maanantai 26. joulukuuta 2016

Lähtöruudussa

Ajattelin kirjoittaa nyt tämän vuoden viimeisen postauksen liittyen meidän ja enkelivauvan matkasta. Meille käärö oli jo vauva ja niin rakas, jonka vuoksi hän on nyt enkelivauva, eikä vain menetetty sikiö. Nyt muistona on enää verenvuoto ja ultrakuvat. Niin ja yks laatikko missä on kaikkia lappuja liittyen raskauteen, sinne en ole vielä koskenut.
Teksti tulee sisältämään voimasanoja, joten jos et niitä kestä, tekstiä ei kannata pidemmälle lukea.

20.12.2016 mulle alkoi tulla vahvat tunteet siitä, että kaikki ei ole enää niin kuin kuuluisi. Raskausoireet alkoi lieventymään, mutta erittäin voimakas pahoinvoimti astui kuvioihin, jonka vuoksi en L:lle sanonut mitään ja mietin, että jospa mulla nyt on päällä pelkkä tavallinen menetyksen pelko.

21.12.2016  mentiin mun äidille ja kerrottiin ilouutiset ja edelleen musta vain vahvemmin tuntui siltä, että kääröllä ei ole kaikki hyvin ja viimein illalla sain tämän asian itkun saattelemana viimeinkin sanottua L:lle, joka oli sitä mieltä, että menisin varhaisultraan suunniteltua aiemmin (tarkoitus oli mennä vasta 29.12). Niinpä varasin netin kautta ultran seuraavalle päivälle.

22.12.2016 jäin sairaslomalle, henkisesti ja fyysisesti oli tosi paha olla, oksetti eikä ruoka maistunut. Silti tässä kohtaa ajattelin taas kaiken olevan kuitenkin hyvin ja ettäbpelkäisin turhaan. Kello löi 15 ja pääsin ultraan. Lääkäri ihmetteli miksi tulisin kolmannen kerran taas varhaisultraan ja kerroin, että mulla nyt on vaan sellainen tunne, että tänne on pakko tulla. No siitä sitten hoitopöydälle ja kääröä kurkkaamaan. Aluksi lääkäri ei meinannut löytää kääröä, mutta lopulta hän löytyi ja näin jo itse, että tuikkiva sydän on paikallaan ja se ei liiku. Lääkäri tutki ja tutki ja pyysi mua yskäsemään. Sitten kysyin itse "onko se kuollu?" Johon lääkäri vastasi "valitettavasti siltä näyttäisi, sikiö vastaa viikkoja rv8+4 tai 8+5" Eli nyt olisi rv 8+6 ja käärö on todennäköisesti kuollut juuri tuona päivänä, kun ensimmäiset negatiiviset fiilikset tuli. Lääkäri teki lähetteen keskussairaalaan, jossa tarkistettaisiin oikea tilanne. Hän myös sanoi, että suosittelee menemään sinne vasta seuraavana päivänä, koska mitään ei enää tehtäisi. Ja vitut, mehän mennään päivystykseen jonottamaan, vaikka koko yöksi, jotta 100% varmuus saataisiin. Itkin ja itkin. Pävystyksessä odoteltiin reilu tunti ja päästiin gynen vastaanotolle. Ja kyllä. Keskeytynytkeskenmeno. Itkin ja itkin ja kaikki tuntui epätodelliselta, ei tää voinut tapahtua meille, tän täytyy olla joku paska vitsi, mut meitä ei naurata. Yht'äkkiä kannetaan L:n kanssa kotiin lappua, jossa kerrotaan keskenmenoista ja kannessa luki kutakuinkin "enkeli, miksi tulit liian aikaisin" Lappu on jo roskissa. Ahdistaa. Mitä vitun pahaa me ollaan tehty, että ansaittiin tää? Miksi käärö jätti meidät? Missään vaiheessa en kokenut itsesyytöksiä, mähän tein kaikkeni, että käärö kasvaisi ja voisi hyvin.

23.12.2016 hoitaja soittaa kello 8 sovitusti ja me suuntaamme SYNNYTYSOSASTOLLE. Saatiin oma huone, jossa oli oma wc. Sairaalavaatteet puin ylleni ja huoneen vessaan tuotiin metallinen portatiivi, jonne tulisin tekemään kaikki tarpeeni. Hetken kuluttua hoitaja tuli laittamaan alapäähäni 4 tablettia ja tästä alkoi odotus. N.2tuntia lääkkeen saannista alkoi vuoto ja sain samaa lääkettä 2tbl lisää ja nyt suun kautta ja tästä kipu alkoi. Sain pahojen kipujen keskellä kipupiikin, nyt tiedän miltä supistukset tuntuu, tosin täysiaikaisessa vauvassa kivut ovat varmasti vieläkin kovemmat. N.klo.17.00 käärö tipahti sinne metallipyttyyn, meidän pieni. Se jota olimme odottaneet, se joka syntyi 7kk liian aikaisin. Nyt tuli kova itku. Halattiin. Itkettiin. (Itken myös nyt kun tätä tekstiä kirjoitan). Kätilö keskusteli meidän kanssa. Keskusteltiin myös siitä, kuinka me naiset ollaan vahvoja. Ja se on niin totta! Keskusteltiin siitä, kuinka tämä käy niin monelle naiselle. Kun olimme pääsemässä kotiin kello.19 alkoi huoneemme vieressä joululaulut; "riemuitkaa nyt, lapsi on meille tänä yönä syntynt" Ai helvetti kun meistä tuntui siltä, että kohtalo vittuilee meille. Itkettiin taas. Ja poistuttiin sairaalasta, mennessämme toivoteltiin hyvät jatkot ja toivottiin, että ensi kerralla kohdataan iloisissa tunnelmissa.

Nyt: Henkinen puoli on edelleen rikki, mut kyllä me pystytään nauramaankin kivoille jutuille. Me selvitään tästä kyllä. Palaan töihin 2.1.17 jos siltä tuntuu.
Vuonna 2017 kun kroppa ja mieli ovat parantuneet täysin, lähdetään jatkamaan hoitoja. Toukokuun alussa mennään naimisiin. <3
Meidän suhde vahvistui taas lisää tämän vastoinkäynnin myöntä. En pärjäisi ilman L:ää, mun henkireikä!

Onnellisempaa uutta vuotta 2017!

torstai 22. joulukuuta 2016

Sysimusta joulu

Blogi lopettaa/hiljenee. Tänään todettu kkm, huomenna sairaala kutsuu aamusta. Ollaan rikki, ei tän näin pitäny mennä.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Milloin uskaltaa?

Olen/ollaan mietitty L:n kanssa, et mitä kaikkea me oikeasti tarvitsemme käärölle ja koska ensimmäiset hankinnat kannattaa ostaa? Näin alkuun ollaan ajateltu, et np-ultran jälkeen aletaan varovaisesti miettimään sitterin tuontia kotiin, ostan ystävältäni baby björnin sitterin, josta olen haaveillut aina! Ja nyt se on jäänyt heidän käytöstään ylimääräiseksi ja olen lupautunut antamaan tälle kodin. :) siinä on se leikkikaarikin, jes!

Pinnasänky astuu kuvioihin hieman myöhemmin, mut halutaan sellainen malli, josta saa toisen laidan veke, jotta lapsi voi siinä olla hieman pidempään. Mahdollisesti tässä kohtaa hyödynnämme ikean ihmeellistä maailmaa. Toki, käy meille siisti käytettykkin, koska mielestämme ei kaiken täydy olla uutta.

Huhtikuussa olis lapsimessut, joihin ollaan ajateltu mennä hyvien tarjousten perässä ja etenkin vaunutarjoukset kiinnostaa. Tällä hetkellä Britax smile 2 -vaunut miellyttää meitä ulkonäöllään, ei olla koskaan näitä nähty kyl livenä, kun ei tämä nyt kuitenkaan ajankohtaisin asia ole :D Noihin vaunuihin saatas samalta ystävältä, jonka ylhäällä jo mainitsin sopiva turvakaukalo+telakka. Meille ei ole välttämätöntä hankkia myöskään turvakaukaloa ihan uutena (mutta melkein kylläkin), koska kaukalo on loppupeleissä hyvin vähän aikaa käytössä. Isojen tyttöjen/poikien turvaistuin ostetaan kyllä sit joskus aikanaan uutena, koska se on käytössä kauan. Mutta saa vielä keväällä sit nähdä mihin päädytään.

ja jos vielä hieman muita aiheita. Tänään on rv8+5, pahoinvointia ei juurikaan ole, paitsi jos ruokailut venyy. Naamaan ilmestyy näppylöitä (tosi kiva!) ja mulle/meille on tullut ihan tyttöolo. Jotenkin olis hassua jos meille tulis poika, tunne on niin vahva. Mutta kaikki käy <3
Menettämisen pelko on aina välillä läsnä, onko tämä mahdollisesti henkistä projektia äidiksi/äideiksi tulemisesta. Tieto lisää tuskaa. Nyt olen kieltänytkin kaikki Google jutut itseltäni. Np-ultra on 12.1 eli vielä noin 3 viikkoa ja ensimmäinen kolmannes olisi taputeltu, apua! Mä jo niin haluisin olla rv37 :D odottavan aika on pitkä...

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Vuosi

Blogini täytti 8.12 tasan vuoden. En ole koskaan ollut mikään hyvä kirjoittaja eikä minusta koskaan sellaista tule, mutta on silti mahtavaa, että jotkut jaksaa/haluaa meidän matkaa seurata. Vuodessa on tapahtunut paljon. Olen oppinut paljon uusia sanoja hedelmällisyyteen ja inseminaatioon liittyen. En mä ennen tiennyt mikä on edes inssi :D 18 vuotiaana olin kyllä autokoulun inssissä, mutta tästä inseminaation lyhenteestä en ollut ennen kuullut, kun vasta tutustuttuani pariin blogiin. Folliultra on tullut tutuksi. Pregnyl, menopur, letrozol, ovulaatio. Nyt tiedän mitä nuo kaikki tarkoittaa ja mihin ne liittyy.

Vuosi sitten jouluaattona vein koiraa pihalla ja mietin "ensi vuonna tähän aikaan saatan olla raskaana!" Tässä matkan varrella se tuntui olevan ihan mahdotonta, negaan päättyneet inssit masensi aina joka kerta ihan hirveästi! Ja kolmannen pettymyksen jälkeen olin jo luovuttamassa. Noh, sitten tuli se tunne, et kokeillaan nyt vielä kerran tänä vuonna, niin saa aloittaa vuoden 2017 täysin puhtaalta pöydältä, koska tuskin neljäskään kerta meille onnea tuo, mutta toisin kävi.
Tänä jouluaattona voin viedä tällä kertaa kahta koiraa pihalla ja miettiä "nyt minä olen raskaana, ensi vuonna tähän aikaan meitä on kolme!"
Voi kun meinaa kyyneleet tulla tätä tekstiä kirjoittaessa. En ole kuin kiitollinen, että meille on tullut mahdollisuus tulla perheeksi.

Tänään on rv 8+0 ja meillä oli neuvolalääkäri, jossa tarkistettiin tilanne ultralla ja tehtiin sisätutkimus. Kohdunsuu on tiukasti kiinni. Pikkukääröllä oli nyt mittaa 1,3cm ja se sydän sykki. <3 Kaikki on nyt edennyt täysin normaalisti ja toivon niin jatkuvan. Koska sitä oikeesti ymmärtää olevansa raskaana, np-ultrassa?

Toivon, että muut jotka eivät ole vielä raskaana saavat pian iloisia uutisia, toivon sitä todella. <3 Liian paljon on pareja/ itsellisiä naisia, jotka eivät ole siinä onnistuneet.

Teille, jotka ette jostain syystä tai toisesta lasta saa, olette vahvoja. Olette yhtä tärkeitä, kuin kaikki muutkin. <3

Raskaana olevat ja lapsen saaneet: saamme olla onnellisia, lapset on ihme! <3

Meneepäs syvälliseks, mut olen aika herkällä tuulella. :')
Nyt hyvää loppuviikkoa!


maanantai 12. joulukuuta 2016

Neuvola

Ensimmäinen neuvola on takana ja fiilikset on hyvät! Terkka oli tosi ihana, kun kerroin meidän tulevasta perheestä, L ei siis nyt päässyt tälle ekalle kerralle mukaan.
Terkka kysyi, et koetaanko tarpeelliseksi varhaisultraa rv 8-9 jos meillä on jo klinikan tekemä rv 7+1 ja kyllä koetaan, me halutaan siihen. Tätä aikaa th soittelee huomenna, kun lääkäri ei ollut enää paikalla. Jee nähdään onko käärö kasvanut <3
Infoa tuli kyllä niin paljon, et joutuu kyl miettimään, et mikä näyte vietiin milloinkin ja minne :D Pissanäyte  otetaan joka neuvola kerta meillä päin ja rv 9-11 välisenä aikana oli labroja mm.  sikiöseulontaa sekä perus hivin ja muiden kavereiden pois sulkeminen.

Kehuja tuli tupakoinnin lopettamisesta. Kyllä olen polttanut tupakkaa, piinaviikkojen ajaksi olen lopettanut ja sit jatkanut (ei mitään järkeä) mutta tällä vikalla onnistuneella  kerralla poltin normaalisti, kun en jaksanut enää edes ajatella onnistumista, mutta heti kun sain tietää että olen raskaana, se loppui. HETI. Eikä todellakaan käy edes mielessä.

Tuntuu hassulta, että meidän ruokapöydällä on äitiyskortti ja muita esitteitä, onko tää totta? Kuka ne on tohon tuonut? Km pelko on hiipinyt ajoittain mun mieleen. Mitä jos kaikki ei menekkään niin kuin haluaa? Mitä me sit tehdään? Ja tää ihmeellinen selkä/kylkikipu ei oloa helpota. Ehkä se on töistä johtuvaa lihaspinnettä? Fyysinen raskas hoitotyö. En kuitenkaan vuoda tai vatsaan ei satu hassusti, ehkä kääröllä on kuitenkin kaikki ihan hyvin. Kaikki on vaan niin uutta ja ihmeellistä.

Tänään on rv 7+4 (myös neuvolan laskujen mukaan) meidän pienen laskettuaika on; 27.7.2017
Aika hauska seiskarivistö :)

Mutta nyt, hyvää alkanutta viikkoa <3

perjantai 9. joulukuuta 2016

Varhaisultra

    Varhaisultra on nyt siis takana päin. Tätä päivää on odotettu! Jännitti niin hirveästi ajella klinikalle ja odottaa vuoroa, koska pian saisimme tietää, että onko meille oikeasti heinäkuussa tulossa vauva.
     Huoneeseen mentäessä lääkäri kyseli vointia ja kertoi olleensa iloinen, kun sai kuulla positiivisia uutisia. Sit ruvettiin ultraamaan. Pieni hassu piste siellä näkyy, onko se käärö?Lääkäri mumisi pitkään omiaan ja oli hiljainen. Oliko se mennyt kesken? Onko se tuulimuna?
    Sekunnit tuntui tunneilta, kunnes lääkäri sanoi "kyllä, onneksi olkoon" käärö vastaa viikkoja 6+6 ja pituutta huimat 8,8mm sitten lääkäri näytti pienen sydämen joka jyskytti hurjaa vauhtia! Ääniä ei kuitenkaan kuunneltu, mutta kuuluiskohan ne edes vielä? Mutta pääasia, että vahva syke löytyi. Istukan alla on pienenpieni hematooma, joka saattaa vuotaa pois ja tätä ei auta pelästyä (ai ei vai!) ja näkyipä siellä myös viitteitä siitä, että ihmisalkuja on ollut kaksi, mutta se oli keskeytynyt jo aikasemmin.
     Kyyneleitä ei vielä ultratessa tullut. Sitten sain mennä pukemaan takaisin housut. Ja kun vielä hetki puhuttiin lääkärin kanssa, sitten se itku tuli! Meidän käärö <3 Kuulemma jos näin vahvat sykkeet löytyy, niin kuuluu siihen prosentti määrään, jotka sen lapsen yleensä syliin asti saa. Ja huomauttaen, että riskit on tietenkin vielä olemassa, mutta kaikki on nyt niin hyvin kuin vaan voi olla <3 Ens maanantaina olis sit seuraavana eka neuvola!
    Pieni ihmisalku <3

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Rv 6+3

Aika etenee....hitaasti! Odotan tulevaa perjantaita, kun kuuta nousevaa, jotta me päästäis varhaisultraan L:n kanssa katsomaan onko tuolla ketään?
Aluks tein varmaan hysteerisesti raskaustestejä, kun ei mulla mitään oireita pahemmin ollut, rintoja lukuunottamatta. Ja aina ne kaks viivaa tuli.. :) ja mitä oireisiin nyt tulee, niin rv 5+6 alko pahoinvointi! En oo oksentanut, mutta ei se kyllä ole kaukanakaan ollut. Aamusin ällöttää ruoka ja tätä jatkuu ajoittain pitkin päivää. Ja kahvi, hyyyi! Sitä ei voi enää kuvitellakaan juovansa. Ja nyt 6+1 alkoi väsymys, ai kamala! Ihan kestokrapula! Mut jollain kierolla tavalla mä nautin näistä oireista, se kertoo toivottavasti siitä, et mun vatsassa kasvaa pieni ihme sykkivällä sydämellä <3 Ajoittain vihloo menkkamaisesti, mut tänään tuli kunnon vihlasu oikean puolen nivuseen, et itku tuli melki, oisko voinu olla jo liitoskipua? Ainut mitä en itselläni huomaa, on pissalla juoksu useammin, mun mielestä se ei oo lisääntynyt.. paitsi ehkä tänään? Jännää.

Mä jäin perjantaina raskaudesta kiinni työpaikan tyky-päivässä! Ekaks epäily lähti siitä, kun sanoin lopettavani yövuorot ja sit yks rohkein kysy "ootko pieniin päin, kun sun vatsasta vois niin päätellä?"
Tää oli rohkee veto/kysymys senkin puolesta, et oltiin just oltu syömässä buffet ruokaa :D mut joo, myöntävästi vastasin, mutta huomautin vatsan olevan vasta turvoksissa, koska vasta alussa mennään. Mut kieltämättä, mun vatsa on jo niin turvoksissa myös päivisin, et pian mun talvitakki menee varastoon ja tarviin uuden.

Mun yhdeltä ystävältä ollaan saatu pussillinen pieniä vaatteita, outoa roudata niitä kotiin, koska eihän me olla vielä ees ultrassa käyty! Ja sit ostettiin ite yks haalari kirpparilta! Nyt tää shoppailu loppu, paitsi et mamma toppahousut piti ostaa, koska tavikset ei yksinkertaisesti mahdu ja ne saavat pahanolon lisääntymään. Seuraava konkreettinen ostos tapahtuu vasta nt-ultran jälkeen.

Meillä on eka neuvola aika 12.12 ja ensimmäinen neuvolalääkäri 15.12 onko kokemusta, et ultraako neuvolalääkäri? Tiedän, et meidän neuvolasta nuo vehkeet nimittäin löytyy.

Nyt kun ei okseta, oli pakko tarttua tuumasta toimeen ja tilata kotiovelle pizzaa! Mut nyt hyvää viikonlopun jatkoa :)

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...