tiistai 17. maaliskuuta 2020

Katotaan sit syksymmällä...

Ennen suunnittelukäyntiä mietitimme vaimon kanssa, et miten nyt tän tulevan lapsen yrittämisen kanssa edetään, koska maailmantilanne tämän koronan kanssa on akuutti. Ja tämä tilanne koskettaa meitä mun työni vuoksi paljonkin jos joudunkin töitä tekemään kellon ympäri mikäli meidän työpaikan asukkaille koronavirus tulisi.

Viime viikon lopulla tuli klinikalta puhelu. Meidän donoria on käyttänyt joku muukin perhe jo ilmeisesti kolmatta lasta yrittäessään ja tällä lapsella on rakennepoikkeama nyt sit todettu. Aikaisemmat lapset ovat terveitä (kuten myös meidän Sintti). Syy tähän poikkemaan selvitellään sitten, kun tämä perhe kesällä lapsen saa. Ja tätä rakennepoikkeavuuden tasoa emme tiedä, vasta sitten kun ollaan varmoja, että johtuisi luovuttajasta 100%:sti. Syy voi olla luovuttajassa, odottavassa äidissä tai ihan vaan, että raskauden kulussa on käynyt jotain, joka tämän poikkeavuuden on aiheuttanut. Joten meidän luovuttajan sukusolut ovat käyttökiellossa toistaiseksi, kunnes vastauksia saadaan syksyllä.

Tänään sitten käytiin klinikalla. Me päädyttiin odottamaan vastausta eikä rynnätä heti vaihtamaan luovuttajaa. Lääkäri myös itse suositteli tätä vaihtoehtoa. Ja korosti myöskin tuota edellä mainitsemaani koronatilannetta. Ja meillä kun hedelmällisestikkään ole kiire. Meillä on vielä aikaa.

Kävin kuitenkin tutkimuspöydällä... Ja mitä sielä olikaan vastassa!! Aivan täydellinen juuri puhkeamaisillaan oleva munarakkula ja lääkärin sanoin "täydellinen limakalvo".. Eli juuri nyt on ovulaatio hollilla. Ja mikä parasta, meille ollaan alustavasti syksylle suunniteltu inseminaatio luomukiertoon! Olen ihan äimänkäkenä!! Mun kroppa siis ehkä toimii?? Ilman letroja ja menopurpiikkejä? Uskomatonta! Syksyllä kuitenkin asia vielä uudemman kerran tutkitaan, ennen kuin hoidot aloitetaan joko nykyisellä luovuttajalla tai sitten se tarpeen vaatiessa vaihdetaan jos tulokset niin näyttävät.

Eli syksyllä sitten palaillaan näihin asioihin sitten takaisin. Pysytään terveinä! :)

torstai 13. helmikuuta 2020

Suunnitelukäynti varattu

Maaliskuussa häämöttää mun loma sekä vaimo pitää jälleen 3viikkoa isyyvapaita samaan aikaan. Ja mikä olis parempi ajankohta suunnittelukäynnille, kuin juurikin tuo loma-aika! Ja nyt suunnitteluaika sit on varattu.

Mulle jäi puhelusta kutkuttava tunne ja innokas olo. Samalla myös jännittää ja ehkä pelottaa. Samoja tunteita olen kokenut ennenkin, kun klinikalle ollaan rynnitty.
Samalla käynnillä otetaan pyynnöstäni papa, koska edelliskerrasta on aikaa sen 5vuotta ja ikäni puolesta en vielä pääse joukkoseuloihin. :D

Haluaisin jo kovasti viimeistään huhtikuun kierrosta yrittää, mut katotaan tilanne sitten mikä se on.  Meidän entinen hoitava lääkäri ei työskentele enää "meidän" klinikalla, nyyh :( tykättiin hänestä oikein paljon, mutta ollaan käyty tällä uudella lääkärillä, kun Sinttiä yritettiin.
Hän silloin vasteultrassa sanoi "hyvä tästä tulee" ja pelotti nuo sanat, koska pelkäsin ettei meille tulee koskaan lasta. Mutta siitä kierrosta meidän Sintti sitten sai alkunsa ja syntyi. Kävimme myös tällä lääkärillä varhaisultrassa, jossa itkin kuin pieni vauva, kun Sintin sydän jumpsutti ja pieni ihmistaimi kasvoi. :')
Toivottavasti tänä vuonna saa jälleen itkeä saman asian tiimoilta.

Siittiöt on ollut meillä varattuna jo kohta 2vuotta ja niistä vuosimaksua ollaan siis maksettu. Nyt ne sit käytetään. Ja olenkin sen jo maininnut, että 3hoitokertaan ne riittävät. Ja se on se määrä mitä me yritetään.  Ihanne olisi jos kerrasta nappais, mut en halua uskoa semmoiseen ihmeeseen. Mutta toivossa on hyvä elää!

Nyt täytyisi saada tuo imetys sitten lopetettua. Siitä tulee VAIKEAA, mutta lomalla se on hyvä lopettaa, kun on aikaa/voimaa siihen paneutua.

Kevät kolkuttaa, valoa alkaa olemaan enemmän ja enemmän. Mielikin on kirkkaampi mitä lähemmäksi kesää mennään. Lauantaina päästään vaimon kanssa kaksin vähän hienompaan ravintolaan syömään, en edes muista koska viimeksi ollaan oltu!

Hyvää loppuviikkoa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Lapsettomien vuoksi ei naurata

Ihan alkuun, kaikki nimet jotka tässä tekstissä mainitsen ovat keksittyjä, mutta helpompi kirjoittaa nimien kanssa, kuin että teksti olisi "serkunkaimansiskonnaapuri" juttua :D

Musta on tullut äitiyden myötä jollain tavalla tosikko jos vitsit liittyvät lapsiin. Keskenmeno jätti niin syvät jäljet ja vaikka itse en ehkä ihan tahattomasta lapsettomuudesta kärsinyt, niin keskenmenon pyörteessä tuntui siltä. Mutta monia, monia muita pareja koskettaa. Ja myös itsellisiä naisia ja miehiä.

Näitä tämmösiä "vitsejä" on nyt putkahdellut välillä mun silmille. Tästä nyt on jo useampi kuukausi, kun mun kaveri kertoi, et meidän vanha yhteinen tuttu Tatu oli laittanu instagramiin ultrakuvan ja tähän kuvatekstiksi "vahinko kävi, tammikuussa tavataan"
Mä kauhistuin tosta kuvatekstistä ihan kamalasti ja taivastelin, et kuka kehtaa julkisesti asian noin ilmaista. Some on Some ja se ei poistu sieltä. Koskaan.

No se siitä. Oli ja meni.

No tämä seuraava tapahtuma on tuore. Ja tapahtui suoraan face to face. Mä kauhustelin tätä vielä tänäkin aamuna ja vaimoni myös.

Lauantaina oli mun ystävän miehen suurehkot syntymäpäivät. Sielä pöydässä istuessani katselin ympärilleni, et ketä pöydissä istuu. Silmät osuivat Pekkaan. Meillä on yhteinen kummilapsi, jonka synttäreillä viime toukokuussa ollaan nähtykin. Pekka myös sai viime kesäkuussa puolisonsa kanssa kauan toivotun esikoisen. Kuulin ystävältäni tuolloin, että lasta on ollut vaikea saada. No osuttiin Pekan kanssa sit myöhemmin illalla samaan tilaan ja keskustelu meni kutakuinkin näin:

Minä: Pekka, Hei onneks olkoon.. Tosin vähän nyt tulee myöhässä kun reilu puoli vuotta on jo kulunut.

Pekka: ööööööö, mistä sä mahdat onnitella?

(tässä kohtaa pelästyin, et onko jotain kamalaa käynytkin, mistä en tiennyt)

Minä: No siitä sun lapsesta..

Pekka: öö jaa, onks se muka onnittelun aihe?

Minä: No eiks yleensä onnitella, kun lapsen saa?? (voin kertoa, et ilmeeni oli hymystä muuttunut yhtä vakavaksi kuin kuuluisa "tonnin seteli")

Pekka: eihän tommonen huutava kakara voi olla ilonaihe, nyt oon sen oppinut, että lapset on ihania, niin kauan kun eivät oo omia.

Tässä kohtaa mä mietin, et mitä vi**ua mä just kuulin. Pekan kaverit kommentoi taustalla "no mut ainahan sä voit lähtee menee, maksat vaan elarit!!" eräs tuntematon mies kuitenkin tokaisi "Sulla on Pekka jotain semmoista, minkä mä haluaisin!"
Tämän jälkeen jutut meni niin kauheen kuuloiseksi, et sanoin vaan "jaa" ja lähdin pois.

Voihan kyse olla väsymyksestä, mut tässä kohtaa väsymys tuntuis olevan aika paha. Tai ehkä se totuus vauva-arjesta on iskenyt pahemman kerran rätillä kasvoihin. Meilläkään, kun ei Sintti mikään kaikista lepposin ole ollut, mutta ikinä.. En IKINÄ puhuis hänestä noin! Ja jos vaimoni puhuisi, suuttuisin erittäin paljon. Lapset kun eivät mulle ole mikään vitsi.

Mutta tässä siis asioita, joista nykyisin loukkaannun.. Miltä kuulostaa, olenko vaan nipottava ihminen? Vaiko loukkaisko sua tämmöset jutut?

tiistai 5. marraskuuta 2019

Vauvakuume nousemassa

Nyt on taas vauvakuumetta vähitellen kehittymässä. Aika kauan siinä menikin :D

Meillä Sintti... Noh ehkä nykyään megasintti on jo niin iso lapsi tai siltä hän tuntuu! Hän osaa jo mm.

- pukea itse (vaikka pieniä apuja toki tarvitsee)

- istuu hienosti juniorituolissa

- ymmärtää jo kaiken! Ja matkii meidän arkisia asioita. Haluaa mm. Joka päivä kainoilihin "dödiä" eli deodoranttia, jota leikisti hänelle laitetaan purkin korkin ollessa kiinni.

- juoksee, hyppii.

Ja vaikka mitä! Tässä nyt muutama esimerkki. Ruokakin jo paremmin maistuu, kuin ennen.

Päiväkotikin lapsella alkanut hyvin. Aluksi itkuisuutta, mutta nyt jo reippaasti sinne menee. Hoitopäiviä tulee viikossa 2-4 ja nyt ennen joulua jää puoliso kuukaudeksi isyysvapaalle :D (tää on aina jotenkin hassu termi näin kahden äidin perheessä) ja itsekin lomailen tuona aikana 3viikkoa.
2 kertaa ollaan flunssailtu nyt tän päiväkoti-työ arjen alkaessa kotona.

Niin ja se vauvakuume. Se tosiaan nyt palailee. Olen saanut nuuskutella ystävän pientä vauvaa ja vaihtaa vaippaa, hyvin vielä luonnistuu pienen hoitaminen. :D

Ja sitten faktoihin. Meillä on sisarusolkia varattuna niin, että ne riittää kolmeen hoitokertaan. Ja ollaan päätetykkin, että ne kolme kertaa yritetään ja sit jos ei onnistu meidän perhe jää tähän lukemaan mitä se nyt on. Mutta jos meille vielä yksi lapsi suodaan, on hän enemmän kuin tervetullut.

Myös kuumeilun myötä palaa ajatuksiin myös tietty ahdistus. Mitä jos mun kroppa ei toimi enää? Kuukautiset ovat niin outoja ja tosi epäsäännöllisiä nykyään tai no, aina ne on ollut. Se on varmaa, että ilman lääkitystä mitään ei siitä hommasta tule, saa luomukierrot suorilta heittää romukoppaan. Ja se kulkemisen ahdistus sinne klinikalle, voi luoja mitä kikkailua tulee olemaan.. Työt, päiväkoti ja klinikka ovat kaikki eri suunnissa ja useita kymmeniä kilometrejä. Töihin mulla on päiväkodilta ~30km. Ja töistä klinikalle n.70km. Ehkä joutuu lapsen laittamaan aluksi aina päiväkotiin varuiksi 8-17 ajaksi, että onnistuu ajoittamiset... Ehkä asiat järjestyy kun sen aika on. Onneksi mulla on myös arkivapaita välillä.
Tammikuussa, viimeistään helmikuussa olisi tarkoitus ensikäyntiä varailla ja sitä myöden startata homma käyntiin. Mua jännittää eniten tässä hommassa tuo kulkeminen :D 

Nyt pakko alkaa valmistautumaan iltavuoroon. Tässä nyt vähän sekavaa tekstiä ja pieniä kuulumisia. Hyvää alkavaa talvea kaikille!


keskiviikko 28. elokuuta 2019

Uusi arki kolkuttaa

Niinhän siinä meilläkin nyt sitten käy, että reilu 2viikkoa ja meidän lapsi menee päiväkotiin. Ensi viikolla olis tutustuminen edessä ja tämä äiti alkoi jo pelkästä puhelusta itkemään.. Mites sit sielä, kun mennään paikan päälle? Ja minä kun olen kaikille sanonut "ei mua jännitä tuo päiväkodin aloitus, hyvin se menee.. Pienet on reippaita ja sopeutuvaisia".. Ja mitä vielä?!??! Mua jännittää niin paljon, että mä en kestä! Mun herkkäpuoli astuu tässä asiassa kyllä vahvasti esiin.
Kaikki kamppeet alkaa olla jo hankittuna. Tarramonsterista ajattelin tilata nimitarrat, koska ne ovat kovin kehuttuja pysyvyyden kannalta.

Nukkumisongelmat ovat täällä vähän jo helpottaneet ja se on omaan jaksamiseen vaikuttanut luonnollisestikin positiivisesti.

Myös vauva numero 2 on ajoittain puheissamme. Edelleenkään ei tänä vuonna ajatusta pidämmälle mennä. Ja pakko sanoa, että toisinaan jopa ahdistaa toisen lapsen yrittäminen.. Tai se miten tuo onnistuu.. Kun matkaa on 100km, työpaikka on 30km eri suunnassa ku päiväkoti jne.. Pitääkö sitä lintsata töistä :D ehkä näihin asioihin saan vastauksia, kun tää arki alkaa rullaamaan. Ja teenhän mä vain 80%:sta työaikaa, jolloin työpäiviä on viikossa 4 ja mun työhön kuuluu myös viikonloppuja, joten arkivapaita on. Meillä on sisarusolkia kolmeen hoitoon ja se on se määrä millä me aiotaan yrittää. Jos näillä ei onnistu, me ollaan kolmistaan. Onhan meillä tuo yksi rakas elämässä <3 Raskausunia nään nykyään aina ovulaation aikaan.. Mä oon alkanu tosiaan tunnistamaan oviksen :D mut kierrot silti kyllä venyy ja vanuu. Samoin pari päivää ennen menkkoja mulla on ihan samanlainen huonovointisuus ku alkuraskaudessa.. Jänniä muutoksia tullut :D

Kirjoittelen taas myöhemmin, että miten tämä meidän tuleva arki sujuu :) hyvää alkavaa syksyä kaikille, vaikka kovin kesäiseltä vielä tuntuukin! Tosin mä oon kyl henkeen ja vereen kesäihminen, joten ei haittaa yhtään :D

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Voihan unimasa!

Meidän Sintti on luonteeltaan hyvin aurinkoinen ja kaikinpuolin ihana lapsi. Hänen kanssa on helppo reissata joka paikkaan eikä hän juuri koskaan turhaan kiukuttele tai itke. Jotkut kuvailevat häntä sanoin jopa "helppo lapsi". Tykkää leikkiä kaikkien kanssa ja on ihanan utelias.

Ihan pienestä sylivauvasta tai oikeastaan jo syntymästä asti Sintti on ollut huono nukkumaan. Synnärilläkin joskus kätilöt sanoi "pitäisiköhän pikkuneidin välillä nukkua?" ööö joo, mut miten? Miten mä saan hänet nukkumaan? Ollaan kokeiltu tässä matkan varrella tassuttelu unikoulua yms. Ei auta. Muistan tässä reilu vuoden aikana, et yhteensä n. 2viikkoa on ollut unien suhteen tosi "helppoja aikoja".. Silloin on nukahdettu käytännössä heti. Öisin heräillään vieläkin 2-200 kertaa.  Helpointa on ollut mennä sieltä mistä aita on matalin, eli tissi. Rinta suuhun ja uni jatkuu välittömästi. Se, että jaksetaan taistella nukkumaan meno rumba illalla, et saadaan kaksin aikaa se n. Tunti (ei aina edes sitä), vie voimat siltä, että jaksais taistella yöt. Siihen mulla/meillä ei oo ollu voimia.  Ollaan ostettu wishbear, ei auta. Ei vaan auta.
Oon keskustellu ystäväni kanssa, jolla ensimmäisen lapsen kanssa ollut nukkuminen vielä hankalampaa sekä hänellä on myös toinen lapsi, joka nukkunut aina kuin enkeli. Hän on sanonutkin, että ymmärtää hyvin kun ei jaksa taistella, että hänen olisi myös helppo "jeesustella" jos esikoinen olisi ollut kuin kuopus.

Tää huono nukkuminen on ollut vahvasti se syy, miksi ei todellakaan tulis itsellä mieleen tehdä lapsia pienellä ikäerolla! Onneksi ikää tulee mulla tänä vuonna 26, joten munasolut ei ihan heti vielä kupsahda. :D

Kertokaa toki vinkkejä jos teillä on!

Ps. Meillä on säännöllinen rytmi joka ikinen päivä! Klo19 alkaa iltahommelit ja klo. 20 mennään sänkyyn.. Tai siis pitäis mennä... Nyt nää helteet on aiheuttanut sen, et meillä ei nukuta myöskään päiväunia.. Ja sekös kiukuttaa lasta!



torstai 9. toukokuuta 2019

Ei kuitenkaan ihan vielä

Heippa pitkästä aikaa! En tiedä jaksaako kukaan enää seurailla, mutta ei se mitään.

Paluu tänne poltellut aika ajoin, mutta en kuitenkaan ole sitä tehnyt, koska perus arjesta kirjoittaminen tuntunut todella tylsältä ajatukselta.

Joku jo varmaan miettii, että nytkö on alkanut "projekti pikkusisarus?", mutta joudun kertomaan, että ei.. Ei ole. Mutta edelleen haaveissa toki tuo on, mutta ei vielä. Sen verran kuitenkin lähellä, että mulla olisi ollut jopa mahdollisuus päästä lukemaan itselle oppisopimuksella päivätyö, mutta jos näin olisin tehnyt, olisi käytännössä toisen lapsen "tekeminen" saanut jäädä kokonaan. Meillä klinikalle kuitenkin matkaa vajaa 100km ja päivätyöstä (klo 8-16) ei paljon ajella hoitoihin, varsinkin kun työn luonne olisi ollut sellainen, että siitä ei lähdetä kesken, ellei ole pakko. Joten palaan syksyllä 80%:sti omaan työhöni (ahdistaa), mutta vain sen takia, että saadaan vähän lisää rahaa talouteen ja polkastua projekti ensi vuonna käytiin. Haen samalla myös kouluun tammikuussa, joka sit alkais syksyllä 2020 mikäli sinne pääsen. Ja on siis samaa alaa minne olisin päässyt mahdollisesti oppisopimuksella. Ja rivien välistä voi ehkä lukea, että alkuvuodesta/keväällä 2020 klinikalle rynnitään sisään. :D

Kierrot on mulla ihan suoraansanoen tällä hetkellä viturallaan.. Semmosta 60+ päivän kiertoa. Toki imetänkin vielä, mutta eihän mun kierrot koskaa oo "täydelliset" olleet ilman hormonien popsintaa. Ja mistäs sen vielä tietää jos imetyksen lopetus ne kierrot tasaa? :) Syksyllä kun päiväkoti alkaa, niin varmaan rinnastakin olis hyvä vierottua sit kokonaan, muuten en ole lopettamisen suhteen halunnut pitää kiirettä.

Tyttö eli Sintti (ei muuten oo enää mikään Sintti) juoksee jo kovaa vauhtia, mut vaikka taapero ikään ollaan jo päästy, niin onhan tuo nyt vielä ihan vauva <3 hampaitakin vasta 3 :D no nyt on myös toinenkin ylähammas puhkeamassa. Kaikki aikanaan. 3vuotiaaseen mennessä oppikirjan mukaisesti kaikkien hampaiden pitäis olla puhjenneet, et ei täs kiire oo :D

Sairastettiin koko perhe kolmisen viikkoa sit (Sintti aloitti) vatsatauti. Me oltiin vaimon kans tietenkin samaan aikaan tossa kauheessa taudissa, luojan kiitos meillä on kaks vessaa :D muuten ollaan oltu kyl tosi terveenä, mitä nyt vaimolle tuli heti perään vielä angiina. Mut nyt alkaa elämä voittamaan.

Ympärille syntyy lisää vauvoja tuontuosta, syksyllä ystävä saa kolmannen ja pääsee sitä nuuskuttelemaan.

Tätä tekstiä nyt tuntuis tulevan ja tulevan, mutta velvollisuudet kutsuu ja se on alettava lapselle ruokaa laittamaan. :) katsotaan aktivoidunko täällä vai en.. Mitäs mieltä muut on? :)

Katotaan sit syksymmällä...

Ennen suunnittelukäyntiä mietitimme vaimon kanssa, et miten nyt tän tulevan lapsen yrittämisen kanssa edetään, koska maailmantilanne tämän k...