Vauvakuume nousemassa

Nyt on taas vauvakuumetta vähitellen kehittymässä. Aika kauan siinä menikin :D

Meillä Sintti... Noh ehkä nykyään megasintti on jo niin iso lapsi tai siltä hän tuntuu! Hän osaa jo mm.

- pukea itse (vaikka pieniä apuja toki tarvitsee)

- istuu hienosti juniorituolissa

- ymmärtää jo kaiken! Ja matkii meidän arkisia asioita. Haluaa mm. Joka päivä kainoilihin "dödiä" eli deodoranttia, jota leikisti hänelle laitetaan purkin korkin ollessa kiinni.

- juoksee, hyppii.

Ja vaikka mitä! Tässä nyt muutama esimerkki. Ruokakin jo paremmin maistuu, kuin ennen.

Päiväkotikin lapsella alkanut hyvin. Aluksi itkuisuutta, mutta nyt jo reippaasti sinne menee. Hoitopäiviä tulee viikossa 2-4 ja nyt ennen joulua jää puoliso kuukaudeksi isyysvapaalle :D (tää on aina jotenkin hassu termi näin kahden äidin perheessä) ja itsekin lomailen tuona aikana 3viikkoa.
2 kertaa ollaan flunssailtu nyt tän päiväkoti-työ arjen alkaessa kotona.

Niin ja se vauvakuume. Se tosiaan nyt palailee. Olen saanut nuuskutella ystävän pientä vauvaa ja vaihtaa vaippaa, hyvin vielä luonnistuu pienen hoitaminen. :D

Ja sitten faktoihin. Meillä on sisarusolkia varattuna niin, että ne riittää kolmeen hoitokertaan. Ja ollaan päätetykkin, että ne kolme kertaa yritetään ja sit jos ei onnistu meidän perhe jää tähän lukemaan mitä se nyt on. Mutta jos meille vielä yksi lapsi suodaan, on hän enemmän kuin tervetullut.

Myös kuumeilun myötä palaa ajatuksiin myös tietty ahdistus. Mitä jos mun kroppa ei toimi enää? Kuukautiset ovat niin outoja ja tosi epäsäännöllisiä nykyään tai no, aina ne on ollut. Se on varmaa, että ilman lääkitystä mitään ei siitä hommasta tule, saa luomukierrot suorilta heittää romukoppaan. Ja se kulkemisen ahdistus sinne klinikalle, voi luoja mitä kikkailua tulee olemaan.. Työt, päiväkoti ja klinikka ovat kaikki eri suunnissa ja useita kymmeniä kilometrejä. Töihin mulla on päiväkodilta ~30km. Ja töistä klinikalle n.70km. Ehkä joutuu lapsen laittamaan aluksi aina päiväkotiin varuiksi 8-17 ajaksi, että onnistuu ajoittamiset... Ehkä asiat järjestyy kun sen aika on. Onneksi mulla on myös arkivapaita välillä.
Tammikuussa, viimeistään helmikuussa olisi tarkoitus ensikäyntiä varailla ja sitä myöden startata homma käyntiin. Mua jännittää eniten tässä hommassa tuo kulkeminen :D 

Nyt pakko alkaa valmistautumaan iltavuoroon. Tässä nyt vähän sekavaa tekstiä ja pieniä kuulumisia. Hyvää alkavaa talvea kaikille!

Uusi arki kolkuttaa

Niinhän siinä meilläkin nyt sitten käy, että reilu 2viikkoa ja meidän lapsi menee päiväkotiin. Ensi viikolla olis tutustuminen edessä ja tämä äiti alkoi jo pelkästä puhelusta itkemään.. Mites sit sielä, kun mennään paikan päälle? Ja minä kun olen kaikille sanonut "ei mua jännitä tuo päiväkodin aloitus, hyvin se menee.. Pienet on reippaita ja sopeutuvaisia".. Ja mitä vielä?!??! Mua jännittää niin paljon, että mä en kestä! Mun herkkäpuoli astuu tässä asiassa kyllä vahvasti esiin.
Kaikki kamppeet alkaa olla jo hankittuna. Tarramonsterista ajattelin tilata nimitarrat, koska ne ovat kovin kehuttuja pysyvyyden kannalta.

Nukkumisongelmat ovat täällä vähän jo helpottaneet ja se on omaan jaksamiseen vaikuttanut luonnollisestikin positiivisesti.

Myös vauva numero 2 on ajoittain puheissamme. Edelleenkään ei tänä vuonna ajatusta pidämmälle mennä. Ja pakko sanoa, että toisinaan jopa ahdistaa toisen lapsen yrittäminen.. Tai se miten tuo onnistuu.. Kun matkaa on 100km, työpaikka on 30km eri suunnassa ku päiväkoti jne.. Pitääkö sitä lintsata töistä :D ehkä näihin asioihin saan vastauksia, kun tää arki alkaa rullaamaan. Ja teenhän mä vain 80%:sta työaikaa, jolloin työpäiviä on viikossa 4 ja mun työhön kuuluu myös viikonloppuja, joten arkivapaita on. Meillä on sisarusolkia kolmeen hoitoon ja se on se määrä millä me aiotaan yrittää. Jos näillä ei onnistu, me ollaan kolmistaan. Onhan meillä tuo yksi rakas elämässä <3 Raskausunia nään nykyään aina ovulaation aikaan.. Mä oon alkanu tosiaan tunnistamaan oviksen :D mut kierrot silti kyllä venyy ja vanuu. Samoin pari päivää ennen menkkoja mulla on ihan samanlainen huonovointisuus ku alkuraskaudessa.. Jänniä muutoksia tullut :D

Kirjoittelen taas myöhemmin, että miten tämä meidän tuleva arki sujuu :) hyvää alkavaa syksyä kaikille, vaikka kovin kesäiseltä vielä tuntuukin! Tosin mä oon kyl henkeen ja vereen kesäihminen, joten ei haittaa yhtään :D

Voihan unimasa!

Meidän Sintti on luonteeltaan hyvin aurinkoinen ja kaikinpuolin ihana lapsi. Hänen kanssa on helppo reissata joka paikkaan eikä hän juuri koskaan turhaan kiukuttele tai itke. Jotkut kuvailevat häntä sanoin jopa "helppo lapsi". Tykkää leikkiä kaikkien kanssa ja on ihanan utelias.

Ihan pienestä sylivauvasta tai oikeastaan jo syntymästä asti Sintti on ollut huono nukkumaan. Synnärilläkin joskus kätilöt sanoi "pitäisiköhän pikkuneidin välillä nukkua?" ööö joo, mut miten? Miten mä saan hänet nukkumaan? Ollaan kokeiltu tässä matkan varrella tassuttelu unikoulua yms. Ei auta. Muistan tässä reilu vuoden aikana, et yhteensä n. 2viikkoa on ollut unien suhteen tosi "helppoja aikoja".. Silloin on nukahdettu käytännössä heti. Öisin heräillään vieläkin 2-200 kertaa.  Helpointa on ollut mennä sieltä mistä aita on matalin, eli tissi. Rinta suuhun ja uni jatkuu välittömästi. Se, että jaksetaan taistella nukkumaan meno rumba illalla, et saadaan kaksin aikaa se n. Tunti (ei aina edes sitä), vie voimat siltä, että jaksais taistella yöt. Siihen mulla/meillä ei oo ollu voimia.  Ollaan ostettu wishbear, ei auta. Ei vaan auta.
Oon keskustellu ystäväni kanssa, jolla ensimmäisen lapsen kanssa ollut nukkuminen vielä hankalampaa sekä hänellä on myös toinen lapsi, joka nukkunut aina kuin enkeli. Hän on sanonutkin, että ymmärtää hyvin kun ei jaksa taistella, että hänen olisi myös helppo "jeesustella" jos esikoinen olisi ollut kuin kuopus.

Tää huono nukkuminen on ollut vahvasti se syy, miksi ei todellakaan tulis itsellä mieleen tehdä lapsia pienellä ikäerolla! Onneksi ikää tulee mulla tänä vuonna 26, joten munasolut ei ihan heti vielä kupsahda. :D

Kertokaa toki vinkkejä jos teillä on!

Ps. Meillä on säännöllinen rytmi joka ikinen päivä! Klo19 alkaa iltahommelit ja klo. 20 mennään sänkyyn.. Tai siis pitäis mennä... Nyt nää helteet on aiheuttanut sen, et meillä ei nukuta myöskään päiväunia.. Ja sekös kiukuttaa lasta!

Ei kuitenkaan ihan vielä

Heippa pitkästä aikaa! En tiedä jaksaako kukaan enää seurailla, mutta ei se mitään.

Paluu tänne poltellut aika ajoin, mutta en kuitenkaan ole sitä tehnyt, koska perus arjesta kirjoittaminen tuntunut todella tylsältä ajatukselta.

Joku jo varmaan miettii, että nytkö on alkanut "projekti pikkusisarus?", mutta joudun kertomaan, että ei.. Ei ole. Mutta edelleen haaveissa toki tuo on, mutta ei vielä. Sen verran kuitenkin lähellä, että mulla olisi ollut jopa mahdollisuus päästä lukemaan itselle oppisopimuksella päivätyö, mutta jos näin olisin tehnyt, olisi käytännössä toisen lapsen "tekeminen" saanut jäädä kokonaan. Meillä klinikalle kuitenkin matkaa vajaa 100km ja päivätyöstä (klo 8-16) ei paljon ajella hoitoihin, varsinkin kun työn luonne olisi ollut sellainen, että siitä ei lähdetä kesken, ellei ole pakko. Joten palaan syksyllä 80%:sti omaan työhöni (ahdistaa), mutta vain sen takia, että saadaan vähän lisää rahaa talouteen ja polkastua projekti ensi vuonna käytiin. Haen samalla myös kouluun tammikuussa, joka sit alkais syksyllä 2020 mikäli sinne pääsen. Ja on siis samaa alaa minne olisin päässyt mahdollisesti oppisopimuksella. Ja rivien välistä voi ehkä lukea, että alkuvuodesta/keväällä 2020 klinikalle rynnitään sisään. :D

Kierrot on mulla ihan suoraansanoen tällä hetkellä viturallaan.. Semmosta 60+ päivän kiertoa. Toki imetänkin vielä, mutta eihän mun kierrot koskaa oo "täydelliset" olleet ilman hormonien popsintaa. Ja mistäs sen vielä tietää jos imetyksen lopetus ne kierrot tasaa? :) Syksyllä kun päiväkoti alkaa, niin varmaan rinnastakin olis hyvä vierottua sit kokonaan, muuten en ole lopettamisen suhteen halunnut pitää kiirettä.

Tyttö eli Sintti (ei muuten oo enää mikään Sintti) juoksee jo kovaa vauhtia, mut vaikka taapero ikään ollaan jo päästy, niin onhan tuo nyt vielä ihan vauva <3 hampaitakin vasta 3 :D no nyt on myös toinenkin ylähammas puhkeamassa. Kaikki aikanaan. 3vuotiaaseen mennessä oppikirjan mukaisesti kaikkien hampaiden pitäis olla puhjenneet, et ei täs kiire oo :D

Sairastettiin koko perhe kolmisen viikkoa sit (Sintti aloitti) vatsatauti. Me oltiin vaimon kans tietenkin samaan aikaan tossa kauheessa taudissa, luojan kiitos meillä on kaks vessaa :D muuten ollaan oltu kyl tosi terveenä, mitä nyt vaimolle tuli heti perään vielä angiina. Mut nyt alkaa elämä voittamaan.

Ympärille syntyy lisää vauvoja tuontuosta, syksyllä ystävä saa kolmannen ja pääsee sitä nuuskuttelemaan.

Tätä tekstiä nyt tuntuis tulevan ja tulevan, mutta velvollisuudet kutsuu ja se on alettava lapselle ruokaa laittamaan. :) katsotaan aktivoidunko täällä vai en.. Mitäs mieltä muut on? :)