ostos tapahtuu vasta nt-ultran jälkeen.

Meillä on eka neuvola aika 12.12 ja ensimmäinen neuvolalääkäri 15.12 onko kokemusta, et ultraako neuvolalääkäri? Tiedän, et meidän neuvolasta nuo vehkeet nimittäin löytyy.

Nyt kun ei okseta, oli pakko tarttua tuumasta toimeen ja tilata kotiovelle pizzaa! Mut nyt hyvää viikonlopun jatkoa :)

Suuria muutoksia vuodelle 2017

En mä nyt sinne varhaisultraan asti ollutkaan hiljaa täällä blogin puolella! :D Kohta melkein vuosi sitten tein postauksen siitä, että mehän ei olla L:n kanssa naimisissa, mutta kihloissa kylläkin jo useamman vuoden. Tilannehan nyt on siis se, kun käärö näyttää nyt tulevan tällä hetkellä meille oikeasti, tarkoittaa myös se sitä, että meidän on aika avioitua. Selvitys asiat ovat kunnossa, sain äsken puhelun eli nyt sit varaamaan ajankohtaa meille, kun on aika sanoa "tahdon". Näillä näkymin se ajoittuu maaliskuun puolelle. Me aiotaan kyllä nyt mennä naimisiin hiljaa ja ilman mitään juhlia, pidetään varmaan juhla joskus myöhemmin? Mä en ole esimerkiksi koskaan juhlinut omia synttäreitä, eikä L todellakaan nauti olosta juhlien keskipisteenä, joten tuntuu hassulta et joku juhlis meitä :D Toisiamme ja kääröä varten näitä suuria päätöksiä tehdään. Jännittää niin paljon ensi vuosi, et huhhuh!

Raskaudesta kertominen

Koko "projektin" ajan ollaan puhuttu aika avoimesti näistä hoidoista tai ehkä minä olen :D eikä L siihen ole mitään kyllä sanonut. Niinpä siis oli aika luonnollista kertoa lähimmille ihmisille (lue kaverit) positiivisesta tuloksesta. Pois lukien mun äiti ja L:n vanhemmat. Ollaan tässä ideoitu L:n pikkusiskon kanssa, et miten me tultais raskauskaapista ulos. Meitä jännittää niin hirveästi toi kertominen, vaikka he varmasti ottavat iloisina tiedon vastaan. L:n äiti on kuulemma odottanut lisää lapsenlapsia, mutta silti jaksan epäillä, että tuskin meiltä sitä olisi ensimmäiseksi odotettu kuitenkaan saapuvan. Koska muilla L:n siskoilla on parisuhteet miehen kanssa. Mun äiti on tiennyt hoidoista ja hänen mielestään olis kannattanut myöhemmin asiaa miettiä. Tulen siis olemaan 24v ja L miltei 34v lapsen syntyessä eli mielestämme aika todellakin on nyt juuri oikea. Mutta varmasti hänkin on iloinen mummiksi tulostaan. Hänhän on jo mielestään jo niin vanha mummu, tammikuussa täyttää 42 :D

Mutta nyt siihen ideaan mun äidille kerrotaan näin;
Tulisin olemaan rv9+ viikolla. Mun äiti ei sinänsä vietä joulua, mutta annamme hänelle lahjaksi mukin, jossa lukee "mummi" ja sisällä on varhaisultra kuva.

L:n porukoille kerromme uutisen jouluaattona rv9+2.
He saavat lahjaksi laatikon, jonka he avaavat ja sisällä on teksti "hei meillä on teille asiaa" sitten avataan toinen laatikko "pyydämme teitä istumaan alas" sitten seuraava laatikko "joko alkaa jännittää?" Sitten taas seuraava laatikko "annamme pienen vinkin; tapaamme toivottavasti heinäkuussa" ja viimeiseen laatikkoon varhaisultra kuva sekä ajattelin tulostaa infopläjäyksen inseminaatiosta, koska kuitenkin tulee kysymys eteen, että "miten?"

Tämmöiset olis nyt suunnitelmat :) Eilen tein digitestin joka oli nyt "raskaana 2-3" ja totesin tossa viikonlopun aikana, et mä en rupea pelkäämään keskenmenoa, nautin nyt tästä olotilasta ja jos jotain kamalaa tapahtuu, vedetään sit henkisesti ranteet auki, mut ei nyt. Mä olen raskaana, kunnes toisin todistetaan. Varhaisultra on 9.12 rv7+1 sinne asti blogi hiljenee :) Me ollaan niin onnellisia <3

Tuntemukset ennen plussaa ja nyt

Noniin, nyt on ajatukset saatu pikkuhiljaa kasattua ja voin alkaa kertomaan piinapäivien kulusta, jotka eivät kyllä piinalta tuntuneet, koska olin varma tuloksesta, että se olisi negatiivinen, mutta toisin kävi ja hyvä niin! <3

Palataan inseminaatioon, joka oli 3.11. En ollut saanut ovulaatioplussaa laisinkaan, jonka vuoksi edellisenä iltana pistin pregnylin. Tässä kierrossa oli mukana letrozolit ja lopulta myös menopur, koska lopulta munisten kasvu tyssäs 15milliin. Ja tarkoitus oli yrittää saada 2munasolua ja siinä onnistuttiin.  Inssi päivänä toinen munasolu oli jo luhistunut ja toinen oli reilu 20mm ja pulliteli vielä paikallaan. Inssi sujui kivuitta, käytössä oli jokin uusi katetri, joka oli tavallista lyhkäsempi ja lääkärin sanoin "helppo ajettava". Muilla inssi kerroilla siittiöitä on lähteyt matkaan reilu 2miljoonaa, mutta nyt lähti reilu 4miljoonaa. 

Piinapäivät alkoi ja heti dpo1 mun rinnat turposi. Pregnyl niitä turvotti. Näin ajattelin. Sitten siinä dpo7 eteenpäin alkoi pienenpieni nuha ja aivastelu. Ja välillä niistäessä tuli verta. Mitään muuta mulla ei sit ollutkaan. Eikä MITÄÄN tunnetta siitä, että voisin edes ajatella tärpin käyneen. Välillä tietty jotain vihlontaa ja tämmöstä, mutta onhan niitä aina. Dpo11 työkaveri kyseli projektin etenemisestä ja kerroin, että neljäs inssi oli tehty ja nyt taukoillaan (joo tiedän, olen hätähousu). Dpo 13 tein muuten vaan testin, jotta voisin kääntää veistä haavassa. Mutta.... siihen tuli haamuviiva, mä soitin heti L:lle ja hoin itkien "et arvaa mitä on käyny, et arvaa, tää ei voi olla totta!!" L luuli ekana, et oon astunut meidän koiranpennun päälle ja tappanut sen (hui, onneks en!) L:llä oli paha tilanne töissä ja hän sanoi tulevansa heti kotiin ku pystyy. Tehtiin yhdessä toinen testi ja kyllä, siihen tuli aina vaan toinen haalea viiva, mutta kuitenkin selkeästi vaaleanpuna sävytteinen, ettei vain viivanpaikka. 

Eilinen digitesti sitten sen totuuden sanoi, "raskaana 1-2"

Huomenna on dpo16 ja virallinen testipäivä, jonka lääkäri on ohjeistanut meille.

Sunnuntaina aion vielä varmistaa yhdellä digillä ennenkuin maanantaina alan soitteleen klinikalle ja neuvolaan!!!! 

Ja mitä oireisiin tulee nyt, mulla on mahtavat rinnat! :D ne on niin pinkeät ja pyöreät, mutta pirun kipeet! Eli niihin ei mielellään nyt kosketa! :'DDD 

Mun vatsa on niin turpeena, että mamahousut täytyy mennä ostamaan, tänäänkin olen kulkenut ihmisten ilmoilla farkut auki, kun ne yksinkertaisesti sattuvat jos laitan ne kiinni. Mä oon niin turvoksissa, että mulle on tullu pari uutta venytysarpea! Enkä mä ole mikään lihava, et montakohan kaveria mä mahdollisesti kannan? :D Vatsa on kovalla. Ja kylki sekä nivuskipuja välillä on ja välillä ihan kohdun seudullakin nippailee. Mut ei kokoaikaa, aina välillä. Ja tää jano on nyt tän päivän aikana vasta tullu. Ja jos oikein laskeskelin, niin nyt on n. Rv4+0

Nyt toivotaan, että tämä raskaus on todellinen eikä esim.tuulimuna ja, että tämä kestää loppuun asti. Meidän pieni käärö <3 

Se on totta!

En saa nyt kuvaa, mutta digitestissä lukee "raskaana 1-2"
Me ollaan onnistuttu! Me!!! Voi pieni, pysy mukana <3

Dpo14

Kuvan laatu on huono, valitan.
Mitä mieltä? Uskallanko edes hiukan olla onnellinen?

Tuskin

Tein ekan r-testin dpo11 ja toooosi puhdas nega. Toista testiä en ole tehnyt ja tuskin teenkään, oloni ja  vointini on samanlainen, kuin aina tässä kierron vaiheessa vaan voi olla. Lugesteronit loppuu tänä iltana. Nyt odottelen kuukautisia ja blogin kirjoittaminen päättynee pian.

Vauhtia

Maanantaina saatiin meille uusi ihana perheenjäsen jackrussel Taneli<3
Sen perässä saa kyllä mennä kokoajan, koska hän on niin utelias eikä pelkää mitään! Kuvaa en jostain syystä pysty laittamaan tänne :( Vanhempi koira on ottanut isoveikan roolin tosi hyvin vastaan. Heh, onkos tää blogi muuttumassa koirablogiksi? Ehkä, koska se nyt on ajankohtaisempi asia kuin raskaus.   Huomaan, että odotuksen odotus on päättynyt.

Piinapäivätkin rullaa eteenpäin ja tällä kertaa en oikeasti ole muistanut edes päivittäin, että mitään inseminaatiota olisi tehty. Viikon päästä maanantaina testaan varmaan ekan kerran, ehkä.
Mun pää varmaan suojelee mua tällä kertaa mahdolliselta pettymykseltä, kun tän asian olen miltei "sivuuttanut"

Jos nyt jotain hassua mukamas on ollut, niin ehkä nää:

- Jännää tukkoisuutta ja aivastelua tässä kyl on ollut, mut flunssakausi on päällä ja mun kavereista melki kaikki kipeänä, tarttunut sieltä.
- Eilen oli raudanmaku suussa, mut mun alahuulessa olikin haava, selitti tämän seikan.
- Ja rinnat on turpeena ollut dpo1 lähtien ja kipu lisääntynyt, mut tää ei oo mulle mitenkään epätavallista.

Mut nyt lepäilen, koska väsyttää (pentu valvottaa, siitä tämä johtuu)

Neljäs inseminaatio

Neljäs ja viimeinen inseminaatio on nyt tehty. Ovulaatiotesteihin en plussaa saanut, niinpä eilen pistin illalla pregnylin. Tänään ultrassa oikealla puolella näkyi reilu 20mm kokonainen folli omalla paikallaan pullistelemassa. Vasemman puoleinen folli oli jo lyhistymään päin. Limat oli hyvät ja lääkäri totesikin, että nyt on ajoitus kohdillaan. Reilu 4miljoonaa hyvin eteenpäin liikkuvaa kaveria lähti uiskentelemaan. Lugesteron tulee taas kuvioihin sitten sunnuntaina 200mg aamuin/illoin.
Nyt kaikki peukut pystyyn, että meidän haaveista tulisi totta!
Ps. Oon jotenkin tällä hetkellä mieleltäni tosi seesteinen, toivottavasti tää fiilis jatkuu!

Ovulaatio?!?

Mun ei aluks pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta, mutta kun tää blogi on mulle tavallaan päiväkirja, niin päätin sen nyt tehdä.

Koko viikonlopun ajan olen ovista yrittänyt bongailla 2x päivässä, niinkuin myös klinikalla neuvottiin. Vielä sunnuntaina ja eilen tikkuun tuli toinen vahvahko toinenkin viiva, mutta ei kuitenkaan yhtä tumma, kuin testiviiva, joten tulkitsin ne negoiksi. Myös cb:n testit ovat näyttäneet vain tyhjää ympyrää. Tänään sitten kuitenkin jostain syystä tikkutestien viivat vain haalenee ja haalenee ja edelleen cb:n testit tyhjää ympyrää näyttää.
Toinen folliultra oli tänään ja kummallakin puolella on johtofollit ja menopur tuli kasvun tueksi, koska ne tietenkin olivat kasvaneet vain 1-2mm perjantaisesta ultrasta. Toivon todellakin, että ovis on  tulossa, eikä se tapahtunut esim.tänään? Kai se olisi ultrassa näkynyt? Vai olisiko? Tuli klinikka reissun jälkeen sellasta vatsanippailua..
Mua ei haittaa yhtään jos kierto jää välistä, mutta kun torstaille on varattu AID-aika ja keskiviikko iltana on määräys pistää pregnyl, jos ovis+ ei ilmaannu huomennakaan. Eli meinaako ne nyt tehdä sen torstain inssin ilman ultrausta?!?! Onko siittiöt jo sulatettuna kun astelen klinikalle?!? Mä haluan, että tehdään, niinkuin oli sovittu, että inssi tehdään vain jos munikset on vielä kiinni.
Mä niin toivon, että huomenna kun herään cb:n testi hymyilee, jos ei niin sit illalla.

Jännitystä ja perhosia

"Siinä naapurien puolelta lasten äänet kaikuu
Tällä puolen vuosi vuodelta kasvaa hiljaisuus ja kaipuu

Kuin ankat Stenvallin taulusta,
Raitalakanoissa toinen valveilla
Kauanko jaksamme haaveilla kehtolaulusta?

Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan

Meidän valikoivat katseemme kaikkialla huomaa
Mainoskuvissa ja puistoissa kaunista luojan luomaa
Ehkä meidänkin aika nyt ois, tällä tutulla käytävällä ootellaan.
Sisään huoneeseen kohta kutsutaan, onnen meille sois
Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan

Olen aina rakkaani puolella,
Joulupöydässä tahdon sua suojella
Niiden kysymyksiltä jotka meitä satuttaa

Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan"

- Arttu Wiskari

En ole tällä hetkellä laisinkaan surullinen tai masentuneen oloinen, mua jännittää ja perhosia on vatsassa! Tänään en vielä ovulaatiota ole plussanut, mutta ehkä huomenna? Tiistaina on kuitenkin luvassa folliultra ja näistä alavatsan voimakkaista nippailuista päätellen munikset ovat pian valmiita. 

Kp8

Tänään oli pitkästä aikaa folliultra. Toiveena olis tosiaan saada kaks munarakkulaa aikaan ja tänään sit ultran perusteella päätettiin alkaako menopur- pistokset heti tänään. Ja voin kertoa iloisena, että eipä alkaneet pistokset! Jostain syystä mun munasarjat tuottaa kookkaita muniksia hyvin aikaisin. Vasemmalla puolella oli yksi 14-15mm kokoinen folli JA oikealla MYÖSKIN 14-15mm kokoinen folli, ihan kuin tilauksesta!! Tosin kyllä siellä oikealla puolella oli vielä yks 13mm kokonen folli, mut toivotaan, että se ei jaksa kasvaa. Jos sunnuntaina tai maanantai aamuna ovistesti plussaa näyttää ja follit on ehjät niin sitten tehdään inssi. Jos taas puhjenneet jo, inssiä ei tehdä ja tämä oli lääkärinkin mielestä hyvä ratkaisu. Jos ovista ei jostain syystä kuulu, tiistaina on toinen folliultra. Jännää! Ja vähän tai siis aika paljon myös pelottaa.

Mutta HYVÄÄ halloween aikaa ja viikonloppua! :)

Kuten arvata saattaa

Edelliseen kirjoitukseen viitaten, se mieli muuttu. Me lähdetään yrittämään seuraavaan kiertoon. Nyt on kp29 ja kuukautiset ei vielä oo alkaneet, mutta hyvin pian ne sieltä tulee, nää keilapallorinnat on varma merkki (ellei joku oo salaa asentanut mulle silareita :D). Klinikalle myöskin tässä aamulla soitin ja jätin lääkärille soittopyynnön. Meidän toiveena tähän viimeiseen inseminaatioon olis saada ne kaks johtofollia aikaan ja ihan tietoisella kaksosriskillä. Toivottavasti lääkäri ei tähän nää mitään estettä, mut nyt jotenkin haluaa vaan kaikki mahdolliset paukut mukaan tähän vikaan yritykseen, koska sit tulee se tauko, pitkä tauko. Ja blogin kirjoitus myös päättyy toistaiseksi, mikäli tää neljäskin kerta kusee.
Jäädään siis odotteleen miten käy.

Kunnon tauko?

Olen/ollaan tässä nyt mietitty, että mitä jos jättäis yrittämiset nyt kokonaan tältä vuodelta. Tässä on nyt sen verran monta rautaa tulessa, että pitää näihin muihin juttuihin keskittyä, että ehkä vuoden vaihteen jälkeen olisi taas hyvä aloittaa ns."puhtaalta pöydältä." Voihan se olla, että mieli vielä muuttuu. Seuraava ovulaatio osuu mahdollisesti viikolle 43, mikäli kierrot nyt pysyis tän 26päivän mittaisina (todellakin toivon, että nää muuttuis säännöllisimmiks) Mutta ainut, millä saan kuukautiset pidettyä jotenkin aisoissa on noi letrot, muuten ei kyllä tulis mitään. Sais taas odotella kuukautisia sen 56päivää.

Huomenna tiistaina olis kp20 (hih, meinasin kirjoittaa dpo20 :D ) Tuntuu jännältä, että vaikka ovulaatiota en testaillut, mutta taisin sen tuntea silloin kp 11-13 tienoilla, tarkalleen en muista, kun halusin nyt sivuuttaa koko jutun. Kuitenkin tässä kierrossa olis ollu loistava hedelmöityskykyinen munis sitten ensimmäisen kerran tänä vuonna? Olis kyllä niin meidän tuuria.
Nyt kun ei ole ollut lugeja tässä tauolla käytössä, niin huomaan olevani taas normaali itseni, mieli ei niin pahasti ailahtele. Tietenkin pms-oireita on, mutta viimeks oli kyllä aikamoista.

Lomailin viime viikon, oli ihanaa saada nukkua pitkään ja lenkkeillä meidän vanhemman koiran kanssa (nuoremman tuloon on vielä 3vk). Huomasin tuon edellisen inssin jälkeen väsyväni myös töissä. Multa kysyikin yks työkaveri, että "miten jaksan käydä hoidoissa ja töissä samaan aikaan" Noh suoraan sanottuna musta alkoi tuntumaankin, että en mä jaksakkaan. Mutta jos ei käy töissä, ei saa rahaa ja sitä myöden saa heittää hoidoillekkin hyvästit. Sen tässä nyt olen oppinut, että myös omaa henkistä vointia pitää kuunnella. Vaikka aina olen ajatellut olevani inssin jälkeen rauhallinen ja pitäväni asian pois mielestä, niin en ole kyllä siihen täysin pystynyt. Ja niitä valvottuja öitäkin on tullut. Lisäksi töissä muut jutut myös rupes väsyttää (myöskin koko työryhmää.) Nyt on taas palattu arkeen ja näin sopivasti työt alkoikin yövuorolla, joten aika pehmonen lasku näin loman jälkeen.
Tunnen olevani nyt taas pirteempi ja jaksan enemmän. Tästä on hyvä jatkaa.

Rennosti

Edellisen inssin jälkeisestä negatiivisesta tuloksesta selvitty, jes! Nyt jaksaa taas hymyillä ja mennä kohti seuraavaa yrityskertaa. Tänään on kp12 ja tässä kierrossa en ovulaatiota mitenkään testaillut, sillä pikkusella tauolla tässä elellään ja ai että kun tekee hyvää olla miettimättä sitä, että koska se plussa ovistikkuun pärähtää, se kun myös toisaalta tuo stressiä. Letrozolit pidin kyllä tässä "hukkakierrossa" mukana kp3-7 ettei mun kierrot nyt menis ihan sekaisin. Seuraavien kuukautisen jälkeen ruvetaan taas hommiin ja palaillaan klinikalle. Jotenkin tässä nyt on myös senkin asian jo hyväksynyt, että jos nyt ei sit neljännelläkään inssi kerralla tärppää, niin pitkä tauko ei silti ole vielä maailmanloppu, sillä ikäni ei tule olemaan este, vielä on mahdollisuuksia. Mut sitä ei nyt onneksi tarvi vielä miettiä.

Koiranpennun tuloa odotellaan tässä jo kuumeisesti. 7.marraskuuta hänen olis tarkotus meidän kotiin muuttaa :) Tänään pennulle (Tanelille <3) ikää on tullut 3viikkoa.

Kelastakin meitä muistettiin, eräs paperi puuttu, jota en ollut klinikalta saanut, no sen saamista odotellessa ja päästään taas etenemään korvaushakemuksen suhteen.

Ps. Sitten kun palataan taas yrityksen pariin, niin ollaan tässä mietitty, että jos lääkärille on ok, yritettäis saada kaks johtofollia aikaan ja tehtäis sit inssi tietoisen kaksosriskin varjolla. Haha oon aina sanonut, et jos me ikinä tällä inssillä raskaudutaan, niin meille tulee kaks kerralla, tuntuu siltä ;)

Hyvää lokakuun jatkoa!

Pakokauhu

Hemmottelin itseäni kampaajalla. Ensin pärähtää kaiuttimista anna puun kappale "mestaripiirros" ja tunteet nousee pintaan, saan itkun hyvin pidäteltyä. Sitten tulee toisen kampaajan ystävä käymään liikkeessä pienen vauvan kanssa ja sitten tämä kampaaja kertoo olevansa raskaana. Tässä kohtaa jouduin jo nipistelemään itseäni jaloista, että keskityn enemmän kipuun kuin tuohon asiaan ja tuo kappale vaan lisäsi vettämyllyyn. Argh. Koska tästä pettymyksestä pääsee yli?

Virallinen testipäivä

Dpo16, tulos ei yllätä. Ihmeitä ei sattunut, sen kyllä tiesinkin. Nyt alkaa tauko ehkä kuukauden...ehkä jopa enemmän. En tiedä. Nyt on tunne, että pitää keskittyä muihin juttuihin.

Ps. Kirjoitin joskus, että pistettiin Kelaan korvaushakemus vetämään. Vastaus tuli vain lääkkeistä! Sanallakaan ei mainittu hoidoista mitään? Ei ees sitä että ei korvattaisi. Tuleekohan siitä erikseen joku ilmoitus? 

Lugesteron

Olen tällä yrittämiskierrolla ollut 100%:sti super ailahtelevainen. Ensin saatan itkeä silmät päästäni ja valitan kaikkea mahdollista. Sitten taas kahden tunnin kuluttua olen superpositiivinen ja tulee taas vuorostaan kaikki hyvin fiilis. Tää on tosi inhottavaa ja varmasti L myös tästä kärsii, koska aiheutan tietenkin hänellekkin pahaa oloa sen vuoksi, että ensin ilmoitan "ei tästä mitään tuu, ei me saada koskaan lasta" ja sit hetken päästä "kyllä me ehkä voidaankin saada, jee lämmöt on 37,2" Luulen tähän vaikuttavan luget! Koska en mä tavallisesti ole näin outo, vaikka eiks naiset saa muuttaa mieltään, kun haluaa? ;) Ei vaan, olen tosissani.
Jos ei vaan tarvitse, en haluaisi enää tätä lääkettä käyttää, koska tulen tosi hassuksi. Millainen olisin jos sattuisin joskus tulemaan raskaaksi? :D Haha! Onko muilla lugesteronin käyttäjillä ollut tän tyyppistä oirehdintaa?

Piinapäivien loppu häämöttää. Enää 3-4 päivää ja kuukautisten pitäis alkaa (ellei sit tietty luget kiertoa pidennä) Sen olen päättänyt, että nyt en enää testaile turhia vaan seuraavan testin tulen tekemään silloin kun lääkäri virallisen testipäivän on määrännyt.
Rinnat kipeytyi dpo12 illalla ja ovat nyt olleet siitä asti kipeät ja arat. Turvotus alkoi ovulaatiosta.
Mutta näillä mennään, mitä on annettu.

Dpo12

Olin melkein varma dpo10, että ehkä onnistuttiin, koska oli niin jännää aaltoilevaa ja viiltelevää kipua vatsalla. Nyt kaksi negatiivista r-testiä takana ja enää ei ole mitään positiivisia toiveita, kyllä tää oli tässä, taas.
Nyt hiljennytään joksikin aikaan, mutta ei vielä kokonaan. Meillä on vielä 1 mahdollisuus.

Mä olin jotenkin toivonut salaa, että meiän ei tarttis yrittää neljää kertaa. Mä olisin halunnut, että viimeistään tällä kolmannella oltais onnistuttu. Miks tää on näin vaikeeta? Miks tää kolmas kerta ei onnistunut vaikka ajoitus oli täydellinen ja kaikki oli täydellistä?!? Jne.

Vielä tähän loppuun, eräästä biisistä pieni pätkä, joka jotenkin kolahti;
"Koitin tavoittaa onnea suurempaa. En enää haikaile kultaa, vaan tyydyn hopeaan"

Ps. Maanantaina meille syntyi kasvattajalla uusi tuleva perheenjäsen, pieni jackrussel <3
Äidit sekä "sisarukset" odottaa jo kovin! :)

10 positiivista asiaa

Sain haasteen http://momzilla2016.blogspot.fi :sta, kun tuppaa postaukset olemaan aina jotenkin negatiivisia, mutta haastan kaikki halukkaat tähän leikkiin mukaan. Tässä niitä nyt sit tulee:

1. L<3 ehdottomasti, mun vaimoke sekä tuki ja turva
2. Meidän eläimet; koira ja kaks kissaa
3. Vakituinen työsuhde, tässä maailmassa on nykyään melkein lottovoitto mikäli tämmöisen omistaa
4. Oma koti
5. Terveys
6. Musiikki, päivääkään en pysty olemaan kuuntelematta
7. Vapaapäivät, saan olla kotona tai missä ikinä haluankin ja tehdä mitä huvittaa
8. Niin ja tietenkin oma sekä L:n perhe
9. Kampaajalla käynnit, ah mun pakkomielteeni! Pakko käydä ihan vähintään joka toinen kuukausi!
10. Hyvä ruoka! (ehkä vois olla joskus edes nirso, koska syön kaikkea mukisematta! :D )

Näistä asioista mä tuun iloiseksi ja varmasti on myös muitakin juttuja. :)
Ja lisäykseksi yksi tämän kierron positiivinen juttu, nyt on dpo9 ja viimeks mulla alko tällöin kuukautiset, mut nyt ei, jiihaa!

Kolmas yritys ja oireet on "oireeton"

Maanantaina 5.9 valmistauduttiin heti aamusta menemään folliultraan. Leukani loksahti kuitenkin aamulla auki tehdessäni ovulaatio testiä ja päästin suustani sanat "ei voi olla totta!" Oli vasta kp10 ja cb:n testi hymyili. Tää tuli kyllä ihan puskista! Noh, folliultra muuttuikin yllätys inseminaatioksi. 1 folli oli jo huiman 22mm kokoinen ja limat niin hyvät, kuin vaan voi olla. Lääkärillekkin hymy nousi kasvoille ja hän sanoi, että "nyt on hyvät mahdollisuudet onnistua." Ja myös meistäkin siltä tuntui. Pregnyl pistettiin taas tukemaan follin irtoamista.

Tässä yrityksessä oli eri luovuttaja, sekin loi toivoa. Ja tää yllätys inssi loi myös toivoa siitä, että nyt tän on tarkoitus onnistua.

Nyt elellään dpo7 ja kyllä...mä olen jo heittänyt kaiken uskon,toivon jo pois. Mulla ei ole mitään erityisiä oireita. Mitä nyt muutamana yönä olen herännyt vessaan, jota en tee ikinä, mutta luulen lugesteronin tämän aiheuttavan. Rinnat ovat turvonneet, mutta ei laisinkaan kipeät. Viikonloppuna töissä olin todella herkkä ja rupesinkin pariin otteeseen itkemään. Ja muka janoa on ollut, mut nyt ei enää janota, ei ole edes nälkä.

Ja nyt tuntuu, että pms-oireet ovat täällä. Odottelen vaan nyt kuukautisia.
Me tullaan jäämään taas kuukaudeksi tauolle hoitojen suhteen, nyt on niin stressaavaa, L:n äitikin on joutunut sairaalaan. Sekin masentaa. Ehkä tämä stressikin estää raskautumisen?

Meillä on enää rahallisesti varaa vain 1 inssiin ja meidän yritykset ovat sitten siinä, jos ei neljännelläkään yrityksellä onnistuta. Toivomme kuitenkin parasta.

Hakemus postissa ja kirppiskiertelyä

Eilen muistettiin vihdoinkin laittaa kelan korvaushakemus hoidoista ja lääkkeistä postiin. Toivottavasti sieltä jotakin tulisi takaisin päin. Lääkäri ei ainakaan epäillyt ollenkaan, että etteikö niin kävisi. Osaakohan kukaan sanoa, että kauankohan suunnilleen mahtaa kestää, että saa sieltä vastauksen?

Mun pikkusisko oli eilen meillä kylässä. Käytiin kiertelemässä kirppiksiä ja tietenkin katseeni ja käteni hamusivat vauvanvaatteita. Onneksi nyt oli tarjonnassa lähinnä loppuunkäytettyjä suoraansanoen lumppuja suurella hinnalla. Tuntuu, että täällä päin kirppiksillä pyydetään tavaroista/vaatteista ihan järjettömiä hintoja. Kerran näin jopa sellaisen koristenuken, jolta puuttui toinen käsi ja sen hiukset oli leikattu pois ja kasvot kuulakärkikynällä tuhritut ja hinta oli 5euroa, siis _VIISI_EUROA!!! Ihan järjetöntä.

Nyt ollaan tietoisesti oltu hiljaa folliultrista yms. Mutta sen verran voin paljastaa, että hyvillä mielin mennään eteenpäin ja aloitan perjantaina lugesteron kuurin 200mg 1kapseli aamulla ja toinen illalla. Jännintä oli tuota lääkepakettia lukiessa että sitä käytetään lääkärin määräyksestä joko nieltävänä tai alapäähän työnnettynä (kuulostipa tyhmältä :D ) ja minä käytän lääkkeen jälkimmäisessä muodossa. Kummallakin ottotavalla on täysin eri tarkoitukset. Toivottavasti tämä toisi meille onnellisen lopun. :)

Uuteen nousuun!

Klinikalle soitettu ja asioissa päästään etenemään kohti seuraavaa kertaa.
Jännin kysymys oli klinikalle soittaessa "oletko varma tuloksesta, olet nyt viikoilla 3+4?" Joo olen mä, negaa testit näyttää.
Tänään aloitin lääkärin ohjeistuksella jälleen letrozolien syömisen 2tbl/pvä kp3-7. Ensi maanantaina on jälleen folliultra ja siten selviää alanko välittömästi pistämään menopuria.

Jos jotain positiivista tästä lyhyestä kierrosta on, niin ainakin se mun aikaisemmassa postauksessa mainittu koulutus ei tule esteeksi, koska inssiä tuskin tehdään enää kp20 tai kp21 eli ovulaatio toivottavasti on tapahtunut ennen sitä. Töiden puljausta tulee varmasti, mutta teen mitä vaan sen eteen, että me vaan päästään klinikalle, kun tarve vaatii.
Luovuttajan vaihdosta meille soitellaan huomenissa. Ainut mitä unohdin kysyä oli se aukiolotutkimus, toisaalta luulisi et lääkäri sitä olisi itse ehdottanut, mikäli näkisi sille tarvetta? Ja tarkemmin, kun L:n kanssa muisteltiin, taisi lääkäri sanoa joskus, että 23vuotiaalla harvemmin mitään tukoksia on. Toisaalta, meillä on aina joka asiassa maailman surkein tuuri. Mikään ei koskaan onnistu ilman ongelmia.

Mut uskokaa tai älkää, nyt alkaa olemaan jo positiivinen fiilis! Suunta ei oo, kuin ylöspäin!

Ei niin ei

Sanoja ja lauseita, joita tänään olen kuullut;

- "jos vuoto onkin vaan alkuraskauden vuotoja"

- "voihan kuukautiset tulla, vaikka onkin raskaana, joillekin niin käy"

- "jos se muuttuu vielä myöhemmin plussaksi"

Vastaukseni; en usko, tuskin, ei ole.

Miten tää tuntuu niin pahalta, vaikka tämä oli vasta meidän TOINEN yritys. Eihän meillä ole vielä mitään hätää.
Ainut mitä tässä nyt enää suren oikeasti on se, kuinka sekaisin mun kroppa on, kun nyt mun kierto oli vaivaiset 26päivää?
Pitääkö jo miettiä osien vaihtoa. Haluan kyllä vielä yrittää. Huoh.
Missä mun kamalat menkkakivut on? Mulla ei ole nyt mitään tuntemuksia, ei mitään.

Se siitä, taas

Edes 14vuorokautta ei ole kulunut meidän inseminaatiosta. Viime yönä alkoi pieni rusehtava vuoto. Ja nyt päivällä sitä on enemmän, en kuitenkaan osaa tulkita näitä kuukautisiksi. Eli kaikki tämä on nyt tapahtunut dpo9. Tein hätäpäissäni äkkiä yhden r-testin clear bluen "siniristi" r-testillä. Hyvin hailakkaa plussaa tuo näyttää, mutta ehkä se on vain viivanpaikka eli tulkitsen negatiiviseksi. Edelliskerralla en tosin koskaan edes haamuja saanut näinä päivinä, kun tikuttelin enemmän kuin laki sallii :D Toisaalta en haluaisi vielä luopua toivosta, mutta ehkä se on parempi. Testaan vielä muutaman päivän päästä uudestaan, mikäli vuoto pysyy näin minimaalisen outona.

Yleisesti piinapäivät ovat menneet nopeasti, enkä ole tätä asiaa miettinyt jatkuvasti, tosin en voi kieltääkkään, etteikö päivittäin se olisi kerran mielessäni käynyt. Tässä kierrossa pydähdyin joka ilta kalenterin ääreen ja kirjoitin fiiliksiä ja tuntemuksia ylös, jotta voin verrata näitä sitten seuraavalla kerralla. Harmikseni en ensimmäisellä kerralla kirjoittanut muuta ylös, kuin negatiiviset r-testien tulokset. Mulla ei ole rinnat olleet niin kipeät, kuin tavallisesti ne on aina, siis ihan aina! En ole ollut edes kiukkunen tms...

Kirjoitan nyt vähän tännekkin näitä ns. tuntemuksia tai oireita.

Dpo 0 - inseminaatio

Dpo 1- ei mitään, v-pun/v-ruskea lima.

Dpo 2- pieni verihyytymä, johtunee katetrista, joka raapaissut kohdunsuuta. Selkäkipu.

Dpo 3- menkkamainen jomotus.

Dpo 4- menkkamainen jomotus, rintojen turpoaminen.

Dpo 5- pyörryttävä olo, pakko syödä vähän 3h välein.

Dpo6 - flunssainen olo, närästystä. Menkkamainen jomotus loppunut.

Dpo7- flunssaisuus jatkuu.

Dpo8 - vatsa tosi turvonnut, kuukautiset alkaa? 

Dpo9 - yöllä rusehtavaa valkkaria ja nyt sitä tulee jo enemmän, ei kuitenkaan niin paljon, että nämä olisivat kuukautiset. Vatsaa nippailee. Hyvin hailakka haamu+. Pregnylin varoaika vielä, johtunee siitä. 

Eli nyt me valmistaudutaan seuraavaan kertaan. Mulla alkaa eräs kallis koulutus työnohella, jonka työpaikkani maksaa, sieltä ei saa olla kertaakaan pois. Tämä tuo lisämaustetta seuraavaan kertaan/kiertoon, että miten folliultrien käy tai inseminaation. Lääkäri sanoi, että ensi kerralla menopur-pistokset alkaa jo ajoissa.

*muoksmuoks nyt ne menkat sit alko kp1. Pettymys. Kyyneleet. Kiukku.
Ps. Seuraavaan yritykseen aiotaan vaihtaa luovuttaja.

Toinen yritys

Maanantai-keskiviikko menivät menopuria pistellen ja se oli kyllä simppeliä hommaa. Tiistaina klo.14 tuli muu ongelma eteen, nimittäin aivan jäätävä vatsatauti! Olin jo varma, että nyt jää yritys väliin, huhhuh!
Ovulaation metsästys tuotti pientä hankaluutta, koska nesteitä ei luonnollisesti paljon ollut tuon taudin takia. Keskiviikko eli eilen cb:n testi hymyili erittäin leveästi! Ja tänään oli inssi. Ovulaatio oli kerennyt jo tapahtua ja toinen folli oli vielä kiinni, mutta se ei lääkärin mukaan ollut ihan täydellinen. Pistettiin kuitenkin pregnyl kaiken tämän tueksi.
Nyt jäämme kahdeksi viikoksi blogitauolle, palataan asiaan kun tiedämme miten kävi. Peukut pystyssä!

Ei vielä

Tänään oli folliultra nro.2 ja tulos oli: ei mitään uutta. Ei sitten mitään!!! Follit eivät olleet kasvaneet kolmessa päivässä juuri ollenkaan. Mutta sen verran oli nyt selvää, että kummaltakin puolelta olis kasvamassa yhet 12-13mm rakkulat. Limakalvo oli 1mm paksumpi eli nyt 6,5mm eli raakile sekin. Ja nyt on siis kp15. Inssi ei tapahdu siis vielä.

Mutta meillä on sotasuunnitelma.
Saatiin menopur resepti kouraan ja marssittiin tampereen yliopistolliseen apteekkiin, josta pysty ostamaan 2ampullia erikseen (Yht.hieman reilu 56€). Eli ei tarvinnut ostaa kokonaista 5ampullin pakkausta, joka olisi huomattavasti tullut kalliimmaksi.
Homma etenee nyt näin:
-Tänään illalla pistämme menopur 75iu
- Ti 16.8 menopur 37,5iu
- Ja ke 17.8 samanmoinen annos.
- torstaina 18.8 jälleen ultra ja mahd.inseminaatio.

Lääkäri sanoi, että jos nytkään ei tärppi käy, mietitään jo muuta vaihtoehtoa,  ivf? Tiukempi lääkitys? No jaa, se on sit sen ajan murhe.

Nyt sitten toivotaan, että muniksien tehokasvatus tuottaa tulosta!

Ultraa yms.

Tänään elellään kp11 ja oli pitkästä aikaa taas folliultran aika. Limat ohuet sekä follikkeli/follikkelit pieni/pienet n.12-13mm oli suurin, mutta tässä kierron kohtaa se lääkärin mukaan on ihan normaalia. Ovis tikuttelu jatkuu. Maanantaina olis taas luvassa ultra ja katotaan missä vaiheessa mennään. Inseminaatio on joka tapauksessa ma-ke välisenä aikana. Mikäli ovis ei oo sit nyt lauantaina. Ekan kerran meille vilautettiin mahdollisuutta hakea kelakorvauksia, koska mulla on nyt todistetusti "ovulaatiohäiriö" ja ilman lääkkeitä en folleja saa kasvamaan. Siitä syystä kerran tais tullakkin se ovis sillon kp43!! Toivomme todella, että nyt olisi onni matkassa! :')

Taisin joskus kirjottaa, että emme tule ostamaan tulevalle käärölle mitään, ennen kun tiedämme, että meille on joskus oikeasti tulossa lapsi. No nyt niin kävi kuitenkin, että jotain pientä ostettiin. Bodyt, sukat ja harsoliinat ovat ihan vain lidlistä. Meidän mielestä suloiset looney tunes aiheiset <3 olkoon nämä nyt ensimmäiset ostokset ja toistaiseksi viimeiset, kunnes on sen aika...oikeasti :)

Ainiin, täällä kotosalla käytiin pikasesti anttilassa ja voin kertoa että ovistestejä ja raskaustestejä lähti mukaan, kun ne oli -60%!!

Ps. Vieläkin ollaan aikalailla hölläillen. Onneks ens viikko on lomaa, niin voidaan ajaa Tampereelle vaikka jokapäivä mihin aikaan vaan eikä tarvi puljailla töiden kanssa. Voi käärö <3

Täällä taas

Se olisi melkein tämäkin kesä takana päin ja jälleen mennään kohti pimeyttä ja kylmää. Ei olla kumpikaan ollenkaan syksy tai talvityyppejä. Ajattelin näin aluksi kertoa kesästä ja tapahtumista sekä lopuksi tästä hetkestä.

Kesäkuu: edellinen inssi päättyi kuukautisiin. Pieni toivonkipinä hiipi, kun niitä ei aluksi kuulunutkaan, mutta sieltä ne saapui. Ensi kerralla olis kiva olla ilman pregnyliä!!! Päädyttiin myös, että "vauvaprojekti" jatkuu syyskuussa. Tein vielä töitä koko kesäkuun, juhannus oli tänä vuonna melkein kokonaan vapaa. Autojen kanssa alkoi kamala tappelu ja meidän uusin tapaus joutuikin pitkäksi aikaa korjaukseen, murr! Aina se on rikki!!!  Aloin olemaan jo todellakin lomantarpeessa. Pride-viikkoa odotettiin kuumeisesti.

Heinäkuu: Loma lähestyy! Heinäkuu alkoi pride viikonlopulla, ihanaa! Tunnelma oli sielä erilainen, kuin minään aikaisempana vuonna. Käytiin myös loppubileissä. L:n pikkusisko oli sielä lipunmyyjänä. Drag queen show oli mahtava! Tän viikonlopun jälkeen tein vielä pari viikkoa töitä ja sit se loma alkoi.
Molemmat autot oli ehjiä, paitsi tää uudempi, jossa oli kallis remontti, huoh. Ja eikun se kaara vaihtoon ei me jakseta enää. Löydettiin ihana farkkuvolvo ton edellisen farkkuvolkkarin tilalle, jee!

Kuukautisten odottelu tuli taas kuvioihi.....missäköhän ne taas on, huoh! Pitkä kierto siis varmaan tiedossa.  Ensimmäisenä lomalla oli ohjelmassa meidän naapurin 30v juhlat ja siellä olikin tosi kivaa. Oli pieniä leikkejä ja ruokaa. Pian suunnattiinkin mun äidin, pikkusiskojen ja L:n kanssa tallinnanristeilylle. Sekin oli kiva reissu. Löysin ihanat sateenkaari sukkikset lapselle/vauvalle, niiden merkkiä en enää muista. Päädyttiin kuitenkin jättämään  ne sinne hyllylle, ehkä joskus haetaan ne, ken tietää.. Kotiin kun palattiin, mietittiin jälleen "vauvaprojektia". Jos nyt kuitenkin jatkais niitä elokuussa. Ja kyllä. Näin me tehdään, jee! Lomalla kerettiin käymään yyterissä mökillä sekä särkänniemessä.  Ps. Missä kuukautiset?

Elokuu: Tätä kuukautta nyt siis elellään ja nyt on toinen päivä. Tässä kuussa mulla on vielä 1vk lomaa, joka alkaa 15pv. Eilen 1.8 oli paluu arkeen ja kappas kp1 alkoi 1.8! Eilen en saanut klinikalle yhteyttä, mut tänään se onnistu. Letrojen syönti alkaa huomenna jälleen annostuksella 2tbl/pv ja ensiviikon torstaina 11pv on folliultra. Tunnelmat tässä yrityksessä on mahtavat! Viimeks stressas ja jännitti kokoaja, nyt me otetaan aika höllien koko tää yritys. Ja matka jatkuu!

Hieman kuulumisia

Ajattelin nyt hieman kirjoitella pikaisia kuulumisia. Meillä on ollut kyllä aika haipakkaa ja stressaavaa, vaikka vauvahommat nyt toistaiseksi pienellä kesälomalla ovatkin. Meillä nimittäin molemmat auto hajos!! Toisessa oli pieni vika ja se saatiin jo parin päivän jälkeen takas. Mut toinen on ollut jo juhannuksesta asti korjauksessa ja siihen on tulossa 2tonnin remppa,huh. Mutta kaikesta selvitään.
L:n kanssa myös yks ilta keskusteltiin kaikesta ja päädyttiin, että homma jatkuu klinikalla vasta syyskuussa, ei meillä ole kiire. Haluamme lasta vielä enemmän kuin ennen, mutta tuntuu, että tuolloin on oikea aika yrittää. Elokuussa olis tarkotus lähtee käymään Latviassa pikalomalla.

Pridekulkue ja puistojuhla olivat viime viikonloppuna. Kulkue oli mahtava. Tunnelma oli mahtava <3 Ainut mikä meinasi tallata tunnelmaa oli erään ulkomaalaisen uhkailu ampua kaikki homot tai vastaavasti hakata ne. Mutta tämäkin tilanne meni onneksi hyvin nopeasti ohi ja saimme jatkaa ja nauttia lämpimästä kesäpäivästä ja seurasta. Tapasin puistojuhlassa erään 7kk ikäisen tytön ja voi hän oli niin suloinen <3 tultiin heti juttuun tämän lapsen kanssa ja hän nauroi aina mut nähdessään. Kyynel meinas pariin otteeseen tulla kun mietin, voiko meilläkin joskus olla oikeasti vauva?

Mulla olis vielä yhteensä 7päivää töitä ja mäkin pääsen vihdoin lomalle! Oonkin jo ihan puhki. Ihana ja jännittävä, mutta silti jotenkin raskas kevät/alkukesä takana. Kaikesta huolimatta kaikki on nyt hyvin ja innolla odotamme paluuta yrityksen pariin.

Kesätauko

Dpo14 ja negatiivinen r-testi. Edelleenkään ei myöskään kuukautisia, mutta eiköhän ne kohta ala? Nyt blogi jää kesätauolle ja palataan taas elo tai syyskuussa takaisin yrityksen pariin.

Onko vielä toivoa?

Tosiaan dpo11 tuli luovuttamisen tunne ja L kotona silloin mainitsi "eihän sitä vielä voi tietää". Eilen kuitenkin dpo12 tuli taas erilainen tunne, johtunee oudoista vatsakivuista, joita EN ole ikinäikinäikinä ennen tuntenut. Navan kohdalla pistäviä kipuja. Eilen oltiin pyörälenkillä ja L:lle sanoin, että "nyt pistää oudosti" ja sitten kipu katosi. Illalla se alkoi taas ja sängyssä kipu jo ajoittain viilteli kylkiinkin. Ja samalla myös menkkamaisesti juili. Vatsa on myös kevyesti painettaessa kosketusarka!!?  Kuukautisia ei kuitenkaan näy vielä tänäänkään dpo13. Kipuilua on ollut ajoittain tänäänkin. Kaikki tekemäni r-testit näyttää kuitenkin puhdasta negaa. Huomenna on virallinen testipäivä. Menkat alkavat varmasti viikonlopun kuluessa, jos alkavat. Maanantaina olen ajatellut meneväni labraan mikälisikäli testit näyttää yhä negaa ja kuukautisia ei kuulu. Saampahan sitten mielenrauhan. Nyt taas ajatuksena, mitäpä jos sittenkin onnistuttiin? Peukut pystyssä!

Biologinen kello

Mitä tarkoittaa "biologinen kello"? Onko se tunne "olen valmis äidiksi" ja iällä ei merkitystä. Vai onko se "nyt olen jo 30 nyt se biologinen kello soi" vai onko se hetki, kun huomaa 40 ikävuoden rajapyykin lähestyvän muutaman vuoden kuluttua. Tämmösiä mietteitä ollut nyt pari päivää. Kerran mulle on sanottu "teillä ei ole vielä onneks kiire ku eihän sun biologinen kello vielä edes tikitä" rupesin jo tuon lauseen jälkeen miettimään, mitä tuo oikeasti tarkoittaa, sitäkö että olen vielä liian nuori äidiksi?
Tänään on dpo11 ja kyllä kirves on heitetty jo kaivoon onnistumisen suhteen olisi ihme jos niin kävisi. Ei tuntemuksia, samoja vain kuin aina ennenkin ennen menkkoja mm.rintojen turpoamista ja tänään tullut taas tämä masentunut itsesäälissä vellova ihminen joka palautuu normaaliksi todennäköisesti torstaina. Huoh.

Kustannuksia

Ensimmäinen lasku pärähti postilaatikkoon, summa vastasi sitä mitä pitikin.

- 31.5 vastaanotto käynti (max20min): 87e
- 31.5 eka folliultra: 99e
- 3.6 toka folliultra: 99e
- 3.6 inssi: 98e
- 3.6 luovutetut siittiöt: 775e
- 3.6 siittiöiden pesu ja valmistus inssiä varten: 175e
- Sairaanhoitajan antama hoito/ohjaus (eli pregnyl pistos klinikalla): 10e
- Toimistomaksu: 10e

Yht. 1353e

pessimisti ei pety

Yllättävän hitaalta on tuntunut ensimmäinen ja legendaarinen "piinaviikko." Eikä kokonaista viikkoa ole edes vielä mennyt!!!!! Olen aina ajatellut, että en todellakaan ajattele nippailuja tms. oireita heti raskausoireeksi, noh toisin tässä ehkä on käynyt. Olen kyllä myös pregnylin piikkiin suurimman osan oireista laittanut. Mutta jotenkin huomaan, että minulla on ihan erilaisia tuntemuksia kuin tavallisesti kk-kierroissani. Viiltäviä kipuja ajoittain kyljessä tai alavatsalla, Jano, sitä myöden pissahätä. Vatsa on erittäin turvonnut ja tuntuu tosi oudolta. Valkovuotoa erittyy hurjan paljon, ikinä ei ole tullut näin paljon. Tänään lämpökin oli 36,9 kun yleensä se on 36,2. Mutta kuten jo äsken sanoin, pregnyl pistettiin ennen inssiä ja  tätä hormonia on vielä kehossani, joka näitä oireita voi aiheuttaa. Toivossa on hyvä elää. Olen myös nyt antanut itselleni varovaisen luvan kuvitella mitä vaan, onhan tämä ensimmäinen yritys. Ja jos tämä ei päättyisi hyvin, voidaan syksyllä koittaa uudestaan. Onneksi on töitä paljon, niin voi yrittää olla miettimättä tätä tämän hetkistä tilannetta.

Eka yritys

Meidän ensimmäinen inseminaatio on nyt tehty. Ovulaatiotesteistä en plussaa saanut mutta johtofollikkeli oli ultrassa miltei 22mm ja limat lääkärin mukaan "oikein hyvät". Ovulaatio olisi mahdollisesti tullut huomenna, eli lauantaina. Pregnyl pistettiin ennen inssiä. Nyt en löydä sanoja enempää, olemme iloisia yrityksestä vaikka se ei toisikaan toivottua tulosta, mutta toivossa on hyvä elää. Olet "keiju" tervetullut, odotetaan täällä jo <3

folliultra

Kuukautiset alkoivat siis 22.5 ja tänään on kp10. Letrozoleja söin tuplana kp3-7 ajan, tällä kertaa ei mitään nippailuja tms. ole tuntunut vatsassa pahemmin. Jouduin jälleen yksin menemään klinikalle, jotta L pääsee sitten inssiin varmasti mukaan, kun se olis meille kummallekkin tärkeetä, että h-hetkenä me oltais yhdessä läsnä.
Noh mitäs ultrassa näkyi?
Tällä kertaa näyttäisi siltä, että kaksi munarakkulaa olis kasvamassa. Pienempi oli tällä hetkellä vain 11mm ja lääkäri epäili, että se ei pahemmin tuosta kerkeä enää kasvamaankaan. Toinen puolestaan oli sit nyt 14mm, josta nyt povataan sitä meidän "the munista". Tästä illasta lähtien alkaa ovulaation metsästys ja jos ei perjantaihin mennessä tikut meille plussaa vilauta, on siltikin perjantaina taas toinen ultra ja sen perusteella, jos munarakkula näyttää sopivan isolta pistetään pregnyl ja tehdään inssi. Kuitenkin meitä kumpaakin tuo pregnyl arveluttaa, ehkä sitä ajattelee, että ei ainakaan ole mahdollista onnistua jos inssikin tehtäisiin ns. keinotekoisella ovulaatiolla. En tiedä. Kyllä lääkärit varmasti tietävät mitä tekevät, luotto heihin on kova ja loput onkin sitten tuuripeliä.
Perjantai tulee olemaan erittäin kiireinen päivä, ehkä vähän liiankin. L:n pikkusisko valmistuu lähihoitajaksi ja juhlatilaisuus alkaa klo.10.30 ja meidän pitäisi olla siellä paikalla. L:n siskolle jo soittelinkin, että saatamme joutua lähtemään ultran/inssin takia aikasemmin ja hän sen kyllä ymmärsi, kun tietää tästä meidän yrityksestä. Mutta anopille ja appiukolle saattaakin olla jo selittelemistä, kun he eivät tästä tiedä ja anoppi varsinkin on hyvä arvailemaan asioita, tosin tätä tuskin osaisi aavistaa. Katsotaan, miten käy ;)

Sitten hieman lasten nimistä. Vanha ammattikoulu kaverini sai pojan tässä taannoin ja sunnuntaina oli ollut lapsen ristiäiset ja kuten arvata saattaa sen pojan nimeksi tuli juuri se, jota mekin oltiin ajateltu jos poika meille tulisi! Noh, me pitäydytään silti siinä samassa nimessä, kun en ole enää paljoakaan tekemisissä tämän kyseisen naisen kanssa. Noh sitten eilen juteltiin naapurin kanssa, joka kertoi heidän sukulais lapsen nimeksi tulleen juuri sen mitä me oltiin ajateltu meidän mahdollisen tulevan tytön toiseksi nimeksi ja naapuri vielä tokaisi isoon ääneen "kauheen outo nimi, en ikinä antais" noh, meistä se on kaunis ja meillä se juurikin juontaa juurensa tuosta suloisesta nikkarikeijusta ja paljastettakoon se nyt, että se olisi Helinä. Ollaan miltei koko meidän seurusteluaika (6,5vuotta) leikitelty lasten nimillä ja ne on olleet jo pitkään tuolla takaraivossa, mutta nyt kun tätä lasta kovasti yritetään/toivotaan on nimileikittelyt jälleen pinnalla.
Mutta näin lopuksi, viikonloppuna infoilen, missä silloin mennään :)

Eiköhän kohta ala tapahtua

Menkat ei ihan vielä ole alkaneet, mutta näistä alavatsan kivuista ja keilapallotisseistä voi jo päätellä, että kauaa ei ainakaan mene niiden alkuun.
Fiilis uutta tulevaa kiertoa ja mahdollista inssin yritystä kohtaan on aivan erilainen, kuin viimeksi. Viimeks ajattelin ehkä niin, että kun mulla on lääkitys, niin heti niiden avulla päästään yrittämään. Noh, ei se niin mennyt. Jotenkin sitä tavallaan vieläkin jännittää päästäänkö nytkään yrittämään ja vaikuttaako isompi lääkeannos paremmin. Sitä ei tiedä kukaan, pitää vaan kokeilla ja katsoa miten käy. Toivossa on aina hyvä elää. Tässä kierrossa kun löysin sen ovulaation kp43 jotenkin se ärsytti, mutta sit taas toisaalta olin iloinen, hei mä ovuloin! Sekin sai jollain tasolla auringon näyttäytymään tänne risukasaan. Mutta näin tiivistettynä: uus kierto, täältä tullaan, me ollaan niin valmiina! :D

Hoitosuunnitelman tarkistus

Soitin tänään klinikalle tuosta perjantaina tulleesta oviksen bongauksesta sekä siitä,  että kuinka pitkällä tässä kierrossa jo mennään. Hoitaja/kätilö puhelimessa lupasi toimittaa tiedon meidän omalle hoitavalle lääkärille ja että sieltä päin soitellaan takaisin,  mikäli muutoksia olisi tiedossa. Tunnin kuluttua tästä puhelin soi. Letrozolit tuplaantui ja ultraa aikaistettiin kp8-10 väliselle ajalle, joissa sitten mietitään, että tarvitaanko ollenkaan pistoshoitoja. Pyydettiin myös heti aloittamaan terolutien syönti kymmeneksi päiväksi,  jotta vuoto alkaisi sitten varmasti tulla. Onneksi tätä lääkettä löyty vielä kaapin perältä :) Ja tuli taas niin hyvä mieli! Jospa me nyt päästäis yrittämään inssiä!

+ vai -?

Eilen illalla rupes olemaan ovislimojen tyyppistä vuotoa ja rupes suoraan sanoen vi##tuttaan! Mulla taitaa kierto olla pahemman kerran sekasin!! Ja mä uskon, että mulla on pcos tyyppiset munasarjat, vaikka ensikäynnillä sanottiin muuta, eihän tää nyt jumalauta ole normaalia! Nyt mennään jo kp43... Ps. Anteeks kielenkäyttö, oon vaan niin pettynyt..pettynyt siihen, että miks meillä ei mikään koskaan mene niinkuin suunnitellaan..

Kp39

Voi olla, että jälleen kerran täällä panikoidaan siitä, että menkat ei ala. Nyt vaan erona on se, että mulla ei tunnu olevan ees oireita kuukautisten alkamisesta. Turvotusta vain. Viikon päästä maanantaina soittelen klinikalle jos mitään ei tapahdu. Miks tää inssiin pääseminenkin on näin helvetin vaikeeta. Tekee jo mieli ehdottaa samantien ivf hoitoa....arghhh!!!

Auttamisesta

Toisten ihmisten auttaminen on niin tärkeää, ehkä siks mäkin oon hoitoalalla. Mut nyt mun on pakko hehkuttaa mun ystävää! Hän on käynyt aina silloin tällöin luovuttamassa verta, mutta nyt hän on ottanut auttamisessa seuraavan askeleen. Hän on alkanut luovuttamaan munasoluja!! Voi kuinka iloiseksi tulin, kun hän tästä kertoi. Heti tuli ensimmäisenä mieleen, että nyt mahdollisesti jollain on mahdollisuus raskautua ja kivuta ylös syvästä masennuksesta. Ystäväni oli ajatellut samaa. Tämän enempää en tästä asiasta halua kertoa :)

Tulin miettineeksi tässä taannoin myös sitä, että jos joskus minulta punktiolla poistetaan ns.ylimääräisiä munasoluja, että onko niistä vielä hyötyä vai ovatko ne niitä huonolaatuisia? Ajatellen, että kyllä minäkin voisin näin hyödyntää ja auttaa toisia ihmisiä. En tämän enempää ole asiaan perehtynyt eikä vielä toistaiseksi tämä asia ole kohdallani niin ajankohtainen. Toistaiseksi olen nyt itsekäs ja toivon sitä omaa vauvaa ihan ensimmäiseksi. Mutta ehkä joskus kun oman toiveeni saavutan, haluaisin muillekkin antaa siihen mahdollisuuden.

Stressitön

Nyt kun ei ole tarvinnut enää kyttäillä ja miettiä ovulaatiotikkuja/digitestejä on stressikin lapsiasioista poissa. On myös mielessä ollut ns. tilaa muillekin jutuille. Ainut mitä tästä kierrosta jäi mieleen askarruttamaan on se, että kuinka paljon minua pisteli alavatsasta ja oli paineen tunne, jotka päättelin follien kasvukivuksi, mutta ne ei kuitenkaan halunneet kasvaa niin nopeasti kuin olisi pitänyt. Oliko tuo kipu sit kuitenkin jotain psyykkistä? Jollain tapaa mulla on tunne, että ens kierrossa onnistutaan, nimittäin löytämään ovulaatio ja pääsemään inssiin se kun tässä nyt esteenä on ollut. Joten näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa.

Folliultra 2

Lähdin taas kukonlaulun aikaan ajelemaan kohti klinikkaa. L:n kanssa aavisteltiin, että inssi tuskin tässä kierrossa onnistuu ja meidän aavistukset meni nappiin, valitettavasti. Munarakkulat eivät olleet juurikaan kasvaneet maanantain ultrasta (kuuluisi lääkärin mukaan olla tällä hetkellä n.20mm tai enemmän) Päädyttiin siis siihen, että jätetään tämä kierto nyt suosiolla välistä, kun elellään jo kp15 ja munasolut edelleenkin niin pikkuset.
Noh, ei se mitään. Tarkoituksensa on jokaisella asialla, ehkä toukokuu on se meidän kuu?
Seuraavan kierron lääkitys on seuraava:
Kp 3-7 letrozol 2,5mgx1
Kp 8-10 bemfola 75IU s.c. (ihon alle)
Kp 11 ultra

..ja matka jatkuu!! :)

Folliultra

Jouduin tänään ajelemaan yksin tampereelle, sillä L ei töidensä vuoksi päässyt mukaan. Klinikalla tuntui olevan kiiruspäivä, sillä 1 lääkäri paikalla koko talossa, jonka vuoksi en minäkään omalle lääkärille päässyt. Tämän kyllä jo tiesinkin, että mieslääkäri tutkii (kääk!).
Kävi ultratessa hyvinkin selväksi, että letrozol on tuottanut hyvää tulosta ehkä jopa liiankin. Nimittäin 2 hyvää munasolua löytyi ja molemmat oli tällä hetkellä 12,5mm, mutta niitä munasoluja löyty vielä jos oikein kuulin, niin 4 (NELJÄ!!!!) lisää. Ei kooltansa kuitenkaan yhtä suuria. Lääkäri hieman epäili, että ne ei välttämättä kasva, mutta jos ne niin päättävätkin tehdä, voi olla että tämä kierto jää sittenkin välistä. Tai sitten punktiolla poistetaan ylimääräiset. Onko punktiossa jotain riskejä? 3 munasolua on max. mitä inseminaatiota tehdessä saa olla, koska lääkärin mukaan, vaikka ne näyttäisivätkin hyvältä eivät ne kaikki sitä välttämättä ole. Eikä kolmosten saanti meidän kohdalla mikään kovin korkea toive ole, onhan se jo aika riskiraskaus jos niin kävisi. Jokatapauksessa ovulaatiotikkujen pitäisi näyttää plussaa ennen viikonloppua ja jos vielä perjantai aamuna testit ei mulle/meille hymyile on silloin siltikin vuorossa toinen folliultra. Jännän äärellä siis elellään.

Tällä hetkellä

Viimeksi kirjoittelin hieman paniikissa siitä, kun kuukautiset eivät olleet alkaneet, sieltä ne sit kuitenkin tulivat. (Kierto oli kokonaisuudessaan hurjat 38päivää.) Folliultraa pääsin vihdoinkin tiistaina varailemaan, joka on ensi maanantaina. Lääkitys tässä kierrossa on letrozol 2,5mg x1 kp3-7 ja huomenna on sitten tuo kp7. Ovulaation metsästys alkaa sunnuntaina ja sitä myöden inssi mahdollisesti ensi viikolla. Maanantaina ollaan taas hieman viisaampia. Varovaisin askelin siis eteenpäin! :)

Kuukautispaniikki

Mulla ei ole tässä kierrossa ollut nyt käytössä ollenkaan terolutia, jotta inssi voitaisiin tehdä mun omaan kiertoon. Terolutia syödessä kierrot on ollu 31-35pv. Ja nyt näin luomukierrossa tällä hetkellä mennää jo kp36, oireita kuukautisten alkamisesta on, joten odotellaan. Lääkäri klinikalta soitteli ja kertoi mun labratulosten olevan priimaa. Ei vaikuttanut olevan ihmeissään, kun mun menkat ei oo alkanu, sanoi vaan, että aloita letrozolit, niin kuin oli puhetta sitten ku vuoto alkaa. Ja soittoa klinikalle jos huhtikuun puoleenväliin mennessä ei o kuukautiset alkanut.... Nyt vaan pitäis saada stressi tästä asiasta pois, koska sit ne ei ainakaan ala. Mutta kuten aina on tapahtunut, kun tänne tästä asiasta kerron, niin sit ne alkaa. Huoh.

Onneks olkoon!

Olin yövuorosta pääsemässä ja aloittamassa antamaan raportin yöntapahtumista, kun se lause tuli työkamun suusta "mä oon raskaana, ja en voi käsittää miten onnistuttiin heti kun jätettiin ehkäisy pois" Onnittelin ja aloitin rapsan. Ääneni värisi, nielin kyyneleitä. Mutta miksi? Enhän mä vielä toistaiseksi kärsi lapsettomuudesta ja yrityskertoja takana huimat 0, kaikki on mahdollista. Olen oikeasti onnellinen heidän puolestaan. Pistän sen piikkiin, että olin todella väsynyt. Olen
muutenkin viimeisen viikon aikana ollut erittäin herkkä. Itken kaikelle. Ja se oman kylän lapsen katoaminen ja kuoleminen sunnuntaina ei myöskään helpottanut oloani.
Ps. Kuukautiset, missä olette?

ostanko vai enkö osta?

Ollaan L:n kanssa aina puhuttu, että mehän ei osteta mitään vauvaan liittyviä asioita ennen kuin tämä on oikeasti meille tapahtumassa. Ei edes vilkuilla. Jotenkin vain tuntuu pelottavalta ajatus, että jos me ei onnistuttais ikinä, niin nämä vaatteet ja tavarat hyppisi meidän silmille ajoittain, vaikka kuinka ne pitäisikin visusti kaapissa jemmassa. Onko tämä kuitenkin vain ylireagoinitia? Mutta nyt huomaan, että selvästikkin meidän molempien mieli on muuttumassa. Olen jopa himoinnut yhdistelmävaunujen ostoa, sillä olen löytänyt niin meidän näköiset vaunut. Mutta ei, en aio ostaa. Olen katsellut myös leikkimattoja ja vaikka mitä. Mutta ei, aion edelleenkin olla ostamatta mitään tavaraa. Ehkä ne pienenpienet converse kengät tilaan, joista me ollaan aina L:n kanssa haaveiltu. Ne ovat kuitenkin niin suloiset, vaikka meille ei koskaan lasta tulisikaan, olisivat ne hienot koristeenakin. Eilen pistin kuitenkin tilaukseen erään lastenkirjan: "meidän pihan perhesoppa"

Kirjasta kerrottiin seuraavaa:

"Meidän pihan perhesoppa on kuvakirjan muotoon taitavasti ujutettu tietoteos ihan kaikille lapsiperheille. Tarinassa vieraillaan luontevasti lasten erilaisissa perheissä, kun päiväkodin pehmopingviini Pontus kiertää yökylässä kodista toiseen. Ensin se pääsee Kirsikalle, sitten Ilonalle, Kaurille ja Malviinalle. Kaikkien alkuperä kerrotaan pienille kuulijoille sopivalla, humoristisella ja yksinkertaisella tavalla. Esille tulevat mm. keinohedelmöitys, lahjasukusolut, kahden äidin perhe ja adoptio."

(ja tässä linkki, josta kopioin tekstin: http://www.kirja.fi/kirja/riina-katajavuori/meidan-pihan-perhesoppa/9789513185022/)

On jotenkin hellyyttävää, että erilaiset perheet tuodaan nykypäivänä lastenkirjoissakin esiin.

En ole ikinä ollut mikään kirjojen lukija, eikä minullekkaan lapsena kirjoja pahemmin lueskeltu, mutta haluan joskus omalle lapselleni kirjoja lukea. Olkoon tämä kirja nyt sitten ensimmäinen, jonka laitamme kirjahyllyyn odottamaan pientä kuulijaansa :)

ps. huomenna edessä psykologi aika. Ja sitten jäädäänkin odottelemaan kuukautisia alkavaksi ja sitä myöden myös ensimmäistä inssiä.

pps. nyt en sit tiedä, miten sekotin tän tekstin värin, mutta olkoon tämä nyt tämmönen, anteeksi.

Voihan labra!!

Tää on nyt tämmönen pikapäivitys, MUTTA heräsin aikaisin, että kerkeän ajoissa odottelemaan labran aukeamista. Arvaatteko mitä sitten käy, kun menen lippujen ja lappujen kanssa toimenpide huoneeseen "me ei oteta enää yksityisten lääkärien määrämiä labroja" ok,tämä selvä ja poistun huoneesta ja soitan työterveyteen ja pyydän sieltä lähetettä "joo onnistuu, tarvitset lääkäri ajan ja koska asiasi ei ole kiireinen menee ensimmäinen aika muutaman viikon päähän" aaaaarrrhgghh! Eli nyt olen menossa yksityiselle otattamaan kokeet, kalliimmaksi tulee n.130e mut ihan sama!

Rytinällä käyntiin

Ensikäynti takana ja erittäin tunteikas matka edessä. Klo 12.30 lähdin töistä ja suuntasin hakemaan L:n töistä. Hänet kun sain haettua lähdimme heti hurjaa vauhtia tamperetta kohden. Olin nimittäin aivan varma, että myöhästymme, mutta ei me oltiin 30min etuajassa (huh). Klinikaksi me ollaan valittu ovumia. Astuttiin ovista sisään jännittyneinä ja kädet täristen sanottiin virkailijalle "meillä oli aika varattuna". Rempseänä heti toivotti tervetulleeksi ja neuvoi minne suuntaan lähdemme odottelemaan aikaamme. Ei me keretty, kun n.5min odottamaan ja päästiinkin jo lääkärille. Alkukeskustelun jälkeen mut ultrattiin ja kas kummaa mulla ei ole pco:ta ja lääkärin mukaan jos on niin se on tooooosi lievä. Hymy helähti mun ja L:n kasvoille. Kohtu oli normaali. Munarakkula oli kehittymässä (oli nyt 11mm kokoinen). Kilpirauhas labrakokeita täytyy ottaa. Huomenna soitan työterveyteen, josko mä siellä saisin nuo kilpirauhaslabrat otettua. Ja jos en, soittelen muualle. Terolut-lääkkeen lääkäri keskeytti nyt toistaiseksi ja nyt sain lääkitykseksi Letrozol 2,5mg x1 kp3-7 ja varmuuden vuoksi reseptin myös pregnyliin. Lääkäri sanoi, että meillä on suuri mahdollisuus raskautua pian ikäni takia,  mutta ehei en hypinnyt riemusta. Ei se mun ikä ole mikään 100% tae, että me onnistuttas pian. Päinvastoin olen ehkä skeptinen, mutta silti toiveikas. Kaikki on vielä mahdollista.

Lääkärin jälkeen lääkäri ohjasi meidät hoitajalle. Siellä me varattiin psykologin aika, joka on 15.3 eli kahden viikonkuluttua. Hoitaja näytti meille, että miten pregnylin neste ja kuiva-aine sekoitetaan ja näytti simppeliltä. Ja kuulemma neste sekoittuu paremmin kuin antibiootit ja se passaa mulle, kun töissä noita antibiootteja sekoittelee ja inhoon niitä :D Meiltä pyydettiin toiveet luovuttajasta ja kamalammin mitään vaatimuksia meillä ei ollutkaan. Meille soitellaan luovuttajasta sitten psykologikäynnin jälkeen.

Ja voitteko uskoa, ensimmäinen inseminaatio ajoittuu JO ensi kuun kiertoon, mikäli ovulaatio saadaan tulemaan ja kaikki muu on ok.

Nyt mä voin sanoa: tervetuloa seuraamaan meidän matkaa kohti vanhemmuuta. Ps. Valitan kuvan laatua, tässä tabletissa ei ole paras mahdollinen kamera.

Mikä on päivän avainsana?

Mun piti tulla kirjottelee vasta, kun ensikäynti on ohi, mutta pakko silti tulla tänne jakamaan ajatuksia, joita ollaan tänää pohdittu ja pähkäilty ja ehkä vähän voivoteltu. Miksi raha tässä lapsiasiassa voi määrittää onnen? Miten se raha ratkaisee sen, että voiko meistä tulla mahdollisesti vanhemmat? Ja otsikkoon viitaten päivän avainsana on tuo pirskatin raha. 
Tein joskus päivityksen liittyen meidän huonoon tuuriin, mutta poistin sen. Tämä huono tuuri astuu voimaan nyt maaliskuussa ja se liittyy meidän kotiin, joka ostettiin 3vuotta sitten. Taloyhtiö nimittäin joutu ottamaan suuren summan lainaa (400tuhatta) joista meidän "lottovoitoksi" jää maksettavaa miltei 60tuhatta. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtiövastikkeemme nousee älyttömästi. Ja tämä kaikki tarkoittaa sitä, että emme pysty kuin muutamaan yritykseen  klinikalla näin aluksi, jonka jälkeen on jäätävä tauolle, mikäli toivottua tulosta ei tapahdu. Tai voihan tämä olla vain tämmöistä panikointia, kun tulee kevään aikana tapahtumaan paljon muutoksia elämässä. En tiedä se jää nähtäväksi. Koti-inssit meillä ei ole vaihtoehtona, koska meillä ei ole ketään tuttua luovuttajaa, eikä oikein luottoa näihin tuntemattomiin. Ja sit mietittyttäisi miten perheensisäinen adoptio onnistuu, jos jollain on tietoa saa toki hölmöä valaista. :)
Ensikäynti klinikalla on siis jo ylihuomenna ja meillä on hieman enemmän jännitystä ilmassa selvästikkin. Siitä reissusta kerron myöhemmin lisää.

Se lähenee!

Nimittäin ensikäynti. Enää tasan 3viikkoa, en ole/ei olla asiaa pahemmin enää jännitetty/mietitty sen ihmeellisemmin, mutta klinikalta tänään soitettiin ja kysyttiin, että päästäisiinkö 10min aikasemmin, sillä heidän ajanvarausjärjestelmä muuttuu juuri tuona päivänä, kun me astutaan klinikan ovista sisään.

Mun avovaimoa jännittää, mitä hän aikoo sanoa isälleen syyksi, kun joutuu tuona päivänä aikasemmin töistä lähtemään. Me ei olla siis puhuttu tästä projektista pahemmin kummankaan vanhemmille, ainakaan vielä.. Ja selvennän, et L on isänsä firmassa siis töissä. Aiotaan kyllä varmasti kertoa, kun sen aika on, mutta se ei ole vielä. Muutamat kaverit tietää ja ainakin ne jotka mahdollisesti tätä blogia vilkuilevat. Olen kyllä iloinen, että kuinka paljon täältä blogimaailmasta saa vertaistukea, kun ei ole muita sateenkaarevia ihmisiä lähipiirissä, jotka edes lasta haluaisivat. Kiitos siis teille! :)

Mä en siis löytänyt ovista tässä kierrossa, mut no hätä lääkärillehän tässä ollaan pian menossa ja just tätä hommaa kartoittamaan, et saadaan asiat luistamaan, edes pikkusen.

Mut nyt mikä mua vaivaa on aivan kamala iskias särky alaselässä ja mikään lääke ei auta! Istumaan ei pysty, makaamaan ei pysty, kävelykin sujuu niin ja näin. Ja maanantaina alkaa mun loma ja sillon pitäis istua reilu 5tuntia lentokoneessa!! Kääk! No voipi olla, että joudun lompsimaan työterveyteen torstaina, koska tällä selällä ei nyt hoitotyötä tehdä ja huominen on mulla vielä vapaata. Katsotaan miten käy.

Maanantaina tosiaan lähetään sinne madeiralle lomailemaan viikoks. Mutta tänne palaan kirjoittelemaan vasta ensikäynnin jälkeisistä fiiliksistä :)

Argh!

Oon yrittänyt metsästää hymyilevää kaveria kp12 alkaen, nyt mennään siis kp17. Ja kuvasta jo paljastuu, mikä on tämän hetkinen tulos. Tänään tuohon halpisliuskaan ilmestyi hailakka haamuviiva, voisiko se tarkoittaa sitä, että ovis olis pian täällä? Huh, on tämä kyllä jännää touhua.

Pikaisia kuulumisia

Aina kun olen tänne kerennyt jo tulla valittamaan, että "menkat ei ala", niin sit ne alkaa. Nyt siis on jo uus kierto vauhdissa (kp9) eli yhteensä mun edellinen kierto oli sit sen 35päivää. Oviksen metsästys alkaa muutaman päivän päästä, jospa mä sen saisin kiinni :) Terolut lääkkeen käyttöä ajattelin myös jatkaa.

Ollut tässä jotenkin mielenkiintoista aikaa muutenkin. Meidän naapuri sai viime kuussa vauvan ja ollaan heidän kanssa tosi paljon tekemisissä. Olen pitänyt tuota lasta sylissäni ja se on tuntunut jotenkin niin luonnolliselta. Tämän lapsen äiti on kertonut minulle kaikkia hoitovinkkejä ja kertoillut lapsen oikeasta imutekniikasta ja rintaraivareista. Äitiydestä ylipäätänsä. Hän siis tietää, että olemme aloittamassa hoidot.
Ja tämä naapurin vauva on saanut minut vain entistä enemmän vauvakuumeiseksi, hyvä etten valeraskaaksi ole tullut, huh! :D

Mutta nyt on aika valmistautua töihin :)

Ei sit vissiin mitään hyötyä?

Tänään mennään jo kp33 ja menkat ei todellakaan näytä alkavan. Terolut ei sit auttanut. Välillä alavatsaa nipistelee ja särkee, mutta ei muuta. Rintojen herkkyyskin katoaa hiljalleen. Että mä olen ärsyyntynyt ja jopa peloissani, miten meidän lapsihaaveelle käy, kun mä en vain toimi :(
Ei mulla nyt muuta.

Nyt se on varattu

1.3.2016 alkaa meidän yhteinen matka kohti vanhemmuutta. Virkailija puhelimessa oli aivan ihana ja ystävällinen. Meidät otettiin jo puhelimessa vastaan ilomielin. Puhelun lopetettuani purskahdin itkuun, enkä tosiaan tiedä miksi? Itkun jälkeen tuli nauru. Sitten jo mietin, että mitä jos mun tunteet on jo näin vahvoja pelkän puhelun jälkeen, mitä ne ovat sitten kun tulee mahdollisesti epäonnistumisia?

Pohdinnan lopputulos

Maanantaina vihdoinkin on sen aika. Nimittäin me varataan nyt se aika ensikäynnille,kääk! Nyt tuntuu, että me oikeesti ollaan alottamassa tämä lapsihommeli. Me nyt päätettiin kallistua tampereen suuntaan. Lähinnä sen vuoksi, koska meiän on pakko päästä mutkattomasti liikkumaan autolla ja helsingissä se parkkipaikkojen löytyminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Eniten mua tulee jännittämään tuo työaikojen kanssa pelleily, sillä mä meen iltavuoroon aina klo 13.15 ja aamuvuorot alkaa aina klo.7. Mun työssäni mä pystyn aamuvuoroista poistumaan aikaisintaan yhden aikoihin ja iltavuoroon mun on mentävä ihan viimestään kolmeks. Mut kai nuo asiat on sovittavissa. En haluaisi vaan esimiehelle mennä kertomaan tästä projektista. Sen verran henk.kohtanen asia. Onneks mulla on myös arkivapaita, mikäli ovulaatiot onnistuis just niihin päiviin :D

Tänään muuten söin kymmenennen terolut-lääkkeen ja vuodon pitäis sit alkaa ihan parin päivän sisällä. Mitään sivuvaikutuksia mulla ei ole ollut. Eikä mulla pahemmin mitään kuukautisoireitakaan ole, ainoastaan rinnat hellänä. Mä saatoin jopa mahdollisesti löytää oviksen kp17 iltana. Se toinen viiva oli aika hailakka, mut L myös sanoi siinä toisen viivan näkyvän. Enää tämän kerran jälkeen en positiivista saanut. Oon nyt käyttänyt harjoitusmielessä näitä one-step halpisliuskoja. Tarvii sitten myöhemmin tilata parempia :)

Ps. Se mitä uuteenvuoteen tulee, omistan nyt kaljun kohdan hiuksissani (toivottavasti ei hiusjuuret vaurioittuneet) sain nimittäin raketin kipinän hiuksiini. Onneksi tämä ei ole kamalan näkyvässä kohdassa, mutta mua se häiritsee :( mutta onneksi silmät kuitenkin on päässä. 

Hyvää viikonlopun jatkoa!