Kolmas yritys ja oireet on "oireeton"

Maanantaina 5.9 valmistauduttiin heti aamusta menemään folliultraan. Leukani loksahti kuitenkin aamulla auki tehdessäni ovulaatio testiä ja päästin suustani sanat "ei voi olla totta!" Oli vasta kp10 ja cb:n testi hymyili. Tää tuli kyllä ihan puskista! Noh, folliultra muuttuikin yllätys inseminaatioksi. 1 folli oli jo huiman 22mm kokoinen ja limat niin hyvät, kuin vaan voi olla. Lääkärillekkin hymy nousi kasvoille ja hän sanoi, että "nyt on hyvät mahdollisuudet onnistua." Ja myös meistäkin siltä tuntui. Pregnyl pistettiin taas tukemaan follin irtoamista.

Tässä yrityksessä oli eri luovuttaja, sekin loi toivoa. Ja tää yllätys inssi loi myös toivoa siitä, että nyt tän on tarkoitus onnistua.

Nyt elellään dpo7 ja kyllä...mä olen jo heittänyt kaiken uskon,toivon jo pois. Mulla ei ole mitään erityisiä oireita. Mitä nyt muutamana yönä olen herännyt vessaan, jota en tee ikinä, mutta luulen lugesteronin tämän aiheuttavan. Rinnat ovat turvonneet, mutta ei laisinkaan kipeät. Viikonloppuna töissä olin todella herkkä ja rupesinkin pariin otteeseen itkemään. Ja muka janoa on ollut, mut nyt ei enää janota, ei ole edes nälkä.

Ja nyt tuntuu, että pms-oireet ovat täällä. Odottelen vaan nyt kuukautisia.
Me tullaan jäämään taas kuukaudeksi tauolle hoitojen suhteen, nyt on niin stressaavaa, L:n äitikin on joutunut sairaalaan. Sekin masentaa. Ehkä tämä stressikin estää raskautumisen?

Meillä on enää rahallisesti varaa vain 1 inssiin ja meidän yritykset ovat sitten siinä, jos ei neljännelläkään yrityksellä onnistuta. Toivomme kuitenkin parasta.