tiistai 26. joulukuuta 2017

Varovaisuutta, myös sisällä

Ostin eräästä urheiluliikkeestä paljon hehkutetut kitkakengät liukkaille säille ja maksoin niistä 160e!!! Ja ne on suoraansanottuna ihan paskat! Siis mun feikki uggitkin ovat turvallisemmat näillä liukkailla säillä. Onneks en oo vielä kaatunut ulkona, mutta niin..... sisällä sit vedin lipat joulupäivänä.
Jouluaattona koirat sai vaarilta ”vähän” herkkuja ja joivat ”vähän” enemmän ja oli sitten meiän pienemmältä koiralta yöllä päässy vahinkopisu lattialle ja sitä siivotessa se tapahtu, mä liukastuin! L näki tilanteen ja syöksy mun luokse. Kaatuminen oli pehmeä ja mä pyllähdin lattialle ja kyynerpäillä otin tukea. Mua ei sattunut mihinkään, mutta mä pelästyin ja rupesin itkemään. Aluks mietin, et pitääkö soittaa äippäpolille, mutta kun liukastuminen oli tosiaan pehmeä ja olin jo vähän kumarassa valmiiksi, päätin seurailla. Vauva on liikkunut ihan normaalisti, joten eiköhän hänellä ole kaikki hyvin ja mitään kipuja/vuotoja ei ole tullut. Viikon päästä on neuvolalääkäri, kyllä mä sille asiasta aion mainita. Mut voi luoja mä pelästyin!! Meni koko aamu itkustaessa kun olin ollut tohelo. ”Paskamutsi, mitäs olet huolimaton” - mut eihän vahingolle mitään voi.

Jouluna ollaan saatu tuoksutella L:n isosiskon 15päivän ikäistä vauvaa. Hän on suloinen. Pikkuiselle tuli kesken mun sylihetken nälkä, koska se rupes imemään mun poskea ^^
Siitä sitten äkkiä oman mamman syliin ja tissille <3
Voin kertoa, että mä haluan jo oman sintin tänne, kauhee vauvakuume :D

Nyt lähdetään vaimon kanssa nauttimaan thaikkuruokaa, tulee meinaan laatikot ja kinkut korvista ulos!

Hyvää loppuviikkoa ja ennenkaikkea hyvää uutta vuotta 2018! <3

Ps. Tää 2017 vuosi on ollut vauhdikas. Tiivistetysti: omat häät <3, mummin kuolema heti häiden jälkeen :(,  hautajaisten jälkeen positiivinen raskaustesti. <3

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Se tuli takas!

Mä taisin oksentaa vikan kerran rv22, mut se johtu lähinnä flunssasta. Enkä ole sen jälkeen pönttöä halaillut....vielä! Pahoinvointi ja ” krapula” on taas täällä! Rv30+0 kun alko se hiipi tänne salaa. Kauhea näläntunne, sit kun syöt pari suullista oot ihan ähky. Yökit tuon tuosta ja valmistaudut juoksemaan vessaan. Huh! Miksi nyt näin joulunalla, kun nimenomaan nyt saisi syödä!
Mun tekee mieli ihan hulluna tän pahoinvoinnin keskellä silliä, siis niiiiin paljon, se taitaa kyllä olla kiellettyjen ruokien listalla? Korjatkaa jos olen väärässä. Mut olis niin ihana saada jotain oikein suolaista, johtunee tästä raskauskrapulasta :D

Viime yönä nukuin 4tuntia ja siinä mun unet sit onkin. Väsyttää, mutta uni ei tule. Luonto taitaa valmistaa mua tulevaan :D

Tässä tämmöset pikaset kuulumiset!

tiistai 19. joulukuuta 2017

”Loppu häämöttää”

Tän päivän neuvola aika peruuntu taas heidän toimesta... neuvolahoitsu puhelimessa kysy tän hetkisiä raskausviikkoja ja ne kuultuaan tokas ”Äh, sä oot jo loppusuoralla sut on saatava tälle viikolle, pääsetkö huomenna” (oma neuvolatäti on taas siis kipeänä ja joudun eri hoitajalle). Eli huomenna olis sit neuvola. :)

Niin siis asiaan, olen viimeisen viikon aikana kuullut useasti ”tsemppiä loppurutistukseen, oot jo noin pitkällä, kohtahan se jo syntyy jne...”  kun vielä muutama viikko sitten kuuli vielä ”voi kun teidän pieni syntyis jo, vasta helmikuussako se laskettuaika olikin, vielä niin kauan”  Aika todellakin on mennyt nopeasti ja jotenkin vasta nyt sitä on heränny ajatukseen, et ei hitto!! Tää ipanahan pitää synnyttää!! Koko raskausaika on ollut niin käsittämätöntä, se että on osannu edes sisäistää faktan, että _mä_olen_raskaana_! On ollut hurjaa. Se että on oppinut luottamaan omaan kroppaan on ollut aikamoinen prosessi. Jännä nähdä miten synnytyksen aikaan kroppa toimii, avaudunko normaalisti, käynnistyykö synnytys luonnostaan vai joudutaanko synnytys käynnistämään? Ja synnytysaiheeseen kun nyt kerta päästiin, meidän synnytysvalmennus on tammikuussa rv33 eli hitto hei kolmen viikon päästä!! Ja siihen että sintti olisi valmis syntymään täysiaikaisena on enää 7viikkoa, what??!? Ihan oikeesti tää raskaus on loppusuoralla!!! Huomaa, että olen hämäläinen, hemmetin hidas :D

Sori tätä sekamelskatekstiä ja turhaa löpinää. Tuntuu, että nyt vain ei ole toistaiseksi mitään järkevää aihetta mistä kirjoittaisin, ehdotuksia tähän otetaan vastaan. :)
Tässä olis vielä masua terkuin N & sintti rv30+1



perjantai 15. joulukuuta 2017

Pian vuosi

22.12.2016 on päivä, jonka muistan vahvasti. Ja tämä päivä on ollut muutamaan otteeseen mielessä nyt näin joulukuussa. Tuo oli se päivä, kun kuulin, että raskauteni oli pysähtynyt. Käärön sydän ei lyönyt enää. Jouluaatto kolkutti ovella, mustempana kuin koskaan. Poltin tupakkaa, ketjuna miltei koko seuraavan yön, teki mieli huutaa. Itkin. Itkettiin. Aamulla oli lähtö tyhjennykseen sairaalaan. Jos joku olisi sanonut, että vuoden päästä olen uudelleen raskaana ja jo 8.kuulla olisin varmasti nauranut ja tokaissut ”niin varmaa”. Muistan kun lähdettiin illalla 23.12.16 sairaalasta hoitaja tokaisi ”toivottavasti tavataan onnellisimmissa merkeissä seuraavan kerran”. Itsekkin jo uskoin, että näin käy vielä...joskus. En luovuttanut!

Me olemme kuuluneet siihen porukkaan, josta olen kiitollinen joka ikinen aamu kun herään, sillä raskauduin uudestaan heti kun lähdettiin jatkamaan inssejä klinikalle. Tänä vuonna joulu tuntuu taas joululta ja elämä elämisen arvoiselta. Sintti on nyt onnellisesti matkalla meille. Aina en voi edes käsittää, että tämä suuri unelma oikeasti pian toteutuu. <3


torstai 14. joulukuuta 2017

Ajatuksia vauvanhoidosta

Ajattelin kirjoitella meidän/mun tulevista vauvanhoito ”suunnitelmista”, vaikkei tätä hommaa voi oikeasti suunnitella, mutta mielestäni tiettyjä asioita voi päättää. Mutta huomioi, että mielipiteeni näistä jutuista ei ole 100%:sti kiveen hakattuja.

Meillä L:n kanssa on pieni eroavaisuus, mitä me halutaan kokeilla/tehdä. Mua ei nimittäin kiinnosta jostain syystä yhtään mikään kestovaippailu. Tiedän jo, että emmä jaksa pestä niitä suojia, helpompi käyttää kerttisvaippoja ja heittää sit aina roskiin, kun pikkunen on tarpeensa tehnyt. L taas puolestaan haluaisi kokeilla tätä kestovaippailua. Ollaankin sovittu, että hän voi kestovaippailla ku hän on kotona ja hän myös pesee nämä suojat :D

Muuten ollaan aikalailla samoilla linjoille tulevaisuuden kanssa.
Mulle tärkeää on rytmi, toki aluks varmasti lapsentahtisesti homma etenee, mutta muuten aikuinen on mielestäni se, joka määrää puikkojen tahdin.

Mä haluan imettää. Mä olen varmasti se äiti joka itkee vuolaasti jos mä en syystä tai toisesta tässä onnistuisi. Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän mä olen ottanut selvää rintaruokinnasta. Mä en myöskään vähättele äitejä, jotka eivät imetä, koska mielestäni tämä on sellainen asia joka ei kuulu kenellekkään muulle kuin äidille ja lapselle. Toki faktatietoa löytyy imetyksen puolesta, mutta silti jokaisella on oikeus tehdä niinkuin parhaaksi itse kokee.

Tästä asiasta en ole vielä täysin varma, eli perhepeti. Toisaalta mä haluaisin tähän ryhtyä, mutta toisaalta taas en. Jotenkin silti mulla on sellanen kutina, että Sintti nukkuu meidän välissä unipesässään, kunnes siirtyy pinnikseen. Saas nähdä. :)

 Muuta mulla ei nyt tule mieleen. Kysymyksiä saa heittää, sekä omia mielipiteitä :)

Terkuin N ja sintti rv29+3 <3
Ps. Sintin serkku syntyi sunnuntaina, huomenna mennään nuuhkimaan vauvantuoksua!

torstai 7. joulukuuta 2017

Lomalla

Joo niin siinä kävi, mä olen sairaslomalla äitiyslomaan asti. Neuvolalääkäri teki sisätutkimuksen taas ja kaikki oli ok, mutta jälkeenpäin luin neuvolakortista, että ”kohdunsuu pehmeä”-kohdassa oli ruksi. Tästä hän ei kyllä maininnut mitään ääneen, muuta kuin, että kiinni on. Mitään hälyttävää ennenaikaisuuden risikiä ei KAI ole, hän ei määrännyt mua vuodelepoon kuitenkaan. Onko kokemusta tämmösestä kellään? Vai onko jo normaalia? Vauva majailee jo raivotarjonnassa. Seuraava kontrolli tilanteesta on 2.1.18, mutta jos supistelee on soitettava neuvolaan tai jopa äippäpolille.

Tässä tämä nyt näin lyhykäisyydessään. Mä olen hitto taas flunsassa! Tää ei oo todellista, en oo ikinä ollu näin usein kipeenä.

Ps. L:n sisko on nyt synnyttämässä, meidän sintin serkku näkee pian päivänvalon <3

maanantai 4. joulukuuta 2017

3/3

Tänään alkoi 29raskausviikko (28+0-28+6) eli viiminen kolmannes on alkanut, Ohhoh!

Edelliseen postaukseen viitaten, mä olen nyt saikulla ollu muutaman päivän. Huomenna jälleen neuvolalääkäri ja katotaan, että mitä hän mulle kirjottelee.
Viime viikolla töissä kun olin kollegani kanssa vuodepessyt reilu 100kg painavan ihmisen olin niin kipeä! Vasempaan kylkeen sattui ja en pystynyt kuin istumaan ja siinä hetkessä totesin, että ei tää työ vaan oikeesti enää ole mulle hyväksi. Vanhustyö on oikeesti hullunraskasta, eikä meitä ole vuorossa kuin kaksi hoitajaa ja mä en voi vaatia, että mun arvokkaat työkamut juoksee mun istuessa, se vaan ei ole okein. Reilu 5viikkoa olis töitä edessä, mutta mä veikkaan, että N:n työt on taputeltu nyt.
Silti mä koen jotenkin syyllisyyttä siitä, että en mene töihin? Mutta sitten taas raskausaika on niin ainutlaatuista ja tää saattaa olla mun eka ja vika kerta kun saan kokea tän kaiken, töitä mä kerkeen tekemään vielä montakymmentä vuotta! Vauvan hyvinvointi on mulle/meille tärkeintä.

Muuten täällä menee hyvin. Yritin tänää aamulla videokuvata mun mahaa, kun sintti mylläs kovasti ja vatsa heilu puolelta toiselle. No voitte arvata miten kävi? Kun painoin ”nauhota” se hytkyminen loppu heti, kuin seinään! Okei, sintti ei vaan halua todistusaineistoa jäävän äidin puhelimeen hänen jumppahetkistään. L piti päätänsä mun masun päällä viikonloppuna ja sintti potkas äiskää korvaan oikein kovasti ja monta kertaa :D Nyt tästä on tullut jo tapa, että L kuuntelee vatsan läpi vauvaa ja sanoo ”potkases nyt” ja sit sieltä ne potkut taas tulee. On tää aika vaan mieletöntä.

Meidän synnytyssairaala järjestää synnytysvalmennukset ja pitäis varmaan sinnekkin kohta varata jo aikaa, jos vaikka tammikuun alussa sinne menis.

Mut ehkä mä nyt lopettelen, hyvää alkanutta viikkoa.




Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...