keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Tällä hetkellä

Viimeksi kirjoittelin hieman paniikissa siitä, kun kuukautiset eivät olleet alkaneet, sieltä ne sit kuitenkin tulivat. (Kierto oli kokonaisuudessaan hurjat 38päivää.) Folliultraa pääsin vihdoinkin tiistaina varailemaan, joka on ensi maanantaina. Lääkitys tässä kierrossa on letrozol 2,5mg x1 kp3-7 ja huomenna on sitten tuo kp7. Ovulaation metsästys alkaa sunnuntaina ja sitä myöden inssi mahdollisesti ensi viikolla. Maanantaina ollaan taas hieman viisaampia. Varovaisin askelin siis eteenpäin! :)

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kuukautispaniikki

Mulla ei ole tässä kierrossa ollut nyt käytössä ollenkaan terolutia, jotta inssi voitaisiin tehdä mun omaan kiertoon. Terolutia syödessä kierrot on ollu 31-35pv. Ja nyt näin luomukierrossa tällä hetkellä mennää jo kp36, oireita kuukautisten alkamisesta on, joten odotellaan. Lääkäri klinikalta soitteli ja kertoi mun labratulosten olevan priimaa. Ei vaikuttanut olevan ihmeissään, kun mun menkat ei oo alkanu, sanoi vaan, että aloita letrozolit, niin kuin oli puhetta sitten ku vuoto alkaa. Ja soittoa klinikalle jos huhtikuun puoleenväliin mennessä ei o kuukautiset alkanut.... Nyt vaan pitäis saada stressi tästä asiasta pois, koska sit ne ei ainakaan ala. Mutta kuten aina on tapahtunut, kun tänne tästä asiasta kerron, niin sit ne alkaa. Huoh.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Onneks olkoon!

Olin yövuorosta pääsemässä ja aloittamassa antamaan raportin yöntapahtumista, kun se lause tuli työkamun suusta "mä oon raskaana, ja en voi käsittää miten onnistuttiin heti kun jätettiin ehkäisy pois" Onnittelin ja aloitin rapsan. Ääneni värisi, nielin kyyneleitä. Mutta miksi? Enhän mä vielä toistaiseksi kärsi lapsettomuudesta ja yrityskertoja takana huimat 0, kaikki on mahdollista. Olen oikeasti onnellinen heidän puolestaan. Pistän sen piikkiin, että olin todella väsynyt. Olen
muutenkin viimeisen viikon aikana ollut erittäin herkkä. Itken kaikelle. Ja se oman kylän lapsen katoaminen ja kuoleminen sunnuntaina ei myöskään helpottanut oloani.
Ps. Kuukautiset, missä olette?

maanantai 14. maaliskuuta 2016

ostanko vai enkö osta?

Ollaan L:n kanssa aina puhuttu, että mehän ei osteta mitään vauvaan liittyviä asioita ennen kuin tämä on oikeasti meille tapahtumassa. Ei edes vilkuilla. Jotenkin vain tuntuu pelottavalta ajatus, että jos me ei onnistuttais ikinä, niin nämä vaatteet ja tavarat hyppisi meidän silmille ajoittain, vaikka kuinka ne pitäisikin visusti kaapissa jemmassa. Onko tämä kuitenkin vain ylireagoinitia? Mutta nyt huomaan, että selvästikkin meidän molempien mieli on muuttumassa. Olen jopa himoinnut yhdistelmävaunujen ostoa, sillä olen löytänyt niin meidän näköiset vaunut. Mutta ei, en aio ostaa. Olen katsellut myös leikkimattoja ja vaikka mitä. Mutta ei, aion edelleenkin olla ostamatta mitään tavaraa. Ehkä ne pienenpienet converse kengät tilaan, joista me ollaan aina L:n kanssa haaveiltu. Ne ovat kuitenkin niin suloiset, vaikka meille ei koskaan lasta tulisikaan, olisivat ne hienot koristeenakin. Eilen pistin kuitenkin tilaukseen erään lastenkirjan: "meidän pihan perhesoppa"

Kirjasta kerrottiin seuraavaa:

"Meidän pihan perhesoppa on kuvakirjan muotoon taitavasti ujutettu tietoteos ihan kaikille lapsiperheille. Tarinassa vieraillaan luontevasti lasten erilaisissa perheissä, kun päiväkodin pehmopingviini Pontus kiertää yökylässä kodista toiseen. Ensin se pääsee Kirsikalle, sitten Ilonalle, Kaurille ja Malviinalle. Kaikkien alkuperä kerrotaan pienille kuulijoille sopivalla, humoristisella ja yksinkertaisella tavalla. Esille tulevat mm. keinohedelmöitys, lahjasukusolut, kahden äidin perhe ja adoptio."

(ja tässä linkki, josta kopioin tekstin: http://www.kirja.fi/kirja/riina-katajavuori/meidan-pihan-perhesoppa/9789513185022/)

On jotenkin hellyyttävää, että erilaiset perheet tuodaan nykypäivänä lastenkirjoissakin esiin.

En ole ikinä ollut mikään kirjojen lukija, eikä minullekkaan lapsena kirjoja pahemmin lueskeltu, mutta haluan joskus omalle lapselleni kirjoja lukea. Olkoon tämä kirja nyt sitten ensimmäinen, jonka laitamme kirjahyllyyn odottamaan pientä kuulijaansa :)

ps. huomenna edessä psykologi aika. Ja sitten jäädäänkin odottelemaan kuukautisia alkavaksi ja sitä myöden myös ensimmäistä inssiä.

pps. nyt en sit tiedä, miten sekotin tän tekstin värin, mutta olkoon tämä nyt tämmönen, anteeksi.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Voihan labra!!

Tää on nyt tämmönen pikapäivitys, MUTTA heräsin aikaisin, että kerkeän ajoissa odottelemaan labran aukeamista. Arvaatteko mitä sitten käy, kun menen lippujen ja lappujen kanssa toimenpide huoneeseen "me ei oteta enää yksityisten lääkärien määrämiä labroja" ok,tämä selvä ja poistun huoneesta ja soitan työterveyteen ja pyydän sieltä lähetettä "joo onnistuu, tarvitset lääkäri ajan ja koska asiasi ei ole kiireinen menee ensimmäinen aika muutaman viikon päähän" aaaaarrrhgghh! Eli nyt olen menossa yksityiselle otattamaan kokeet, kalliimmaksi tulee n.130e mut ihan sama!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Rytinällä käyntiin

Ensikäynti takana ja erittäin tunteikas matka edessä. Klo 12.30 lähdin töistä ja suuntasin hakemaan L:n töistä. Hänet kun sain haettua lähdimme heti hurjaa vauhtia tamperetta kohden. Olin nimittäin aivan varma, että myöhästymme, mutta ei me oltiin 30min etuajassa (huh). Klinikaksi me ollaan valittu ovumia. Astuttiin ovista sisään jännittyneinä ja kädet täristen sanottiin virkailijalle "meillä oli aika varattuna". Rempseänä heti toivotti tervetulleeksi ja neuvoi minne suuntaan lähdemme odottelemaan aikaamme. Ei me keretty, kun n.5min odottamaan ja päästiinkin jo lääkärille. Alkukeskustelun jälkeen mut ultrattiin ja kas kummaa mulla ei ole pco:ta ja lääkärin mukaan jos on niin se on tooooosi lievä. Hymy helähti mun ja L:n kasvoille. Kohtu oli normaali. Munarakkula oli kehittymässä (oli nyt 11mm kokoinen). Kilpirauhas labrakokeita täytyy ottaa. Huomenna soitan työterveyteen, josko mä siellä saisin nuo kilpirauhaslabrat otettua. Ja jos en, soittelen muualle. Terolut-lääkkeen lääkäri keskeytti nyt toistaiseksi ja nyt sain lääkitykseksi Letrozol 2,5mg x1 kp3-7 ja varmuuden vuoksi reseptin myös pregnyliin. Lääkäri sanoi, että meillä on suuri mahdollisuus raskautua pian ikäni takia,  mutta ehei en hypinnyt riemusta. Ei se mun ikä ole mikään 100% tae, että me onnistuttas pian. Päinvastoin olen ehkä skeptinen, mutta silti toiveikas. Kaikki on vielä mahdollista.

Lääkärin jälkeen lääkäri ohjasi meidät hoitajalle. Siellä me varattiin psykologin aika, joka on 15.3 eli kahden viikonkuluttua. Hoitaja näytti meille, että miten pregnylin neste ja kuiva-aine sekoitetaan ja näytti simppeliltä. Ja kuulemma neste sekoittuu paremmin kuin antibiootit ja se passaa mulle, kun töissä noita antibiootteja sekoittelee ja inhoon niitä :D Meiltä pyydettiin toiveet luovuttajasta ja kamalammin mitään vaatimuksia meillä ei ollutkaan. Meille soitellaan luovuttajasta sitten psykologikäynnin jälkeen.

Ja voitteko uskoa, ensimmäinen inseminaatio ajoittuu JO ensi kuun kiertoon, mikäli ovulaatio saadaan tulemaan ja kaikki muu on ok.

Nyt mä voin sanoa: tervetuloa seuraamaan meidän matkaa kohti vanhemmuuta. Ps. Valitan kuvan laatua, tässä tabletissa ei ole paras mahdollinen kamera.

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...