torstai 23. elokuuta 2018

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloin 20vuotias ja asia jäi siltä osin lyhyeen. Aihe kiinnosti, mutta ei vielä ollut ajankohtainen. Vuonna 2015 syksyllä me alettiin tosissamme ottaa selvää, miten naisparit voivat lisääntyä. Loppuvuodestan 2015 Perheunelmia-blogi syntyi, tavallaan vahingossa. En oo ikinä tykänny tästä blogin nimestä, mut en osannu sitä aikanaan vaihtaakkaan. :D  Alusta asti oon halunnut pitää tän päiväkirja tyylisenä kaikkine kirjoitusvirheineen ja yhdyssanavirheineen. Niin mullahan on lukihäiriö, ei onneks enää niin paha kuin joskus nuorempana. :D

Ensimmäinen inseminaatio tehtiin kesäkuussa 2016, tosta pääsee siihen. Ja mun mielestä aika hauska, että tasan samaisena päivänä vuonna 2017 tehtiin meidän edellinen inseminaatio, minkä tulos nukkuu tämän päivän ensimmäisiä päiväuniaan pinniksessä <3

Näiden vuosien aikana oon kasvanut ihmisenä paljon. Myös vanhemmuuden myötä on ollut tarve miettiä tulevaa..nimittäin töihin paluuta. Se koittaa vasta syksyllä 2019, mutta olen tullut siihen tulokseen, että 3vuorotyö saa jäädä. Mahdollisesti koko hoitoala. Mä en halua olla töissä kaikkia jouluja, muita pyhiä. Mä en vain halua. Se että mä oon aina väsynyt ja kiukkuinen töiden jälkeen ei oo mielestäni elämää. Ja se, että jos mulla on ilta ja aamuvuoro peräkkäin en nää lasta yli vuorokauteen. Tää kauhistuttaa mua. Ja näitä on hyvässä lykyssä niin, että 7 päivästä nään lasta 4-5päivänä viikossa. Mä olen jollain tapaa innoissani tulevaisuudesta. En tiedä vielä mitä haluan tehdä, mutta uusia tuulia alan mutustelemaan ensi vuonna. :)

Meillä jo harjoitellaan sormiruokailua, se on jännää (ja pelottavaa äitien mielestä). mut me harjoitellaan, niinkuin tytärkin.

13.7.2018 koitti meidän perheessä suuri päivä. Meidän lapsella on tuosta päivästä lähtien ollut kaksi huoltajaa. Kaksi äitiä. Tää on se maaliviiva johon mä tällä blogilla tavoittelin ja se on nyt totta! Koen, että perheunelmia on nyt tiensä päässä. Ei sitä vielä tiedä, että lähdetäänkö me yrittämään joskus toista lasta, mutta sitten kyllä lupaan palata. Aion seurata muiden matkaa ja kommentoidakkin, en täysin kokonaan siis häviä. Täällä saa kysellä kuulumisia jos kiinnostaa, vastaan kyllä ja hei, jos en ole vastannut mitään vanhempiin postauksiin, johtuu siitä, että en jostain syystä aina saa ilmoitusta uusista kommenteista jotka ovat tulleet vanhempiin postauksiin.

Sintti on meidän pöydän puheenjohtaja ;)
                                           

Suosittelen hankkimaan tämän Marjut Ollilan "simppeliä sormiruokailua"-kirjan. On olemassa toki facebook ryhmää yms. Mut mun mielestä tää on kivempi. Sisältää ihania ruokaohjeita. Vieressä apinaeväs-pehmeitä keksejä.


Sintin kanssa oltiin tässä kuvassa lähdössä ruokakauppaan.

Tässä meidän talo. Kuvan otin samana iltana, kun oltiin muutettu.

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kiitos jos olet jaksanut seurata ja toivottavasti olet saanut jotakin vertaistukea. Itselle tää blogimaailma oli tärkeä tiedonlähde tässä projektissa. Noni nyt lopetan. <3

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kun vauva reissaa!

Odotusaikana ajoittain mulle sanottiin, että kuinka se elämä päättyy ja vauvan kanssa ei kertakaikkiaan voi mennä lähikauppaa pidemmälle! Me ollaan vaimon kanssa oltu aina kovia liikkumaan ja käymään erilaisissa kaupoissa sekä pikkureissuilla ja sanottiinkin, että me aiotaan myös vauvan kanssa niin toimia. Ja niin ollaan tehtykkin!

Ekat kaks viikkoo kun vauva synty oltiin vaan kotona ja vain toinen meistä kävi aina kaupassa ja meinas pää hajota, koska liikkumisen halu on kova :D  Mut sen jälkeen ollaan käyty tasaisesti joka paikassa ja kauppakeskuksissa. Ja pakko mennä vähän ohi aiheen, mä olin aina luullu ennen omaa lasta, et lastenhoitohuone on vaan sellanen missä on vaipanvaihtopiste ja se on siinä! Mut oon törmänny vaikka minkälaisiin hienouksiin! Suurissa kauppakeskuksissa on salainen maailma oven takana :D sellanen olo on tullut xD

Mut joo nyt palaan asiaan. Edellis viikolla päätettiin lähteä hellettä pakoon ilmastoituihin hotellihuoneisiin ja tää oli samalla myös tytön ensimmäinen suomen kaupunkiloma. Käytiin jyväskylässä, mikkelissä, lappeenrannassa, haminassa ja kotkassa ja sieltä kotiin. Reissu meni kyllä niin hienosti eikä koettu mitään hankalaksi. Eilen mentiin päiväristeilylle tallinnaan ja sekin reissu meni tosi hienosti. Ja edellä mainitsemani lastenhoitohuone löytyi myös Viron yhdestä uudesta kauppakeskuksesta. Itse laivalla tyttö sai paljon huomiota aina kun käveli jossain kuului takaa ”katso kuinka pieni ja suloinen, ihan kuin nukke”  osa uskaltautui tulla lähemmin tyttöön tutustumaan :D

Syyskuussa olis sit se meidän etelänmatka tiedossa, ihanaa <3
Vaikka nyt en suoraan sanoen lämmintä kaipaa enää yhtään enempää mut kiva päästä taas uuteen paikkaan tutustumaan.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Sintti reilu 4kk

Ja taas ajattelin tämmöisen pikaisen kuulumisen kirjottaa.
Ollaan nyt asuttu uudessa kodissa pari viikkoa ja on ollu kyllä ihanaa laittaa uutta kotia.
Meidän tytölläkin on oma huone, mutta äitien välissä on vielä niin kiva nukkua. Tosiaan Sintti nukkuu meidän välissä vieläkin, jotenkin tää on ollut helpoin ratkaisu, sillä Sintin nukahtamistaistelussa saattaa hyvällä tuurilla mennä jopa 2tuntia! Huh!

Tänään oli vähän myöhässä 4kk neuvola ja neiti on siro 5620g painava ja 62,9cm pitkä.
Soseita on alettu maistelemaan ja olen tehnytkin kaikki soseet itse ja pakastellut jääpalamuotteihin. Kerroin neuvolassa antaneeni 1-2 jääpalaa päivässä ja sainkin kehotuksen, että saan antaa useammin vaan rohkeasti. Selvä. Tyttö tykkääkin soseista, mutta rinta on kyllä silti vielä tosi tärkeä. Ollaan maistettu perunaa, bataattia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, avokadoa ja näiden yhdistelmiä.
Meillä neiti tarttuu jo hirmu hyvin tavaroihin ja siirtelee niitä käsissään hienosti. Neuvolassa taas kuuli, että vaikka tyttö on pieni ja vasta reilu 4kk tuntuu kuin hän olisi jo ikäistään vanhempi. Tyttö kääntyilee tuontuosta selältä masulleen ja tekee tätä toisinaan myös unisaan, jäiks.

Vaimo on nyt lomalla ja saadaan reissailla :) ollaan tässä just matkalla kotiin lahdesta. Lahden kärkkäisillä oli vähän vaatteet alennuksessa... lähti taas semmoinen määrä vaatteita tytölle mukaan :D

Nyt myös adoptioasia on siinä malilla, että enää odotellaan vain käräjäoikeudelta saapuvaa kirjettä :)

Tässä taas olis tämmöstä sekavaa tekstiä, voi kun olis joskus enemmän aikaa :D hyvää kesän jatkoa kaikille <3

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Muutoksen tuulia

Ajattelin näin pikasesti kertoa kuulumisia. Meidän asunto meni myyntiin toukokuussa ja ensimmäisestä yksityisestä näytöstä tulikin heti tarjous ja kaupat tehdään ensi viikolla. Meillä oli ehdollisena tarjouksena menossa omasta unelmatalosta kilpailu toisen perheen kanssa, et se kumpi saa eka omansa myytyä sen talon saa ja voitte arvata miten kävi... ME SAATIIN SE <3
Me vaihdetaan paikkakuntaa takasin sinne mistä alunperin tänne nykyiseen tultiinkin.
Talo on kastellitalon ”hoviherra” ja -14 rakennettu! 140neliöö unelmaa, lämpimin varastoin ja autokatoksineen! <3  mä en kestä! 1.7 alkaa uusi arki uudessa kodissa.

Ja meidän vauva saa oman huoneen! Olen jo kovasti sitä suunnitellut, ihanaa!
Sintti voi muutenkin hyvin, kasvaa omalla -käyrällään tasaisesti ja on jo piikkirokotuksetkin saanut ja niistä ei tytölle edes kuume noussut tai tullut muutakaan sivuoiretta.

Hyvää kesän jatkoa :) kirjoitan joskus enemmän kun sille on aikaa, pienen vauvan kanssa pakkaaminen vie aikaa ja voimia!

torstai 31. toukokuuta 2018

Meidän vauva

Sintti rakastaa:
- pitkiä ja hitaita aamuja (noustaan yleensä 9-10 aikaan) ja toki ennen nousua ollaan syötykkin useaan otteeseen
- musiikkia
- värikkäitä vaatteita
- tissi on best! Se hymy mikä vauvalla on kun huomaa mun ottavan ”ruokavälinettä” esille
- äiskän (= L) hauskoja lauluja, niille on kiva jutella ja nauraa
- meidän aikuisten ruokailu kiinnostaa ja sitä on kiva katsella
- tutti, tutti, tutti ja vielä kerran TUTTI <3
- kiljuminen on uusi hauska taito :D

Sintti inhoaa:
- illalla mennä nukkumaan, onkin aika taistelu, että hän nukahtaa
- pään yli laitettavia vaatteita
- aampesuja
- pinnasänkyä
- kuumuutta (ollaan aika paljon sisällä pelkällä vaipalla) ja ulkosalla hellemekko päällä
- vanhempien ajoittain hidasta toimintaa, käpy menee hetkessä jos asiat ei tapahdu HETI!!!

Sinttiä pelottaa:
- väsyneenä hän pelästyy jos koira haukahtaa
- sama homma, vierastaminen on herkässä jos on väsynyt

On hauska seurata vauvan kehittyvää luonnetta ja erilaisia vaiheita. Yhteen väliin meillä mentiin iltaisin nukkumaan hyvin helposti. Nyt hänelle täytyy laulaa tuutulauluja ja keikuttaa moweon kiikku matkasängyssä.

Ensiviikolla olis edessä virallinen 3kk neuvola ja rokotukset! Kääk!

torstai 24. toukokuuta 2018

Terveisiä klinikalta!

Päätettiin tiistaina lähteä käymään meitä hoitaneella klinikalla kukkakaupan kautta. Motarilla mietittiin, et mitä jos heillä onkin tänään joku erikoispäivä ja ovat suljettuna. No kivahan se on sit muutenkin aikaa Tampereella viettää. Tulilatva/muratti- asetelma + kiitoskortti mukana keikkuen ajettiin tutulle parkkipaikalle. Euron kolikko lompakosta esille ja ei kun parkkimaksua maksamaan.
Lappu ikkunaan ja kohti hissiä. Tällä kertaa me astumme hissiin ja klinikan ovista sisään perheenä. Edelliskerrasta on aikaa, silloin Sintti oli pienenpieni herne masussa, mutta jonka sydän löi vimmatusti ja äidit sai pakahtua onnesta <3 Tästä pääsee tuohon varhaisultapäivään.

”Kop, kop, saadaanko häiritä” ja pian meidän ympärillä oli koko henkilökunta ihmettelemässä pientä vauvaa, joka sai alkunsa siellä. Myös meitä hoitanut lääkäri oli paikalla. Vastaanotto oli taas niin lämmin!
Hetken päästä meidän lääkäri päätti kysyä, että olisimmeko me kiinnostuneita varaamaan sisarusolkia, mikäli samasta luovuttajasta niitä olisi jäljellä. Olin yllättynyt kysymyksestä, koska sain joskus ymmärtää, että se ei ole meidän klinikalla mahdollista.

No olihan niitä jäljellä. Ja kolmeen hoitoon niitä nyt on varattu. Se, että tuleeko meille 100%sti koskaan toista lasta (jos se on siis meidän haluamisesta kiinni) ei ole varmaa, mutta silti ajatus kutkuttaa, jonka vuoksi ne halusimme varata. Ehkäpä vuonna 2020 olisi aika palata klinikalle, se jää nähtäväksi. Tällähetkellä näin on nyt hyvä :)

Ps. Sintin imetys onnistuu nykyään ilman rintakumia ja vauva näyttää kasvaneen silmissä, veikkaan alhaisen painon aiheuttajaksi todellakin tuota rintakumia. Totuushan vasta 4.6 tulee neuvolassa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kun paino ei nouse

Meidän tyttö on alusta asti ollut pelkällä täysimetyksellä. Vauva on pirteä, nauravainen sekä pissaa/kakkaa tulee kyllä. Pituutta on jo 58cm ja sitä tulee n.2cm kuukaudessa (tai ainakin tähän asti tullut). Painoa puolestaan oli kuukaudessa tullut vain +290g (minimi määrä mitä kuussa ainakin pitäis tulla on ymmärtääkseni 500g), tämä harmittaa mua, vaikka neuvolassa kyllä sanottiin, että jotkut vauvat on vain pitkiä ja hoikkia. Ja olenhan mäkin pitkä tai pitkähkö (no 168cm, no ehkä ihan normi) ja normipainonen ja luovuttajalla oli pituus 180-184 välillä. Eli 28pvä meillä täytetään 3kk ja paino on vain 4690g. Sintti on kyllä kova liikkumaan ja jäntevä, minkä vuoksi energiantarve saattaa olla suurempi. Neuvolassa ohjeistettiin, että kiinteiden maistelut tulis meillä kuvioihin pian juurikin tuon energian vuoksi. 4.6 on painon tsekkaus ja sit alotettais maistelee perunaa, porkkanaa, bataattia. Samalla kerralla Sintti saa piikkirokotteet sekä toisen rota-rokotteen.

Mä oon jotenkin pettynyt itseeni. Pettynyt mun maitoon. :(

tiistai 8. toukokuuta 2018

Pian kaksi äitiä virallisesti

Raskausaikana otin yhteyttä silloin pelaan ja sieltä vastattiin kovin topakasti, että kaksi käyntiä teemme heidän toimistolleen (n.50km päähän) ja yhden he tekevät pelasta tänne.

No nyt kun asiat ovat edenneet, riittikin vain se, että sossu tuli meillä käymään ja keskustelimme.

Tapaaminen oli rento ja keskusteltiin mm. siitä että mitä mieltä olemme jos Sintti haluaa 18 vuotiaana selvittää luovuttajan henkilöllisyyden. Me käytimme siis suomalaista anonyymiä luovuttajaa eli hänet on ihan mahdollista löytääkin sitten joskus, mutta meille se on ihan ok asia jos Sintti niin haluaa, se on mielestämme asia mitä emme voi estää ja olisi meidän mielestä myös väärin. Se kun on fakta, että ei hän meitä unohda ja L on varmasti aina rakas äiskä, koska ollut hänen elämässä aina. Se toinen vanhempi.

Myös keskusteltiin siitä aiommeko kertoa Sintille totuudenmukaisesi miten hän on meille tullut. Tottakai! Heti kun ymmärrys on siinä tasossa ja ”meidän pihan perhe”-kirjaa varmasti apuna käyttäen. Suosittelen tutustumaan tohon kirjaan ihan kaikkien. Päväkodissa kun varmasti tulee erilaisia perheitä vastaan ;)

Nyt odotellaan pelalta saapuvaa lausuntoa ja sitten tämä lausunto lähetetään käräjäoikeuteen. Käräjillä asia käsitellään kiireellisenä 1-3viikossa. Pian olemme lain silmissäkin kolmihenkinen perhe!

Ps. Meidän asunto on myynnissä! Ollaan käyty kiertelemässä nyt asuntonäytöissä, tarjonta on vaan aika heikkoa.

torstai 3. toukokuuta 2018

Tarpeelliset vs. Tarpeettomat

Teen kans nyt listan meille tärkeistä tarvikkeista ja vähemmän tärkeistä, jotka nyt tässä 2kk aikana olemme huomanneet.

Hyödylliset:

1.) IMETYSTYYNY! Tää on käytössä aina kun imetän esim. sohvalla tai muuten hereillä oltaessa.

2.) BABYBJÖRN-SITTERI! Oon sanonutkin, että tän keksijälle pitäis antaa joku palkinto! Tää on niin hyvä ja ergonominen! Oon joskus kylässä kokeillu erilaista sitteriä (Emma merkkistä) en tykänny siitä yhtään.

3.) MOWEO-MATKASÄNKY! Tää on malliltaan sellanen kehtomainen ja tätä siis pystyy heijaamaan. Päälle voi laittaa mukana tulleen verkon joka suojaa eläimiltä ja kesällä hyttysiltä! Niiin kätevä! Ja ei maksanu jollyroomissa ku reilu 50e! Tän hyöty paljastui nyt muutaman päivän aikana, sillä tyttö tykkää nukkua tässä päikkäreitä ja toisinaan nukkuu yönsä.

4.) NEONATE-ITKARI!: Niin hyvä! Akun kesto on priimaa, niinkuin tuoteselosteessakin sanotaan! Tätä käytetään, kun vauva nukkuu päikkäreitä pihalla vaunuissa.

5.) HARSOT, KUOLALAPUT!: Harsoja menee ihan tolkuton määrä! Ja kuolalappuja käytetään bodyja suojaamaan, koska tyttö puklailee paljon eikä jaksettu vaihtaa vaatteita n. 3-6 päivässä.

6.) FLEECE-LÄMPÖPUSSI turvakaukaloon: Ei oo tarvinu pukea muuta kuin pipo, hanskat ja villasukat kun ollaan esim. kauppaan menty!

Turhakkeet:

1.) PINNASÄNKY!:Varmasti myöhemmin tälle tulee käyttöä, mutta meidän vauva ei viihdy siellä nyt yhtään!

2.) KYLPYAMME!: Meidän typy nauttii suihkusta, kylpy ei oo hänen juttunsa alkuunkaan (tai okei, eilen kokeiltiin tätä pitkästä aikaa ja se olikin nyt ihan ok juttu.)

3.) UNIPESÄ!: Niin turha! Vauva ei viihtynyt tässä! Eli jos joku kuitenkin haluaa kokeilla tätä omalla vauvalla, heitä mua sähköpostilla niin tehdään kaupat!

Nyt en keksi muita turhakkeita. Toistaseks ollaan osattu ostaa kaikkee hyödyllistä. :)
Varmasti ehkä jotain jäi kertomatta :D

Ps. Tänään meille tulee sosiaaliviranomainen pelastakaa lapset ry:ltä eli adoptio nyt etenee! Jiihaa!


perjantai 20. huhtikuuta 2018

Jälkitarkistus + vauvan mitat

Mä jotenkin ajattelin, että jälkitarkistuksesta saisin jonkun ”pitkän ja luettavan” postauksen aikaseksi.

Jälkitarkistus on nyt ohi ja kaikki näytti siltä miltä pitikin. No se on hyvä. Lääkäri sanoi heti kättelyssä, että ei ole työskennellyt yli kahteen vuoteen neuvolan puolella ja nytkin sijaisti. En oikein osaa tuosta muuta kertoa :D Vauvan kehittyy normaalisti eikä mitään hälyttävää löytynyt. Se on tärkeintä!

Vauva tosiaan sai rota rokotteen ennen lääkärikäyntiä ja ainakaan toistaseks ollaan säästytty sivuoireilta ja kaikki on niinkuin ennenkin. Sintti jutteli kovasti ja hymyili kun rokotetta vähitellen suuhun tiputeltiin :’). Pituutta tullut 3viikon aikana 2cm!! Eli nyt pituus oli jo 57,5cm ja painoa 4400g. Pitkä ja hoikka typykkä, mutta vähitellen on alkanut vauvan pyöreyttä tulemaan.

Tässä tää kai nyt oli, ei mulla muuta :D  hyvää viikonloppua <3

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Sitäsuntätä

Tuntuu, että viikossa on taas tapahtunut paljon asioita. Mistäköhän aloittaisin. Hmm mä numeroin nää tekstien alut, niin tietää kun aihe vaihtuu :D

1. Soittelin pelastakaa lapset ry:lle, kun sieltä ei ole mitään kuulunut sen jälkeen kun paperit olemme lähettäneet adoptiosta... noh siitä on kuukausi kun ne lähetettiin. Eivät ole kuulemma päättäneet kuka meidän asiaa alkaa hoitamaan. Homma siis junnaa paikallaan. Ei meillä ole sinne edes ensikäyntiaikaa ja lapsi on jo pian 2kk!! Eikö tämä asia ole tärkeä? Ei näköjään. Tämän kuun lopussa soitan uudestaan ja vaadin jo ensikäyntiaikaa. Meillä on asian kanssa kiire, me halutaan meidän lapselle kaksi huoltajaa! Miten muilla asia on edennyt?

2. Me lähdetään syyskuussa kanariansaarille vauvan kanssa! Sintti on silloin 7kk. Mukaan lähtee L:n vanhemmat ja hänen sisko. Ostettiin jo matkarattaatkin kun saatiin näytillä olleet halvemmalla. Päädyttiin baby joggerin city toureihin. Menevät niin näppärästi pieneen kasaan ja kuomu on tarpeeksi iso, että suojaa auringolta. Sintti on vielä niin pieni, että hän ei ole vielä käynyt koeistumassa matkarattaita :D Rattaat menevät myös liki makuuasentoon. Nää tulee käyttöön varmasti myös täällä Suomessakin kun käydään kauppakeskuksissa tms.

3. Nimiäiset pidettiin meillä kotona 14.4 ja Sintti on nyt pikku E. Mutta blogissa jatkaa Sintti nimellä :)  Nimiäiset menivät oikein mukavasti. Päätettiin tilata kaikki kakut valmiina, niin ei tarvinnut stressata niistä, että miten ne onnistuu. Kummeja Sintille tuli kolme ja kummitodistusten sijaan me haluttiin jotain pysyvämpää muistuttamaan Sintin olemassaolosta ja tärkeästä roolista hänen elämässä. Me tilattiin siis sellaset korut. Niissä oli sydämen muotonen laatta, jossa oli sintin nimi ja vuosiluku sekä syntymäkivi. Yksi tuttu soitti kitaralla pari biisiä mitä oltiin toivottu. Anna Puun mestaripiirros ja sit haluttiin se lastensairaalalle tehty lohtu- niminen kappale. Ja äidit sai itkeä. Sintti oli niin nätisti koko juhlien ajan ja nukkui milloin kenenkin sylissä tai sitterissä :D  Nimi paljastettiin liitutaululla siten, että vieraat sai huudella kirjaimia ja minä kirjottelin niitä taululle hirsipuu tyyliin. No se arvaattiin kyl tosi nopeesti. Sintti sai siis 3nimeä.

4. Nyt tuntuu, että pahin kiire ja ”paniikki” vauvan hoitamisessa on takanapäin eikä me olla enää niin väsyneitä kokoajan. Ollaan saatu jopa sitä omaa yhteistä aikaa välillä iltaisin vaimon kanssa. Sintti juttelee jo paljon ”kuu, kaa” ja kerran siltä tuli vahingossa ”a boobs” hahah, maitotyttö <3 hymyilevä ja naurava vauva! Oooo <3 mutta kyllä hän muistaa välillä itkeäkkin, mut ääntä mahtuu maailmaan. Cuplaton meillä on käytössä, jos on testimielessä yhdenkin päivän kokonaan ilman, alkaa masuvaivat. D-vitamiini menee meillä dlux-merkkisenä suihkeena. Löytyy netistä ja luontaistuotekaupoista. Ja ei muuten tee masuvaivaa, tästä luinkin netistä ja päätettiin heti tilata ennen kuin 2vk ikäsenä aloitettiin käyttö. Imetys onnistuu, mutta edelleen rintakumin kanssa.

5. Huomenna on 2kk neuvola (vaikka sintti täyttää tälläviikolla 7vk, ei kai se niin justiinsa oo) siellä saadaan eka rokote, rota. Samalla reissulla on mun jälkitarkistus. Tästä aiheesta ajattelin kirjoitella sitten erikseen :)

Loppuun vielä ton d-vitamiinin kuva, suosittelen!


Nyt tältä erää heippa!





maanantai 9. huhtikuuta 2018

Eläimet ja vauva

Meillähän on tosiaan 2koiraa ja 2kissaa. Kaikki ovat ottaneet vauvan tosi hyvin vastaan ja ovat ottaneet lapsen yhdeksi perheenjäseneksi selvästi.
Mutta voin kertoa, että eläinten ja vauvan yhteensovittaminen yksin (kun L on töissä) on ihan hirveetä! Koirat pissattaa oven raosta äkkiä tai sit mennään vaunulenkille, joka tänäänkin osottautui ihan hirveäksi virheeksi, koska kurakeli ja koirat EI sovi yhteen ja tähän komboon lisätään vielä kuraiset vaunut ni ai että! Niin ja kissa karkas ovesta kun tultiin takas, hänet sain kiinni.
Jos me asuttais kerrostalossa, ei me selvittäis, ei ainakaan koirien kanssa. Käy ihan sääliks noi koirat tällä hetkellä :( naapuri tokas, että ”kyllä se vuoden päästä helpottaa” hiphei!
Toivon, että puolen vuoden sisällä ollaan saatu tää meidän rivarikaksio myytyä ja asuttais omakotitalossa jossa olis iso aidattu piha. Se ehkä helpottais.....

Ps. Tähän lisätään se, että meidän narttukissa kuuluu siihen pieneen prosenttimäärään, jolle kiima tulee, vaikka se on leikattu. Ja tämähän tietää sitä, että se kuseksii JOKA paikkaan, tätä en ehkä kestä enää kauaa, valitettavasti.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Oivalluksia

Kun on raskaana sitä ajattelee ja miettii miten sitten toimitaan kun lapsi syntyy.
Minä esimerkiksi kuuluin siihen porukkaan raskausaikana ja ennen sitä, että me ei mielellämme perhepedissä nukuttais. Sänky olisi aikuisten lepopaikka ja lapsi tulisi nukkumaan vieressä, mutta omassa pinniksessä mahdollisesti äippälaatikossa, jotta tila ei tuntuisi niin suurelta. No miten on mennyt tähän mennessä?  Meillä todellakin nukutaan perhepedissä,  lapsi ei kertakaikkiaan suostu nukkumaan yksin. Okei no kerran saatiin Sintti 2-3tunniksi pinnikseen, mutta herättyään syömään se ei sinne uudestaan mennyt. Mutta toisaalta me rakastetaan nukkua ton ihanan lapsen vieressä ja onhan se nyt söpöä ku avaat silmäs ja toinen vieressä haukottelee venytellen ja availee silmiään ^^

Mä joskus ajattelin, että iltaisin meillä olis vaimon kanssa hetken yhteinen hetki, kun lapsi nukkuu. Sais syödä ja kattoo telkkua ilman katkoja. No tähän päivään mennessä sitä hetkeä ei ole tullut :D Lapsi on meidän kanssa niin pitkään kun me mennään nukkumaan, jos yritetään viedä hänet yksinään, herää hän 5min kuluttua aivan paniikinomaiseen itkuun. Eli ei. Ei onnistu.

Toisinaan ollaan niin väsyneitä vaimon kanssa, mutta välillä puhkutaan energiaa. Viime yö oli rankka, mutta aamulla vaimon lähdettyä silmät ristissä töihin mentiin me vauvan kanssa takas nukkumaan :D

Tänään mä taas jäin katsomaan tuota lasta leikkimatolla ja mietin kuinka onnellisia me saadaan olla tuosta pienestä pikkumyystä, vaikka vanhemmuus on välillä rankkaa, mutta kaikki tämä on sen arvoista. <3

Meidän vauva yllätti eilen meidät taidoillaan, siitä alempana kuvaa. Hän kasvaa jo niin hurjaa vauhtia! Hän välillä juttelee ja hymyilee ”kuu ja kaa” ovat ”sanat” joita hän päästelee keskustellessaan. Viime viikon neuvolassa paino oli 3950g ja pituus 55,3cm eli nyt ollaan varmasti yli 4kiloinen pötkylä.


maanantai 26. maaliskuuta 2018

1kk

Pyydän jo anteeksi, etten kerennyt vastailemaan edellisen postauksen kommentteihin, luin ne kyllä :D 
Meillä täytetään jo huomenna 1kk!!

Sintti on tosi huono ottamaan päikkärit. Se tapahtuu lähinnä vaan automatkoilla, liikkuvissa vaunuissa tai sylissä. Niin tai hetken hän malttaa olla untenmailla baby björnin sitterissä, mikä on meillä ihan hullun kovassa käytössä muutenkin ja siinä tuo tyttö viihtyy meitä katsellen.
Unipesä on ollut meille turha ostos, siinä ei viihdytä yhtään ja se rupeaa jo vähitellen käymään jo pieneksi, myyn sen pois ja sitä ei oo tosiaan käytetty ku ehkä yhteensä 3tuntia. 
Sintti yrittää kovasti jo kannatella päätään, neuvolassakin hän näyttää aina taitoja ja hoitaja on suu pyöreänä ”no sinä et kauaa pienenä jaksa olla” - joo ei jaksa, tuntuu että tyttö kehittyy ikäistään nopeammin :D Sintti on muutaman päivän sisällä alkanut juttelemaankin. Jos oikein innostuu saattaa mölinän keskeltä tulla jäntevästi ”guuu” :’) hymyilläänkin kovasti, ruokapöytä hymyilyttää aamuisin ja sille jutellaan. Vaimo on myös hauskaa seuraa Sintille, kun se tekee hassuja ilmeitä ja leikkii, näin pääsee taas leveä hymy kasvoille.

Imetys onnistuu välillä ilman rintakumiakin ja välillä mä käytän sitä. Vähän vaihtelee :) Pääasia, että onnistuu. 

Nimikin on muuten päätetty ja paperitkin jo lähetetty maistraattiin. Nimiäisjuhlat on 14.4 :) Sintti saa 3kummia ja todistusten tilalle ajateltiin tilata korut kummeille, joissa lukee sintin nimi ja vuosiluku. Kaikki kakut tilasin valmiina. (Me ei jakseta nyt tehdä ite mitään) :D 

Adoptiopaperit on kans laitettu postiin, ne vissiin sit soittaa sieltä meille kun saavat ne? 
Niin ja Kelasta hain elatustukea tälle ajalle kun adoptio ei ole voimassa ja sen sain. Rahaa ei ole koskaan liikaa ja 156e on ihan kiva lisä. 

Ja arki alkoi täällä, vaimo lähti töihin ja me vauvan kanssa jäätiin kotiin. Tänään ulkoillaan, kun vähän lauhtuu, nyt siellä on vielä -12. :) 

Yritän välillä kirjoitella jotain, mutta voi olla myös että blogin tie päättynee lähitulevaisuudessa, en tiedä vielä. 

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kuulumiset

Palataan sairaalaan tai tarkemmin sinne synnytäneiden vuodeosastolle. Me oltiin sairaalassa vauvan kanssa 4päivää perhehuoneessa ja alkoi jo niin tympimään. Sintin paino vaan laski ja laski osastolla. Maidonnousua odoteltiin kovin ja imuotetta harjoiteltiin. Vasta kolmantena päivänä kun paino oli tippunut 11,7% (maksimi saa olla 7%) alettiin antamaan vauvalle lisämaitoa jokaisen imetyskerran jälkeen ja mulle avuksi rintakumi (ja kävin ahkerasti pumppaamassa), niin johan lähti paino nousuun ja mekin päästiin kotiin. Kotona paino nousi syntymäpainoon vain muutamassa päivässä ja maitoa tulee hyvin, mutta rintakumista ei olla päästy. Vauva vaan ei saa imuotetta vaikka kuinka kaikkia keinoja c-otteesta rintakumin ”vaivihkaa” poisottamiseen kesken imetyksen on kokeiltu. Jokapäivä me harjoitellaan, mutta suoraasanoen koen tärkeämmäksi sen, että pystyn edes ruokkimaan lapsen omalla maidollani rintakumin avulla, kun etten ollenkaan. Stimulaatioita pidän yllä pumpulla.

Noniin se imetyksestä :D

Meidän vauva on tempperamenttinen, asioiden on tapahduttava heti eikä minuutin kuluttua. Tällä hetkellä päivällä ollaan kilttejä ja rauhallisia, mutta illalla raivotaan :D saadaankin testiksi koliikkikeinu kun tää tykkää hytkyttelystä kiukun aikana, eikä meidän voimat meinaa riittää :D Mutta niin rakas tuo pieni on <3
Hyvin ollaan opittu tulkitsemaan vauvan tarpeita. Vauvan nimestä tuli muuten kriisi, hän ei näytä yhtään siltä mikä on ollut meidän unelmanimi useita vuosia! Ehdotuksia siis saa antaa :)
Tänään piti olla toinen neuvolakäynti, mutta yllättäen taas se peruttiin. Raskausaikanakin mun aika peruttiin miljoonia kertoja. :(

Tässä tämä nyt näin lyhyesti, palaillaan taas :)

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Synnytys

Huomenna meidän vauva on jo viikon ikäinen! Viikko on mennyt kyllä hujauksessa ja onhan tässä luonnollisestikkin ollut uuden oppimista paljon. Me ollaan nyt perhe <3

Mutta itse asiaan.

27.2.18: Heräsin normaalisti eikä kyllä mitään tuntemuksia aamulla, että seuraavana päivänä voisi olla vauva sylissä. Iltapäivästä mentiin anopin ja L:n kanssa citymarkettiin ja puuiloon ja tolla kauppareissulla mua alkoi välillä supistelemaan ja jouduin nojailemaan kylmäaltaisiin kun tuntui, että en yksinkertaisesti jaksa enää kävellä. Väsy yllätti. Kotona mentiin nukkumaan jo varmaan klo8 koska olin niin väsynyt ja supistelut selvästi lisääntyneet, mutta eivät vielä kipeää tehneet, mutta niitä tuli jo usein. L:lle sanoin illalla, että saas nähdä tuleeko lähtö yöllä.....

28.2.18: klo.2.20 heräsin kipeään supistukseen. Tökin vaimon hereille. Kipeät supparit alkoi säännöllistyä, otin panadolin näin tietäisin oliko tosi kyseessä. Lääke ei auttanut. Soitin synnärille, kehoitti tulemaan vasta kun en pysty olemaan kotona. Joten näin toimittiin, 10-15min välein supisti  tässä vaiheessa ja yht’äkkiä huomasinkin kun limatulppa lähti. Kotona menin vielä 15minuutiksi suihkuun jumppapallon kanssa kun vaimo meni laittamaan autoon webaston päälle ja keräs loput tavarat kasaan. Tänä aikana kivut ja supistukset voimistui ja lähdettiin synnärille.
Ekana mentiin käyrille, laite ei supistuksia oikein piirtänyt, mutta kyllä niitä tuli. Olin 1sormelle auki ja päästiin kodinomaiseen huoneeseen jatkamaan/odottamaan synnytyksen kulkua. Sain siellä pyynnöstäni kipupiikin ja sainkin vähän levättyä. Vaikutuksen loputtua pyysin sairaalan tenssiä lainaksi ja ai juma, mulla tää toimi! Keskityin mielestäni supistusten aikana tosi hyvin hengittämään, vaikka en todellakaan ollut sitä harjoitellut :D kätilöt kehui kovasti. Sain vielä toisenkin kipupiikin.
Joskus klo.12 aikaan siirryttiin sitten varsinaiseen synnytyssaliin, olin tässä kohtaa vain 2sormelle auki, mutta homma eteni. Salissa pyysin ottamaan tenssin pois ja menin suihkuun, oooh se oli ihanaa ja auttoi kovasti. Suihkun jälkeen pyysin ilokaasua ja pomputin itseäni jumppapallolla. Aina kun supistus tuli vaimo hieroi alaselkää ja mä hengittelin kaasua. Mulla toi kaasu toimi ja osasin sitä käyttää. Jossain kohtaa halusin mennä uudestaan suihkuun ja sinne mennessä lapsivettä alkoi valumaan, vaimo soitti kätilön paikalle. Nyt en voinut olla suihkussa kun 5min, supistuksia tuli 1-2min välein. Vuoro oli vaihtunut ja uusi kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi, että olen 4cm auki ja saisin epiduraalin. Tämän halusin. Lääkäri olikin jo pian paikalla ja olinkin jo ihan tuskissani, ei auttanut enää ilokaasut ja hengitystekniikat. Epiduraalin laitto kesti ja kesti ja vasta kolmannesta nikamasta löytyi paikka johon sen sai, kivut katos. 20min myöhemmin epiduraalin laitosta pyysin vaimoa soittamaan taas kelloa, mulla oli ihan järkky kakkahätä! Vaan ei se ollutkaan kakka, vauvan pää oli jo tulossa ja olin kokonaan auki, ponnistusvaihe alkoi. 26min ponnistusvaihetta ja lapsi oli sylissä. Kyyneleiltä ei vältytty. Siinä hän oli, täyden 10tyttö. Niin täydellinen. Niin rakas. Niin toivottu.
Istukka tuli 10min päästä ja niin tuli muuten vertakin, menetin 1000ml verta kun 500ml on maksimi. Salista poistuinkin sängyllä, en pystynyt kävelemään koska olisin muuten pyörtynyt. 1asteen repeämä välilihassa ja vähän limakalvokin repesi, ei onneksi sen pahempia tullut. Seuraavana päivänä olinkin aikalailla kävelykunnossa.
Meidän synnytyksessä ollut kätilö oli ihana, niin ihana! En osannut edes tarpeeksi kiitää häntä. Synnytys mielestäni sujui niinkuin olin ”ajatellutkin”. Ja se oli yllättävää, että hetkessä olin rävähtänyt 4cm aukiolosta ponnistusvaiheeseen. Synnytys ei muutenkaan ollut niin kamalaa, mutta en mä sitä aio nyt revanssina ottaa heti uusiks, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Teksti on sekava, mutta niin on äitikin. Oon ollu viikon dementikko, taisin synnyttää aivonikin samalla pihalle :D

torstai 1. maaliskuuta 2018

Rakas tytär

Meidän kauan odotettu tytär syntyi 28.2.18 klo.16.46
Sintti painoi syntyessään 3,5kg ja pituutta huimat 52cm.
Synnytys käynnistyi spontaanisti, siitä sitten myöhemmin enemmän.

Terveisin. N & L ja Sintti <3

maanantai 26. helmikuuta 2018

Laskettuaika

Tänään 26.2.2018 on meidän vauvan laskettuaika. Tätä päivää on odotettu plussatestistä lähtien. Ja se on nyt! Meidän vauva on oikeasti valmis syntymään. Hurjaa!

Tänään oli äitiyspolilla paineiden tarkistus. Edelleen hieman koholla, mutta eivät hälyttävästi. Proteiinia virtsassa plussan verran.  Ennen kuin lääkäriltä mitään kerkesin kyselemään, ehdotti hän torstaita mahdolliseksi käynnistysajaksi, mutta jos he haluavatkin pitää vauvan vielä sisuksissani alkaa käynnistys varmasti viikon päästä maanantaina.

Tehtiin taas sisätutkimus. Kohdunkaula on poistunut, sormelle olen auki. Tutkimuksessa tuli hieman veristä limatulppaakin... ja lääkäri pyöritteli kalvoja, auts. Lääkäri sanoi tässä kohtaa, että paikat ovat jo niin kypsät, että on vain ajankysymys koska synnytys käynnistyy ja jälleen se legendaarinen lause ”en usko, että torstaina tarvitsee käynnistykeen tulla”... itse toivon myöskin mielummin spontaania käynnistymistä, mutta nähtäväksi jää. Meitä jännittää ihan kamalasti! Elämämme tärkein asia on pian täällä! :’)



lauantai 24. helmikuuta 2018

Osastolla pyörähtäminen

Torstai iltana mulle tuli ihan yllättäen hassu olo ja rupes särkee päätä, paineet parhaillaan oli sit 157/97 ja päätettiin lähteä käymään polilla. Proteiinit pissassa yhellä plussalla ja paineet edelleen hieman korkeat, turvotuksiakin on. Verikokeissa kaikki ”sinänsä ok” - en siinä hetkessä lääkäriltä älynny kysyä, et mitä toi ”sinänsä” tarkottaa. Jäin yheks yöks osastolle tarkkailuun ja eilen aamusta pääsin sit pois. Eilisen ajan paineet on ihan normaalia näyttäneet,mut pissassa edelleen se yksi + on.
Matkalla vauva sai uuden painoarvion 3,9kg!!! Maanantaina kun meen polille tarkistukseen aion kysyä, et joko heti ensi viikon jälkeen vois ruveta jo käynnistelee jos tää ei oo syntyny, mua pelottaa että tää meiän rinsessa on joku 5kiloa, jos muhii vielä pitkäänkin...

Tässä tää nyt näin lyhykäisyydessään. Maha roikkuu jo polvissa, kivut on sen mukaiset. Terkuin N & Sintti rv39+5

tiistai 20. helmikuuta 2018

Odottamisen vaikeus

Huoh, tänään on luvassa tuo neuvolakäynti jota edellis kerralla epäiltiin, että sitä ei tulisi. Mutta niin vaan sinne mennään kokonaisena.
Äidin kanssa keskustelin raskaudesta ekan kerran viikonloppuna, hän sanoi, että minua odottaessaan hänelle oli sanottu samaa, että ”pian syntyy” vaikka loppupeleissä hän kävi 2x yliaikaiskontrollissa. Synnyin päivää ennen käynnistysaikaa rv42 ja olin yli 4kiloinen ja 53cm pitkä. Historia taitaa toistaa itseään.
Mulla on sellanen tunne tällä hetkellä, että tää ei synny koskaan! Siis ei koskaan! Supistuksia tulee ja menee, mutta koskaan ne ei oo niin kipeitä, että jaksaisin edes vähän innostua.
Oloani ei helpota myöskään se, että jatkuvasti saa vastata viestiuteluihin ”no jokos olet synnyttänyt, no jokos on tuntemuksia, no miks se ei jo synny, no mene lenkille, no tee jotain kivaa ja nauti vielä”
Siis voi suoraansanoen vittujen kevät! Eilen aamulla jo itketti.
La on vasta maanantaina, että ei vielä todellakaan ole yliaikaisuudesta kyse, mut jotenkin sitä on jo odottanut ja odottanut ja odottanut jo niin kauan :(  nytkö vasta nää hormoonit hyökkää päälle? Oon ollu niin rauhallinen koko raskauden... 3viikon sisällä meitä on kolme, se on varma!

Terkuin. Toivottavasti pian erikseen N & Sintti rv39+2

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Viimeinen neuvola?

Eilen oli neuvola, pääsin taas omalle hoitajalle, kun hän on ollut nyt useana kertana pois.
Hoitaja kyseli turvotuksista jota en niin kauheasti ole huomannut olevan. Hoitaja sanoi suoraan, että ihan kun kasvoni olisivat vähän turvoksissa, no joo onhan mulle kaksari ilmestynyt :D Meninkin tästä puntarille ja viikossa oli tullut +3kg!!!!!!! Ei sitä kyllä syömällä ole saatu tulemaan, nesteitä pakko olla. Verenpaineet ovat kuitenkin hyvät ja samoin pissa ok. Mutta heti jos tulee päänsärkyä tms. Välittömästi soitto polille tai neuvolaan.

Sitten käytiinkin masun kimppuun, vauva on jo niin alhaalla, että hartiat enää tuntuivat alavatsalla, ilmankos olen kipeytynyt lantiosta ja nivusista. Hoitaja epäili, että synnytys ei ole enää kaukana, koska mua supisteleekin kipeähkösti päivittäin ja kuukautismaiset kivut lisääntyneet nyt viikon aikana. Ensi viikolle varattiin aika, ja jälleen hoitaja toisti ”epäilen vahvasti, että tätä käyntiä ei enää tule” :) En tietenkään tähän arvioon 100%:sti luota, että meillä viikon sisällä vauva olisi, mutta mahdollisuus on aika jees :)

Jännittävää!

Nyt ei muuta kuin todellakin odotellaan! Ja hei L vastailee noihin edellisen postauksen kysymyksiin heti kun kerkiää, hänelläkin töissä nyt ollu haipakkaa, että illat hänkin aika poikki ollut.

Terkuin. N & Sintti rv38+2

tiistai 6. helmikuuta 2018

Raskaus vaimoni näkökulmasta

Sosiaalinen äitiys jää mielestäni usein varjoon näissä sateenkaariblogeissa. Vaimo onkin joskus harmitellut, että miksi kukaan ei kirjoita kokonaan juurikin siitä näkökulmasta (me kaks blogi taitaa olla ensimmäinen tämmönen, hyvä <3 ) Mieleeni tuossa juolahtikin postaus ”kysy L:ltä” eli tekisin haastattelun teidän antamien kysymysten perusteella, jos niitä nyt tulee enemmän kuin 2 :D Vaimoni on huono kirjoittamaan itse tänne postausta, niin siks tämmönen vois olla kivempi. Joten antakaa paukkua!

maanantai 5. helmikuuta 2018

Täysiaikainen

Tänään alko rv38 (37+0-37+6), vihdoinkin! Kolme viikkoa laskettuunaikaan!! Toivottavasti ei sen pidemmälle mentäis, koirien vahdit nimittäin lähtee thaimaahan 4.3! No eiköhän vaimon siskot tuu sit hätiin, jos tää vielä maaliskuun puolella köllii masussa onnellisesti.

Huomenna olis neuvola, ihan perusmittauksia tiedossa :)

Perjantaina oli pakko käydä taas äippäpolilla, syynä oli mun jalka! Keskiviikkona vasen jalka rupes kipeytymään ja perjantai aamuna tää oli jo kävelyarka (tulppaepäily), no mitään ei onneks löytynyt, eikä syytä jalan kivulle, kävely ei enää satu, mut ei toi nyt ihan normaali ole. Ehkä vauva painaa jotain hermoa? Reissuun sairaalalla meni 7tuntia!!!. Radiologille mut ohjattiin joskus puoli 6aikaan illalla ja sit pääsin pois. Huoh! Seuraavan kerran mä astun tohon lafkaan, ku synnytys alkaa!

Lauantaina oltiin vaimon kanssa menossa sovitusti hänen vanhemmilleen päivälliselle. Päivällinen peruuntui, sillä tilalla olikin meidän yhteiset babyshower-juhlat! Eka kilisteltiin pommacilla ja syötiin, herkuteltiin :) <3 Tietenkään leikkejä unohtamatta. Kyllä taas sai kyyneleitä vuodatella. Mä jotenkin ajattelin, ettei meille järjestettäis nyt mitään ku huhtikuussa oli ollu ne mahtavat polttaritkin! Mutta taas meitä saatiin jekutettua.

Telakka on autossa valmiina, sairaalakassi pakattu, turvakaukalo käden ulottuvilla: nähdäänhän me pian Sintti? :’) <3

tiistai 30. tammikuuta 2018

Synnytystapa-arvio

Ainakaan täällä päin, ei tuo arviokäynti poikennut mitenkään tavallisesta neuvolalääkäri käynnistä.
Vauva on edelleen raivotarjonnassa, mutta ei kiinnittyneenä. Ultratessa pikkunen käänteli päätänsä <3 Vauvalla on jo kovin ahdasta, kaikki kohdun kolot täyttyivät vauvasta tai istukasta. Lääkäri vaan totes, et ”kyl sun lantio sen verran leveältä näyttää, että se alateitse mahtuu” - selvä, luotamme siis tähän. Kohdun kaulaa oli jäljellä ENÄÄ 1,5cm ja oli pehmeä, vauva voi siis syntyä ihan koska tahansa, kääk! Nyt painoa pikkusella oli 2,9kg ja jos hän syntyisi laskettuna aikana olisi paino n. 3,6kg.

Kipeät supistukset ovat siis tehneet kellarissa selkeästi jotakin ja arvatkaa mitä tässä lopussa on tapahtunut? Mua ei enää supistele niin paljoa kuin ennen, lääkäri sanokin että mulla on aika tyypillinen tilanne :D

Nyt sit vain odotellaan meidän pientä <3

Ja pienesti vähän muutakin, meidän koti on menossa myyntiin, saatiin asuntolaina hommelit siihen kondikseen, että saadaan ottaa seuraava askel kohti meidän unelmaa: omakotitaloa. Kiinteistövälittäjän puhelua odotellessa, toivottavasti tää menis kaupaksi nopeasti. :)

Vielä loppuun sitä kuuluisaa vauvamasua, taustalla karvavauva Taneli :) niin ja viikkoja nyt 36+1!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Äitiyslomalla!

Mä olen nyt virallisesti äippälomalla! MINÄ!! En voi uskoa! :’)
Kotonahan olen ollut jo siis monen monta viikkoa.

Monesti kuulee kysyttävän ”eiks sulla oo tylsää?” Tai ”miten sä saat aikas kulumaan?” - voin kertoa, ei ole ongelma! Mä olen nauttinut niin kauheesti kotona olemisesta! 3-vuorotyötä tehneenä vanhainkodissa, musta tuntu, että olen aina töissä, siis aina! Multa jäi aina väliin kaikki synttärit ja en kerenny näkemään tyyliin ketään. Kotona kävin nukkumassa, vaimon kanssa välillä läpsystä vaihto. Samoin tän raskauden aikana halu vaihtaa ammattia on kasvanut niin paljon, että olen helpottunut, kun ei töihin tarvitse mennä. Työporukka on mahtava, sitä en kiellä ja asukkaat on ihania, mut jotenkin alko tuntumaan, että työ ei enää anna mulle sitä mitä mä kaipaan. 3vuoroa mun ei enää tarvitse onneks tehdä jos tohon työpaikkaan palaan. Mutta nyt ei mietitä sitä, nyt mietitään mitä mä oon nyt tässä saikun aikana touhuillu.

Mä oon nähny kavereita, käyny ostoksilla, noussut sängystä just silloin kuin huvittaa (koirat tietenkin pitäny pissattaa), kattonu tv:tä, selaillu puhelimella kaikkea, siivoskellu sen mitä on pystynyt, käyny kampaajalla, ollut anoppilassa usein kahvilla, tehny ruokia ja välillä en oo tehny yhtään mitään, koska ei ole pakko. Kohtahan mulla on täällä seuraa, ja hän määrää milloin mä lepään ;) olen antanut itselleni siis aikaa.

Vauvan vaatteet on pesty jo aikoja sitten ja ne on ollu tuola kaapissakin valmiina jo kauan :D Tuntuu niin mielettömältä, että enää 2viikkoa ja Sintti on täysiaikainen. Mä rupean olemaan jo niin malttamaton. Pari kertaa mua on supistanut niin kipeästi ja usein, että olen ollut miltei varma, että synnytys alkaa, mut se on sit mennyt ohi.

Vaimon ja Sintin suhdetta on ollut ihana seurata ja musta ainakin tuntuu, että Sintti tunnistaa vaimon. Heillä on välillä sellanen oma ”peli” eli vaimo pyörittää kättänsä ympäri mun vatsaa ja sintti vastaa tähän sit potkulla tai puskemisella (nykyään tää ei taida enää mahtua kauheammin potkimaan, niin se on just sit puskemista.) ja tätä jatketaan niin kauan, kunnes jompi kumpi lopettaa.
Ja joskus 10viikkoa sitten oli mietinnässä voiko korvalla kuulla sintin sykkeen vatsanläpi. Ja nyt voi tai muutaman viikon jo vaimo on Sintin sydämen sykkeen kuullut korvalla, jännää!

Anteeks sekalainen teksti, mutta tää on nyt tämmönen ”ei ihmeellinen”-viikko.
Ens tiistaina on synnytystapa-arvio ja neuvola.

Hyvää viikonalkua terkuin. N & Sintti rv35+0

perjantai 19. tammikuuta 2018

Synnytys ajatuksia

Ihan aluks, mulla on navan ympäristö osittain muuttunut hieman tunnottomaksi? Vatsa ilmeisesti venynyt nyt niin paljon, että se johtuu siitä. Näin L:n siskon eilen joka sanoikin ”sun maha on kasvanut aika paljon, vaikka 3päivää sitten viimeks nähtiin” - joo tää tuntuu nyt kasvavan vauhdilla, hyvä niin. Pikkunen se kerää painoa, jotta olis turvallisempaa syntyä<3

Niin ja asiaan.
Viime viikonloppuna ollut synnytysvalmennus sai mut ajattelemaan tulevaa synnytystä. Mä en todellakaan sitä suunnittele valmiiksi,  koska se on asia johon loppupeleissä ei voi itse kamalasti vaikuttaa, paitsi kivunhoitoon? Neuvolassa tällä viikolla multa kysyttiin fiiliksiä tulevasta synnytyksestä ja kerroinkin olevani ehkä enemmän innoissani pienen hyvän jännityksen kera. En pelkää, en sitten yhtään! En päässäni ajattele, että synnytyksen pitäisi kulkea tiettyä kuilua pitkin, eikä siihen saisi tulla muutoksia, olen avoin. Haluan kokeilla kaikkia asentoja ja etsiä sitä juuri mulle sopivaa ja hyvää tapaa synnyttää.

Näin ajatuksena kivunlievityksessä haluisin päästä mahdollisimman vähällä lääkityksellä. Mutta kokonaan luomuna synnyttämisestä en haaveile. Tääkin voi matkanvarrella muuttua, ei ole kiveenhakattua.

1) tens-laite jo kotona supistuksia helpottamaan, mahdollisesti käyttö vielä sairaalassakin
2) mahdollisuus päästä altaaseen, mutta ei pakollista. Ja allas vain supistusten ajan. En halua allassynnytystä tällä kertaa
3) Ilokaasun käyttö, jos se sopii mulle, eikä aiheuta huonoa oloa
4) oxanest lihakseen (tää autto mua sillon kkm tyhjennyksessä ja toi rentoutuneen olon)
5) jos hyvä tuuri kävisi tähän kohtaan tulisi mahdollisesti vain kohdunkaulanpuudute ennen ponnistusvaihetta, mutta jos kivut ovat oikeasti sietämättömät, niin sitten tässä olisi epiduraalikin.
Spinaalia en halua, eikä sitä kuulemma suositella ensisynnyttäjille.

Sitä ei todellakaan tiedä, miten todellisuudessa meikäläisen käy. Voi olla, että mun synnytys on ihan erilainen, kun sen ajattelisin olevan. L:n läsnäolo on mulle supertärkeä koko synnytyksen ajan. Saisin varmaan paniikin jos kesken synnytyksen joutuisinkin kiireelliseen sektioon, eikä L pääsisi silloin mukaan, me kun tehdään kaikki yhdessä. Mut se olis sen ajan murhe, tärkein asia on kuitenkin saada sintti turvallisesti meidän elämään <3

Istukka jää sairaalaan, me ei sitä tarvita :D haluan kyllä nähdä tuon ihme elimen!
Synnytyssalissa haluan radion olevan päällä, musiikki on mulle tosi tärkeetä, samoin L:lle. Mikäs olis sen hauskempaa ku radiosta tulis pyhimyksen ja vestan biisi ”kynnet, kynnet” - en kyllästy tohon koskaan ja sintti on saanut kuulla ton kappaleen ”muutaman” kerran :D

Miten teiän synnytykset on mennyt? Mitä ootte ajatellut? Kertokaa kokemuksia :)

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Synnytysvalmennusta ja muuta

Lauantaina oli meidän sairaalalla synntysvalmennus. Mua jännitti ihan hirveesti, että millainen se on ja jos suoraan sanon menin jo asenteella ”tää on varmasti ihan paska” - no ei ollut! Mä tykkäsin. Paljon tuli asiaa, jotka jo tiesin/tiedettiin, mutta paljon myös tuli uutta tietoa. Päästiin tutustumaan samalla reissulla synnytyssaleihin, vauvojen teho-osastolle ja jo viime vuonna tutuksi tulleeseen synnyttäneiden vuodeosastolle, tai eihän se aina vain synnyttäneille ole, hoidetaan siellä muutakin, mutta tiedätte mitä mä tarkoitan :D
Nykyään ei siis vauvoja kuulemma pestä synnytyksen jälkeen, pahimmat rämmäleet pyyhitään ja tietty nyt jos joku kauhee verinöösi roikkuu vauvan tukasta ja siihen ei pyyhkiminen auta, sit tietty pestään. Myös meidän sairaalaan saa vauvaa tulla katsomaan vaikka serkunsiskonkaverinpoika (muuttunut vuosi sitten), eli ei ole enää rajoituksia, eikä vierailuaikoja (maalaisjärjellä öisin tietenkään ei saa tulla). Toivon kuitenkin, että meitä ei heti kaverit tulis katsomaan, vaan vain läheiset. Ja vielä noihin sairaalan rajoituksiin, jos on paljon tauteja liikenteessä, silloin rajoitukset pamahtavat väliaikaisesti.

Valmennus sai mut oikeesti ajattelemaan, mitä mä synnytykseltä haluan/toivoisin, ajattelin siitä sit kirjoitella vielä erikseen :)

Vielä sit tämän hetken olosta, mä oon niiiiin raskaana! Aivan jäätävät liitoskivut, vauva tosiaan on pää alaspäin ja tunnen jo kuinka hän tuola painaa paikkoja. Sattuu kyljen kääntäminenkin sängyssä.
Lonkat huutaa hoosiannaa ja eilen oltiin shoppailemassa+ikeassa ja oli ihan hilkulla, että ei haettu mulle pyörätuolia, sattu niin paljon! Olen alkanutkin haaveilemaan jo synnytyksestä ;) vielä toki sintti saisi kasvaa masussa. Vadelmanlehtiteetä alan vetelemään, kun 36+0 pamahtaa mittariin :)
Tää kultapieni on kova potkimaan ja mulla on jo häntä oikeesti kova ikävä, kauhea kaipuu nähdä tää pieni! :’)  ei enää kauheen kauan... mutta nyt hyvää viikon alkua!

Terkuin. N & Sintti rv34+0

Muoks. Hei tärkein unohtu mikä jäi negatiivisesti mieleen synnytysvalmennuksessa. Oltiin siis ainut naispari sielä ja kätilö puhu KOKOAJAN ”isä sitä, isä tätä” kunnes jossain kohtaa puhuttiin ihokontaktista, johon kätilö  lisäsi L:n silmiin katsoen ”kyllä TUKIHENKILÖkin voi ottaa ihokontaktiin”
L parka :( hän sanoikin, että kyllä taas tuli alemmuuden tunne. Mikä siinä on niin vaikeeta puhua PUOLISOSTA ja tukihenkilöstä, perheitä kun on monenlaisia :( ja kyse ammattihenkilöistä!!!! Tarvii varmaan ruveta kulkemaan sateenkaarilippu heiluen joka paikassa. Tää on asia missä mun veri kiehuu ja tasa-arvo on viturallaan, aina välillä :(

perjantai 12. tammikuuta 2018

Äitiyspoliklinikka

Tänään oli siis Äippäpolilla kohdunsuun tarkistus. Mun kauhuskenaario oli, että käynnillä sanotaan ”jestas kun on jo paikat auki, synnytyssaliin heti” - noh näin ei tapahtunut ja hyvä niin. Sintti saa vielä kasvaa jokusen viikon masun syövereissä. Tällä hetkellä se hikottelee ja viime yön biletti.

Mut niin, asiaan. Polille kun ilmoittauduin, en kerennyt kuin istahtamaan penkille, kun heti pääsin hoitajan luokse. Jätin hänen pyynnöstä pissanäytteen, ei tälläkään kertaa mitään löytynyt :). Kävin myös käyrillä ja Sintti välillä riehu niin, että hänen syke kävi siinä 173tietämillä, mutta arvioisin keskimääräisesti sykkeen olleen 145 kokoajan. Supistuksia ei tuona aikana tullut. Käyriltä kun pois pääsin, menin vielä aulaan odottelemaan lääkärin vastaanottoa.

Lääkäri teki ultran masun päältä + alateitse. Masussa Sintillä kaikki hyvin, kasvanutkin oli jo taas, nyt painoarvio 2340g, ja kasvu on täysin keskikäyrällä. Lääkäriä lainaten ”kasvaa kyllä oppikirjojen mukaan” :)
Ultraus alakautta, kohdunkaulaa jäljellä 3cm ja suu hieman pehmentynyt. Ensisynnyttäjälle siis kypsymistä tapahtunut tavanomaista nopeammin, mutta hätää ei ole. Lääkäri sano, että kyllä me rv35 paremmalle puolelle päästään ja että jos Sintti jostain syystä haluaisi jo maailmaan aikaisemmin, ovat viikot jo ihan hyvät. Lohduttavaa kuulla hyviä uutisia :)
Tarvetta lääkäri ei nähnyt jatkuvalle seurannalle. Eli nyt vain kasvatellaan masua hyvillä mielin ja odotellaan, koska Sintti syntyy. Niin ja edelleen hän on raivotarjonnassa, jes!

Hyvää viikonloppua, terkuin N & Sintti rv33+4

maanantai 8. tammikuuta 2018

Kaikki valmista















Kaikki on nyt hankittu sinttiä varten, tai on ollut jo aika kauankin jos nyt ihan suoraan sanotaan. Ihan jokaisesta hankinnasta en tänne nyt kuvia ala laittamaan, koska niitä on :D Vaunut ja turvakaukalo telakalla me pistettiin tilaukseen jo silloin np-ultran jälkeen ja rakenneultran jälkeen haettiin kotiin. Sairaalakassi pakattiin nyt viikonloppuna, mun jutut sieltä puuttuu, mut vauvalle sielä on kaikki tarvittava. Kuvassa näkyvät vaatteet lähtee mm. mukaan sekä tietenkin vielä housut, sukat yms. jotka nyt kuvasta jätin pois. :D Emmaljungan hoitokassi mätsää meillä vaunujen kanssa yhteen ja tuo vaikutti erittäin hyvältä ja nyt toimii siis sairaalakassina.  Norsuvaunulelun tilasin Facebookin kirppikseltä , itse sain valita värit ja omasta mielestä tuo on täydellinen! :) Ehkä tuosta on iloa aluksi enemmänkin äideille, mutta Sintin kasvaessa ehkä hänkin tuota rupeaa vilkuilemaan. Neonate itkari oli pakko saada! Oon nähny tuota käytössä kavereiden lapsilla ja olen ollut tohon tykästynyt jo varmaan pari vuotta! Joten meille muutti ehdoitta tuo. Imetystyyny on uusimpia ostoksia, tuo Milkin imetystyyny muutti meille viime viikolla ja vaikuttaa aika laadukkaalta, eikä hintakaan ollut kuin reilu 20euroa. Ja kuvista löytyy myös ikean stuva-pinnis. Meidän makkari on tilaihme! Ja oon löytänyt tästä asunnosta lisäneliöitä :D me asutaan siis 67neliöisessä kaksiossa ja jumalaare mikä tilaihme tää on, mut ei kyl oikeesti yhtään lapsiystävällinen pohjaltaan. 
Tuola ylhäällä on siis ulko-ovi, keittiö, erill . Wc  ja kylppäri. Alhaalla makkari ja olkkari. Niin ja terassi. 
Mutta eiköhän me aluks pärjätä, jossain kohtaa tää on kyl pakko laittaa myyntiin. 
Mut kysykää jos kysyttävää tällä kännykällä on tosi vaikeeta tehdä tämmöistä postausta joten nyt lopetan :D 
Terkuin. N ja Sintti rv33+0 

tiistai 2. tammikuuta 2018

neuvolalääkärin tsekkaus

Kuukausi sitten kävin neuvolalääkärissä, jolloin alkoi mun s-loma. Tänään oli taas aika tsekata kohdunsuun tilanne. Kohdunkaulaa oli kuulemma jäljellä, en tiedä paljon, koska hän ei sanonut. Sisäsuu nyt ainakin on vielä kiinni. Äitiyspolille sain kuitenkin varmuuden vuoksi lähetteen, hyvä niin. Mä en tiedä, mut musta tuntuu aina lääkärissä käydessä siltä, et ne kuvittelee mun valehtelevan :D ja vielä kun mä puhun, en välttämättä katso kokoajan ketään ihmistä silmiin,
 vaan mun katse harhailee ja mä en tykkää tästä meidän vara neuvolalääkäristä (oma on lomalla). Varmaan johtunee siitä, että oma lääkäri on vanha ja jotenkin maalaisjärjen omaava, mut nuoret lääkärit puhkuvat vielä sitä työintoa ja ovat ”niin lääkäriä” :D vaikka ammattimainen toki. Ja ton nuoren lääkärin vastaanotolla tuntuu, että hän hämmästyy aina kun naispari astuu ovesta sisään. Tällä kertaa hän huomioi L:n läsnäolon, kerran se oli kuin ilmaa tälle tohtorille.

Mut no joo, tyttö sai painoarvioksi ~1998g :)
Synnytystapa-arvio tulee 3viikon päästä olemaan, mutta hyvin sintti jo raivotarjonnassa viihtyy, eiköhän hän näe päivänvalon ihan alateitse syntyvänä :) Vielä kun ainakin 4viikkoa malttaisi sisällä pysyä, niin sitten saisi jo maailmaan mun puolesta tulla, toki mitä kauemmin sielä on, on sekin hyvä juttu :)

Tämmöistä tänne, näin pikasesti! Hyvää alkanutta tätä vuotta.
Terkuin N& Sintti rv32+1

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...