torstai 23. elokuuta 2018

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloin 20vuotias ja asia jäi siltä osin lyhyeen. Aihe kiinnosti, mutta ei vielä ollut ajankohtainen. Vuonna 2015 syksyllä me alettiin tosissamme ottaa selvää, miten naisparit voivat lisääntyä. Loppuvuodestan 2015 Perheunelmia-blogi syntyi, tavallaan vahingossa. En oo ikinä tykänny tästä blogin nimestä, mut en osannu sitä aikanaan vaihtaakkaan. :D  Alusta asti oon halunnut pitää tän päiväkirja tyylisenä kaikkine kirjoitusvirheineen ja yhdyssanavirheineen. Niin mullahan on lukihäiriö, ei onneks enää niin paha kuin joskus nuorempana. :D

Ensimmäinen inseminaatio tehtiin kesäkuussa 2016, tosta pääsee siihen. Ja mun mielestä aika hauska, että tasan samaisena päivänä vuonna 2017 tehtiin meidän edellinen inseminaatio, minkä tulos nukkuu tämän päivän ensimmäisiä päiväuniaan pinniksessä <3

Näiden vuosien aikana oon kasvanut ihmisenä paljon. Myös vanhemmuuden myötä on ollut tarve miettiä tulevaa..nimittäin töihin paluuta. Se koittaa vasta syksyllä 2019, mutta olen tullut siihen tulokseen, että 3vuorotyö saa jäädä. Mahdollisesti koko hoitoala. Mä en halua olla töissä kaikkia jouluja, muita pyhiä. Mä en vain halua. Se että mä oon aina väsynyt ja kiukkuinen töiden jälkeen ei oo mielestäni elämää. Ja se, että jos mulla on ilta ja aamuvuoro peräkkäin en nää lasta yli vuorokauteen. Tää kauhistuttaa mua. Ja näitä on hyvässä lykyssä niin, että 7 päivästä nään lasta 4-5päivänä viikossa. Mä olen jollain tapaa innoissani tulevaisuudesta. En tiedä vielä mitä haluan tehdä, mutta uusia tuulia alan mutustelemaan ensi vuonna. :)

Meillä jo harjoitellaan sormiruokailua, se on jännää (ja pelottavaa äitien mielestä). mut me harjoitellaan, niinkuin tytärkin.

13.7.2018 koitti meidän perheessä suuri päivä. Meidän lapsella on tuosta päivästä lähtien ollut kaksi huoltajaa. Kaksi äitiä. Tää on se maaliviiva johon mä tällä blogilla tavoittelin ja se on nyt totta! Koen, että perheunelmia on nyt tiensä päässä. Ei sitä vielä tiedä, että lähdetäänkö me yrittämään joskus toista lasta, mutta sitten kyllä lupaan palata. Aion seurata muiden matkaa ja kommentoidakkin, en täysin kokonaan siis häviä. Täällä saa kysellä kuulumisia jos kiinnostaa, vastaan kyllä ja hei, jos en ole vastannut mitään vanhempiin postauksiin, johtuu siitä, että en jostain syystä aina saa ilmoitusta uusista kommenteista jotka ovat tulleet vanhempiin postauksiin.

Sintti on meidän pöydän puheenjohtaja ;)
                                           

Suosittelen hankkimaan tämän Marjut Ollilan "simppeliä sormiruokailua"-kirjan. On olemassa toki facebook ryhmää yms. Mut mun mielestä tää on kivempi. Sisältää ihania ruokaohjeita. Vieressä apinaeväs-pehmeitä keksejä.


Sintin kanssa oltiin tässä kuvassa lähdössä ruokakauppaan.

Tässä meidän talo. Kuvan otin samana iltana, kun oltiin muutettu.

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kiitos jos olet jaksanut seurata ja toivottavasti olet saanut jotakin vertaistukea. Itselle tää blogimaailma oli tärkeä tiedonlähde tässä projektissa. Noni nyt lopetan. <3

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kun vauva reissaa!

Odotusaikana ajoittain mulle sanottiin, että kuinka se elämä päättyy ja vauvan kanssa ei kertakaikkiaan voi mennä lähikauppaa pidemmälle! Me ollaan vaimon kanssa oltu aina kovia liikkumaan ja käymään erilaisissa kaupoissa sekä pikkureissuilla ja sanottiinkin, että me aiotaan myös vauvan kanssa niin toimia. Ja niin ollaan tehtykkin!

Ekat kaks viikkoo kun vauva synty oltiin vaan kotona ja vain toinen meistä kävi aina kaupassa ja meinas pää hajota, koska liikkumisen halu on kova :D  Mut sen jälkeen ollaan käyty tasaisesti joka paikassa ja kauppakeskuksissa. Ja pakko mennä vähän ohi aiheen, mä olin aina luullu ennen omaa lasta, et lastenhoitohuone on vaan sellanen missä on vaipanvaihtopiste ja se on siinä! Mut oon törmänny vaikka minkälaisiin hienouksiin! Suurissa kauppakeskuksissa on salainen maailma oven takana :D sellanen olo on tullut xD

Mut joo nyt palaan asiaan. Edellis viikolla päätettiin lähteä hellettä pakoon ilmastoituihin hotellihuoneisiin ja tää oli samalla myös tytön ensimmäinen suomen kaupunkiloma. Käytiin jyväskylässä, mikkelissä, lappeenrannassa, haminassa ja kotkassa ja sieltä kotiin. Reissu meni kyllä niin hienosti eikä koettu mitään hankalaksi. Eilen mentiin päiväristeilylle tallinnaan ja sekin reissu meni tosi hienosti. Ja edellä mainitsemani lastenhoitohuone löytyi myös Viron yhdestä uudesta kauppakeskuksesta. Itse laivalla tyttö sai paljon huomiota aina kun käveli jossain kuului takaa ”katso kuinka pieni ja suloinen, ihan kuin nukke”  osa uskaltautui tulla lähemmin tyttöön tutustumaan :D

Syyskuussa olis sit se meidän etelänmatka tiedossa, ihanaa <3
Vaikka nyt en suoraan sanoen lämmintä kaipaa enää yhtään enempää mut kiva päästä taas uuteen paikkaan tutustumaan.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Sintti reilu 4kk

Ja taas ajattelin tämmöisen pikaisen kuulumisen kirjottaa.
Ollaan nyt asuttu uudessa kodissa pari viikkoa ja on ollu kyllä ihanaa laittaa uutta kotia.
Meidän tytölläkin on oma huone, mutta äitien välissä on vielä niin kiva nukkua. Tosiaan Sintti nukkuu meidän välissä vieläkin, jotenkin tää on ollut helpoin ratkaisu, sillä Sintin nukahtamistaistelussa saattaa hyvällä tuurilla mennä jopa 2tuntia! Huh!

Tänään oli vähän myöhässä 4kk neuvola ja neiti on siro 5620g painava ja 62,9cm pitkä.
Soseita on alettu maistelemaan ja olen tehnytkin kaikki soseet itse ja pakastellut jääpalamuotteihin. Kerroin neuvolassa antaneeni 1-2 jääpalaa päivässä ja sainkin kehotuksen, että saan antaa useammin vaan rohkeasti. Selvä. Tyttö tykkääkin soseista, mutta rinta on kyllä silti vielä tosi tärkeä. Ollaan maistettu perunaa, bataattia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, avokadoa ja näiden yhdistelmiä.
Meillä neiti tarttuu jo hirmu hyvin tavaroihin ja siirtelee niitä käsissään hienosti. Neuvolassa taas kuuli, että vaikka tyttö on pieni ja vasta reilu 4kk tuntuu kuin hän olisi jo ikäistään vanhempi. Tyttö kääntyilee tuontuosta selältä masulleen ja tekee tätä toisinaan myös unisaan, jäiks.

Vaimo on nyt lomalla ja saadaan reissailla :) ollaan tässä just matkalla kotiin lahdesta. Lahden kärkkäisillä oli vähän vaatteet alennuksessa... lähti taas semmoinen määrä vaatteita tytölle mukaan :D

Nyt myös adoptioasia on siinä malilla, että enää odotellaan vain käräjäoikeudelta saapuvaa kirjettä :)

Tässä taas olis tämmöstä sekavaa tekstiä, voi kun olis joskus enemmän aikaa :D hyvää kesän jatkoa kaikille <3

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Muutoksen tuulia

Ajattelin näin pikasesti kertoa kuulumisia. Meidän asunto meni myyntiin toukokuussa ja ensimmäisestä yksityisestä näytöstä tulikin heti tarjous ja kaupat tehdään ensi viikolla. Meillä oli ehdollisena tarjouksena menossa omasta unelmatalosta kilpailu toisen perheen kanssa, et se kumpi saa eka omansa myytyä sen talon saa ja voitte arvata miten kävi... ME SAATIIN SE <3
Me vaihdetaan paikkakuntaa takasin sinne mistä alunperin tänne nykyiseen tultiinkin.
Talo on kastellitalon ”hoviherra” ja -14 rakennettu! 140neliöö unelmaa, lämpimin varastoin ja autokatoksineen! <3  mä en kestä! 1.7 alkaa uusi arki uudessa kodissa.

Ja meidän vauva saa oman huoneen! Olen jo kovasti sitä suunnitellut, ihanaa!
Sintti voi muutenkin hyvin, kasvaa omalla -käyrällään tasaisesti ja on jo piikkirokotuksetkin saanut ja niistä ei tytölle edes kuume noussut tai tullut muutakaan sivuoiretta.

Hyvää kesän jatkoa :) kirjoitan joskus enemmän kun sille on aikaa, pienen vauvan kanssa pakkaaminen vie aikaa ja voimia!

torstai 31. toukokuuta 2018

Meidän vauva

Sintti rakastaa:
- pitkiä ja hitaita aamuja (noustaan yleensä 9-10 aikaan) ja toki ennen nousua ollaan syötykkin useaan otteeseen
- musiikkia
- värikkäitä vaatteita
- tissi on best! Se hymy mikä vauvalla on kun huomaa mun ottavan ”ruokavälinettä” esille
- äiskän (= L) hauskoja lauluja, niille on kiva jutella ja nauraa
- meidän aikuisten ruokailu kiinnostaa ja sitä on kiva katsella
- tutti, tutti, tutti ja vielä kerran TUTTI <3
- kiljuminen on uusi hauska taito :D

Sintti inhoaa:
- illalla mennä nukkumaan, onkin aika taistelu, että hän nukahtaa
- pään yli laitettavia vaatteita
- aampesuja
- pinnasänkyä
- kuumuutta (ollaan aika paljon sisällä pelkällä vaipalla) ja ulkosalla hellemekko päällä
- vanhempien ajoittain hidasta toimintaa, käpy menee hetkessä jos asiat ei tapahdu HETI!!!

Sinttiä pelottaa:
- väsyneenä hän pelästyy jos koira haukahtaa
- sama homma, vierastaminen on herkässä jos on väsynyt

On hauska seurata vauvan kehittyvää luonnetta ja erilaisia vaiheita. Yhteen väliin meillä mentiin iltaisin nukkumaan hyvin helposti. Nyt hänelle täytyy laulaa tuutulauluja ja keikuttaa moweon kiikku matkasängyssä.

Ensiviikolla olis edessä virallinen 3kk neuvola ja rokotukset! Kääk!

torstai 24. toukokuuta 2018

Terveisiä klinikalta!

Päätettiin tiistaina lähteä käymään meitä hoitaneella klinikalla kukkakaupan kautta. Motarilla mietittiin, et mitä jos heillä onkin tänään joku erikoispäivä ja ovat suljettuna. No kivahan se on sit muutenkin aikaa Tampereella viettää. Tulilatva/muratti- asetelma + kiitoskortti mukana keikkuen ajettiin tutulle parkkipaikalle. Euron kolikko lompakosta esille ja ei kun parkkimaksua maksamaan.
Lappu ikkunaan ja kohti hissiä. Tällä kertaa me astumme hissiin ja klinikan ovista sisään perheenä. Edelliskerrasta on aikaa, silloin Sintti oli pienenpieni herne masussa, mutta jonka sydän löi vimmatusti ja äidit sai pakahtua onnesta <3 Tästä pääsee tuohon varhaisultapäivään.

”Kop, kop, saadaanko häiritä” ja pian meidän ympärillä oli koko henkilökunta ihmettelemässä pientä vauvaa, joka sai alkunsa siellä. Myös meitä hoitanut lääkäri oli paikalla. Vastaanotto oli taas niin lämmin!
Hetken päästä meidän lääkäri päätti kysyä, että olisimmeko me kiinnostuneita varaamaan sisarusolkia, mikäli samasta luovuttajasta niitä olisi jäljellä. Olin yllättynyt kysymyksestä, koska sain joskus ymmärtää, että se ei ole meidän klinikalla mahdollista.

No olihan niitä jäljellä. Ja kolmeen hoitoon niitä nyt on varattu. Se, että tuleeko meille 100%sti koskaan toista lasta (jos se on siis meidän haluamisesta kiinni) ei ole varmaa, mutta silti ajatus kutkuttaa, jonka vuoksi ne halusimme varata. Ehkäpä vuonna 2020 olisi aika palata klinikalle, se jää nähtäväksi. Tällähetkellä näin on nyt hyvä :)

Ps. Sintin imetys onnistuu nykyään ilman rintakumia ja vauva näyttää kasvaneen silmissä, veikkaan alhaisen painon aiheuttajaksi todellakin tuota rintakumia. Totuushan vasta 4.6 tulee neuvolassa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kun paino ei nouse

Meidän tyttö on alusta asti ollut pelkällä täysimetyksellä. Vauva on pirteä, nauravainen sekä pissaa/kakkaa tulee kyllä. Pituutta on jo 58cm ja sitä tulee n.2cm kuukaudessa (tai ainakin tähän asti tullut). Painoa puolestaan oli kuukaudessa tullut vain +290g (minimi määrä mitä kuussa ainakin pitäis tulla on ymmärtääkseni 500g), tämä harmittaa mua, vaikka neuvolassa kyllä sanottiin, että jotkut vauvat on vain pitkiä ja hoikkia. Ja olenhan mäkin pitkä tai pitkähkö (no 168cm, no ehkä ihan normi) ja normipainonen ja luovuttajalla oli pituus 180-184 välillä. Eli 28pvä meillä täytetään 3kk ja paino on vain 4690g. Sintti on kyllä kova liikkumaan ja jäntevä, minkä vuoksi energiantarve saattaa olla suurempi. Neuvolassa ohjeistettiin, että kiinteiden maistelut tulis meillä kuvioihin pian juurikin tuon energian vuoksi. 4.6 on painon tsekkaus ja sit alotettais maistelee perunaa, porkkanaa, bataattia. Samalla kerralla Sintti saa piikkirokotteet sekä toisen rota-rokotteen.

Mä oon jotenkin pettynyt itseeni. Pettynyt mun maitoon. :(

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...