Tays ensikäynti

 Tosiaan instagramin puolelle olen aiheesta jo tänään kirjoitellut ja suosittelen sinne siirtymään jos aihe vielä kiinnostaa :) nyt päivittelen tänne vielä heti suoraan, että missä mennään. 

Ihan ekaks meille oli tullut aika tälle käynnille tuossa alkusyksyn aikana. Ja tänään oli tuo jännittävä käynti. 

Aika oli klo9 ja vietiin vaimon kanssa lapsi ekana päiväkotiin ja lähdettiin siitä sitten ajelemaan kohti tayssia. Eka problematiikka iski aamulla, kun jo täällä meidän kaupungissa oli tietöiden takia ihan kamala ruuhka ja oltiin jo alunperinkin 10minuuttia aikataulusta myöhässä. Ja aivan kauhusta kankeana ajettiin motarilla kelloa vastaan. Kello oli sitten 8.58, kun leimattiin itsemme sisälle ja tosiaan tasalta oli aika. Mut kerettiin! Huhhuh! 

Ekaks käytiin toimistossa varmistamassa, että yhteystiedot on ok. Tämän jälkeen päästiin lääkärille.

Keskustelussa lääkäri katseli historiaamme ja totesi, että 3/7 tehtyä inseminaatiota yksityisellä on tilastollisesti erittäin hyvä. Eli olen ”raskautuvaa” sorttia. Tuntui kyllä hieman hassulta tuo lause, mut onhan tästä myös faktaa. Se että keskenmenoja on matkalle mahtunut on huonoa tuuria. Sekin oli tiedossa. Lääkäri hieman kyseenalaisti tästä johtuen ivf toiveemme ja kyseli miksi näin toivoisimme. Ei oikein ollut siihen vastausta, se on vaan ehkä psyykkistä puolta. Epäluottamusta omaa kehoa kohtaan. Viimeisin kuukautiskiertoni oli liki 80päivää ja nyt eletään siis kp8. Ultrattiin ja kaikki näytti hyvältä. Ei mitään moitittavaa. Labrat edelleen ok. Päädyttiin nyt yhteistyössä, että inseminaatiolla lähdetään liikenteeseen, joka tehdään lääkkeelliseen kiertoon. 

No tätä ennen seuraa vieläkin odotuksen odotusta. Nimittäin nyt ollaan lahjoittajajonossa. Jono on n.1-3kk ja kun sieltä rimpautetaan alkaa hoito heti seuraavaan alkavaan kiertoon. Eli ensi vuoden alussa alkaa tapahtumaan. Keskusteltiin myös, että jos neljännen inssin jälkeen ei plussaa ole testissä, voisi ivf tässä kohtaa olla mahdollisuus. 

Tän jälkeen käytiin hoitajalla, joka kertoi byrokratiaa lahjasoluilla alkunsa saaneiden lasten oikeuksista jne. Tuttua huttua. Ei tarvinnut enää virallista lahjasoluneuvontaa käydä, koska yksityisellä se aikoinaan on jo käyty ja yks lapsi meiltä jo onneksi löytyy. :)

Tää on taas joku jännä hassu tunne, mut musta tuntuu, et me tullaan onnistumaan. Meidän esikoinen täyttää pian 4vuotta. Toivotaan hänelle niin kovasti sisarusta! <3 

Nyt varmasti tällä blogin puolella hiljenen toistaiseksi, mutta instassa olen aktiivisemmin. Palaan myös varmasti asiaan, kun seuraava steppi alkaa, eli hoidot! 

Hyvää joulun odotusta ja ONNELLISTA uutta vuotta 2022! 

Ensikäynti julkisella

 Tähän alkuun, että olen perustanut nyt myös Instagram tilin, jossa olenkin nyt ajatuksia jakanut enemmän ja vähemmän sekä myös muuta meidän perheen kuulumisia sinne lisäilen, joten sieltä toki voi tiiviimmin seurata, mikäli kiinnostaa. Löydät sen nimimerkillä perheunelmiax2 :) 

Mutta nyt siihen ensikäyntiin. Jännitti muuten aivan perkuleesti! Kädet tärisi ja adrenaliini virtas.. ihan kuin olisi ihan uuden asian edessä, mutta kuitenkin vanhan tutun asian äärellä. 

Mietitytti, että millainen lääkäri on ja onko suhtautuminen jotenkin tympeää naisparia kohtaan. Tää oli oikeesti meille tosi iso jännityksen aihe, vaikka ei olla koskaan huomattu mitään negaa. Paitsi yksityisellä erään mieslääkärin vastaanotolla katsekontakti keskustelussa vain minuun, ei vaimoon. Ja tämmöisillä asioilla on vaan aika iso vaikutus kokonaiskuvaan. 

Käynti oli kuitenkin lämminhenkinen ja ystävällinen kaikinpuolin. Paikalla oli 2 lääkäriä, joista toinen erikoistuva eli harjoittelemassa sekä hoitaja. 

Ekaksi käytiin vähän meidän kaavakkeita läpi, mut aika nopealla tempolla, koska ei niissä mitään ihmeellistä ollut. Lääkärille annoin myös kasan papereita, jotka olin yksityiseltä pyytänyt tätä käyntiä varten. Niihin lääkäri perehtyy paremmin. 

Tämä käynti oli meidän keskussairaalassa, jossa myös tulevaisuudessa käydään hoidon väliultrissa ja puolestaan Taysissa sitten tehdään hoitotoimenpiteet eli inseminaatiot, punktiot ja alkionsiirrot. Tää oli niin iloinen yllätys, koska keskussairaalaan ajan 20minuutissa, työpaikalta 5minuutissa. Kun puolestaan tayssiin on matkaa tunnin verran. Ja väliultrissa joutuu kuitenkin käymään. Tää ollu aina se stressaava asia näissä hoidoissa, nyt on helpompaa tältä osin. Toiveeksi sanottiin ivf-hoidot, mutta tämän asian päättää lopulta Tays katsoen ensin kokonaiskuvan. 

Mahdollisesti saadaan myös samalta lahjoittajalta siittiöitä, kuin mistä meidän esikoinen on saanut alkunsa, sillä Tays tekee meitä hoitaneen yksityisen klinikan kanssa yhteistyötä sukusolujen osalta, mutta tämä on erittäin iso ehkä! 

Mulla on tänään kp55. Kierrot jälleen ihan viturallaan. Ultrassa näkyi erittäin paksu limakalvo, joten superhyper menkkoja odotellessa. Näkyi myös selkeästi, että olen tässä kierrossa myös ovuloinut. Joltain osin kroppa siis toimii :D 

Verikokeissa, kohdussa, munasarjoissa kaikki ok. Nyt sit odotellaan taysin hoidonsuunnittelukäyntiä, jonne kutsu saapuu postitse. Tästä se taas lähtee! Fiilis on hyvä! Jospa vuonna 2022-2023 vihdoinkin meille tulis toinen lapsi! ❤️

Lätinäpläjäys

Kävin kesän aikana terveyskeskuslääkärin ohjelmoivissa verikokeissa ja niiden kanssa oli kyllä säätämisen säätämistä. Kokeissa kun oli mm. kilpirauhasarvoja jotka olisi pitänyt ottaa ennen klo10 (kp2-5) ja kp2 oli torstai ja kp3 oli perjantai ja kun en omista säännöllistä kiertoa, en voinut ennakoida ja varata labroihin aikaa ajoissa. Ainut aikaisin aika oli klo.10.30. Tämän oli sitten kelvattava. Labrat siis hoidettu. Pari viikkoa tästä ilmestyi sairaalasta iso kirje: Kutsu ensikäynnille 30.8!!  Papereita selatessani kauhukseni luin, kuinka tuo aamuinen verikoe olisi tärkeä. Yhteyttä sairaalaan, että mitäs nyt?!?? Täytyykö ne ottaa uusiksi?? Hoitaja katseli koneelta arvoja ja onneksi tokaisi, että vaikka nuo on otettu himpun verran liian myöhään, ei niissä kuitenkaan ole huonoja/hassuja arvoja ja tämän vuoksi niitä ei myöskään tarvitse uudestaan ottaa. Myöskin kaikki muut arvot olivat viitearvojen sisäpuolella. Huh!

Jännittää tuo tuleva ensikäynti niin hirveesti! Ihan kuin ekaa kertaa olisi hoitoihin menossa. Luvassa on vielä taas jälleen kerran lahjasukusoluneuvontaa ennen kuin hoidot oikeasti alkaa. Aion kyllä kysyä, että onko se oikeasti enää pakollista, kun yksi lahjoitetuilla siittiöillä alkunsa saanut lapsi meidän elämässä jo on ja tiedetään miten homma toimii, kun lapsi on 18vuotias. Mutta luulen, että siihen on mentävä kuitenkin. 

Keväällä koin ihan kamalaa lapsettomuuden tuskaa ja tuntui, että joka puolelta kuulee raskausuutisia. Ja halusin sivuuttaa koko asian ja miettiä jotain ihan muuta. Kesällä ei ollakaan juurikaan näitä asioita mietitty. Kutsu kun postilaatikkoon kilahti polilta, niin tuli jälleen pitkästä aikaa innostunut ja positiivinen fiilis. Meillä on vielä mahdollisuus onnistua! Saada toinen lapsi! Kunnallisen hoitoihin meillä on tosi suuret odotukset. Toivottavasti ei tiputa korkealta ja kovaa! Välillä myös tuntuu hassulta kaivata toista lasta, kun joillain ei ole edes yhtä. Ja omalla kohdalla kyllä ensimmäisen lapsen toivominen oli raskaampaa, kuin syli oli täysin tyhjä. Mutta eniten tässä on satuttanut kysymykset töissä ”ai teillä on VAAN yks”, ”eiks toinen lapsi olisi kiva ;)” jne. Olenkin monesti töksäyttänyt takaisin jotain tyylillä ”olisihan se toinen lapsi kiva, mutta edellinenkin raskaus oli tuulimuna, ei kaikki ole niin helppoa”.  Tähän lauseeseen sain myös vastauksen ”ai, minä olen aina tullut raskaaksi kun edes ajattelut vauvaa”… no onnea hänelle. Kaikilla se ei mene niin. Ei edes heteropareilla. 

Mutta jottei tämä nyt ihan lätinäksi mene, niin kommentoi jos seuraat vielä tätä, olen nimittäin miettinyt siirtymistä instagramin puolelle mikäli täältä vertaistuki kadonnut! :D 

Heipparallaa! Katsotaan kirjoitanko ensikäynnistä tänne vaiko ig:n puolelle :) 

Julkinen tie

Nyt tulee nopea pikainen kuulumispostaus,

Uusi työ alkoi tämän kuun alussa ja lapsihaaveita on pyöritelty edellisen hoidon tiimoilta. Kysyin uudessa työssä, et onko mahdollista lähteä aikaisemmin töistä jos tulisi jotain akuuttia menoa (mielessäni mietin mahdollista ovulaatiota ja siitä seuraavaa inseminaatiota) Ei kuulemma, vaan pitää sopia ennakkoon. No näissä hommissa (hedelmöityshoidot) asiat tapahtuu extempore ja ennakointi on hankalaa tai ainakin mun tapauksessa kun säännöllistä kiertoa ja ovulaatiota ei ole. Päätettiin siis laittaa yksityisen osalta homma jäihin. Ja kun vuoden lopussa määräaikaisuus päättyy, en aio jatkaa vaan teen keikkatöitä, koska sitähän riittää kyllästymiseen asti! 

Huhtikuun lopussa varasin ajan kunnalliselle lääkärille. Aiotaan siirtyä sinne. Yksi syy on raha, sillä toivottais seuraavaksi ivf-hoitoja ja yksityisellä tuo on aika hintavaa, toki en tiedä tehdäänkö heti kunnallisella ivf-hoitoja, se jää nähtäväksi. Tänään oli tuo lääkäriaika ja saatiin lähete! Aivan ihana lääkäri! Hymyilyttää vieläkin. Vaikka itkua tihrustin historiaamme kertoen, sanoinkin että tämä lapsettomuus on aika kipeä paikka. Lääkäri sanoi, ettei meillä olisi mitään ongelmaa päästä julkiselle, sillä kriteerit täyttyvät. Liikutuin taas lisää.  Nyt on labralähetteet taskussa ja poliaikaa odotellaan. Tästä matkasta riittää sitten taas juttua, odottelen poliaikaa saapuvaksi vasta syksyllä. Ja sitten nähdään miten homma etenee. 

Nyt hyvää kesää kaikille! 

Mutkia matkassa

 Edelliseen postaukseen nyt vähän jatkoa. Mä tosiaan nyt sit irtisanouduin vakityöstäni ja tartuin puolen vuoden määräaikaiseen työhön, palkkakaan ei laskenut niin paljoa, että tuntuisi mikä oli positiivinen yllätys... ja hoitajana töitä riittää. Tarkoituksena mulla olis hakea nyt vihdoinkin ensi tammikuussa kouluun! 

No se työelämästä, muuta positiivista tänne ei sit kuulukkaa. Päätettiin nyt kuitenkin yrittää, kun työpaikka muutos tuli varmaksi. Mutta yritykseksi se jäi. Kp3-7 popsin letrozoleja 5mg/pvä. Kp12 oli folliultra ja limakalvo oli hyvä 9mm ja munarakkuloita oli aika paljon, kookkain ~11mm luokkaa. Lääkäri tässä kohtaa määräs menopur 75IU ja kp15 olisi sit seuraava ultra aamulla + mahdollisesti inseminaatio iltapäivästä. Kaksoishormoni-testi on tässä nyt hymyillyt muutaman päivän tai siis hymyileviä kasvoja vilkuttanut. Menopurin pistämiset sujui hyvin. Tänään tosiaan on tuo kp15 ja folliultrassa ei juuri mitään muutosta, toki hieman kasvaneet, mutta tilanne epäkypsä. No mitä lääkäri sanoo... ”ovulaatio mahdollisesti tapahtuu la tai su ehkä jopa maanantaina... YHDYNTÄÄ kannattaa harrastaa nyt viikonloppuna, riskinä toki on monikkoraskaus, tilanne on muuten hyvä” 

Ööööö.. olin suu auki (maski naamalla) ja sain kysyttyä sitten, et miten yhdyntä ja inseminaatio liittyvät millään tavalla yhteen?!? Sitten lääkäri huomasi virheensä. Ja mulle tuli olo, et onko se lääkäri nyt missään kohtaan oikeesti tajunnu mikä on homman nimi ja ottanut selvää hoidettavasta potilaastaan. Hän on mulle kuitenkin jo kaksi inssiä tehnyt :D No uusi suunnitelma. Inssiä ei voi tosiaan tehdä. Tänään on liian aikaista ja ensi tiistai vasta seuraava arkipäivä ja silloin liian myöhäistä. Heippahei vaan yli 500euroa tälle kierrolle, kun ei saanut edes mahdollisuutta :(  vaikka ei tää lääkärin vika ollut, kierto nyt vaan meni näin. 

Meitä esikoisen aikaan hoitanut lääkäri on palaamassa klinikalle, voin kertoa, että lääkäri vaihtu häneen nyt. Mun puoliso ei ole pitänyt tästä nykyisestä ollenkaan ja nyt tuon argumentin jälkeen multa meni kans into asioida hänen potilaanaan. Ensi kuussa olisi mahtavaa yrittää, mut mun työpaikka vaihtuu just toukokuun alussa, niin en tiedä miten onnistuu vai jäädäänkö suosiolla tauolle... pitkälle.. saas nähdä. 

Aina kolmistaan?

Viime vuoden lopun keskenmenosta selvitty. Ympärillä on tullut ihan jatkuvasti uusia uutisia ”meille tulee vauva vuonna 2021” ja yks meidän lähipiiristä saa myös kesällä vauvan ja pakko myöntää, että hieman sattu tämä uutinen vaikka heidän puolesta olen maailman onnellisin, mutta meillä olisi ollut lasketut ajat parin päivän erolla jos meillä olisi asia menneet toisin loppuvuonna. 

Päästiinpä tässä myös ensimmäiseen inseminaatioonkin sitten tuulimunaraskauden jälkeen.

Mukana oli letrozolit tällä kertaa. Kp12 ultrassa oikealla puolella oli 2munarakkulaa, joista toinen oli 12mm luokkaa ja toinen 10mm. Vasemmalla oli joku pienempi. Kohdun limakalvo 8mm. Se oli sitte kp14 ja sunnuntai kun ovulaatiotesti hymyili aamulla. Voi että mikä ärsytys, soitin kuitenkin maanantaina heti klo8 klinikalle ja inseminaatio varattiin samalle päivälle. Munasarjat kipuili, mutta ovulaatiolle tyypillisiä vuotoja ei kuitenkaan ollut. Ultrassa oli oikealla puolella nyt 2 munarakkulaa, joista suurempi vain 16-17mm.. vasemmalla taisi olla yks 12mm, kohdun limakalvo 10mm.. lääkärin mukaan ovulaatiota ei ollut vielä tapahtunut ja rivien välistä ymmärsin, että tilanne oli edelleen epäkypsä, mutta koska ovulaatiotesti oli + ja siittiöt sulatettu ei auttanut kun toivoa. Pregnyl pistettiin inseminaation yhteydessä ja lugesteroni tukena. 

Mutta huoneesta lähdettyä se toivo hiipu ja taisin jo heti seuraavana päivä itkeä vollottaa. Mä oon ollut nyt viime aikoina tosi herkkä. Jossain vaiheessa piinapäiviä ajattelin tämän olevan jopa ehkä raskausoire. 

Samalla myös piinapäivien aikana kaikille tutuksi tullut korona paheni ja jouduin hoitamaan koronapositiiviselle altistuneita. Luojan kiitos korona on pysynyt meiltä vielä poissa. Mutta se on ajankysymys koska se tulee. Päätettiinkin, että ei yritetä tämän jälkeen vielä tässä koronakriisin keskellä, koska mulla on suuririski se saada. Ehkä kun tilanne rauhoittuu parin kuukauden päästä on taas aika astua klinikan ovista sisään. 

Raskausoireita oli koko piinapäivien enemmän ja vähemmän. Dpo13 tuli raskaustestiin haalea toinen viiva, niin haalea että sai oikeasti valoa vasten sitä katsoa, dpo14 tuli taas tosi haalea toinen viiva ja tämän jo vaimokin näki. Dpo15viiva oli poissa. Ja niin oli myös ne vähäiset raskausoireetkin. Biokemiallinen taisi tämä yritys olla. Huomenna on dpo16 ja virallinen testipäivä, mutta jäädään odottelemaan kuukautisia. Tähdätään sitten vauva meille vuodelle 2022? :D 

Välillä mietin, että mitä jos me oltaiskin vaan kolmistaan. Koska näinkin on tosi hyvä, mutta silti kuitenkin syli tuntuu jotenkin tyhjältä. Myös kunnalliselle siirtymistä ollaan mietitty, jos sinne pääsisi. Yksityisellä sisarusoljet riittävät enää yhteen kertaan ja säästöt hoitojen suhteen ovat vähissä, mä olen menossa myös työhaastatteluun tällä viikolla. Koska mun tämän hetkinen työ on oikeesti ihan kauheaa ja asian kanssa olen kipuillut jo vuosia. Uusi työ kiinnostaa, mutta palkka laskisi ihan tuntuvasti.. no katsotaan mitä tapahtuu..

Niin ja rakas esikoisemme täytti helmikuun viiminen päivä 3vuotta! <3