maanantai 22. tammikuuta 2018

Äitiyslomalla!

Mä olen nyt virallisesti äippälomalla! MINÄ!! En voi uskoa! :’)
Kotonahan olen ollut jo siis monen monta viikkoa.

Monesti kuulee kysyttävän ”eiks sulla oo tylsää?” Tai ”miten sä saat aikas kulumaan?” - voin kertoa, ei ole ongelma! Mä olen nauttinut niin kauheesti kotona olemisesta! 3-vuorotyötä tehneenä vanhainkodissa, musta tuntu, että olen aina töissä, siis aina! Multa jäi aina väliin kaikki synttärit ja en kerenny näkemään tyyliin ketään. Kotona kävin nukkumassa, vaimon kanssa välillä läpsystä vaihto. Samoin tän raskauden aikana halu vaihtaa ammattia on kasvanut niin paljon, että olen helpottunut, kun ei töihin tarvitse mennä. Työporukka on mahtava, sitä en kiellä ja asukkaat on ihania, mut jotenkin alko tuntumaan, että työ ei enää anna mulle sitä mitä mä kaipaan. 3vuoroa mun ei enää tarvitse onneks tehdä jos tohon työpaikkaan palaan. Mutta nyt ei mietitä sitä, nyt mietitään mitä mä oon nyt tässä saikun aikana touhuillu.

Mä oon nähny kavereita, käyny ostoksilla, noussut sängystä just silloin kuin huvittaa (koirat tietenkin pitäny pissattaa), kattonu tv:tä, selaillu puhelimella kaikkea, siivoskellu sen mitä on pystynyt, käyny kampaajalla, ollut anoppilassa usein kahvilla, tehny ruokia ja välillä en oo tehny yhtään mitään, koska ei ole pakko. Kohtahan mulla on täällä seuraa, ja hän määrää milloin mä lepään ;) olen antanut itselleni siis aikaa.

Vauvan vaatteet on pesty jo aikoja sitten ja ne on ollu tuola kaapissakin valmiina jo kauan :D Tuntuu niin mielettömältä, että enää 2viikkoa ja Sintti on täysiaikainen. Mä rupean olemaan jo niin malttamaton. Pari kertaa mua on supistanut niin kipeästi ja usein, että olen ollut miltei varma, että synnytys alkaa, mut se on sit mennyt ohi.

Vaimon ja Sintin suhdetta on ollut ihana seurata ja musta ainakin tuntuu, että Sintti tunnistaa vaimon. Heillä on välillä sellanen oma ”peli” eli vaimo pyörittää kättänsä ympäri mun vatsaa ja sintti vastaa tähän sit potkulla tai puskemisella (nykyään tää ei taida enää mahtua kauheammin potkimaan, niin se on just sit puskemista.) ja tätä jatketaan niin kauan, kunnes jompi kumpi lopettaa.
Ja joskus 10viikkoa sitten oli mietinnässä voiko korvalla kuulla sintin sykkeen vatsanläpi. Ja nyt voi tai muutaman viikon jo vaimo on Sintin sydämen sykkeen kuullut korvalla, jännää!

Anteeks sekalainen teksti, mutta tää on nyt tämmönen ”ei ihmeellinen”-viikko.
Ens tiistaina on synnytystapa-arvio ja neuvola.

Hyvää viikonalkua terkuin. N & Sintti rv35+0

10 kommenttia:

  1. Mulla kans jo pikkusen puuduttaa tää työelämä näin kymmenen vuoden työuran jälkeen, että odotan jo innolla sitä "pientä" elämänmuutosta :)
    Ihana tuo teiän masuleikki ♥ Sitä on jotenki niin ihana seurata, kun puolisokin on niin täysillä mukana :) Mä just eilen taas sanoin miehelle, että kokeile nyt kuunnella sitä sykettä, kun melkeinpä näin sen pienen värinän masun pinnassa, mutta ei se kuulemma kuullu kuin masun pulputusta :D Noh ehkä se hetki vielä tulee joskus.
    Tuuthan kertomaan sit tuosta synnytystapa-arviokäynnistä. Kiinnostaa tietää mitä siellä tehdään :P
    Voi että, siellä ollaan jo kohta ihan "kypsiä" :D iih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hetki voi olla lähellä ja toki se vaavin asento vaikuttaa, meillä vaimo kuulee sen sykkeen vasemmalta puolen hieman viistosti mun navasta :D joo tosta synnytystapa-arviosta varmasti tuun kertomaan :)

      Poista
  2. Voi mä muistan ton tunteen, kun kuulin ekan kerran ihan vaan kuuntelemalla Alekin sykkeen Sinin vatsan läpi! <3 Se oli jotain niin uskomatonta!

    VastaaPoista
  3. Jännää, ei enää kauaa niin odotettu Sintti saapuu! Tsemppiä viimeisiin viikkoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huisia ja niin uskomatonta! Kiitos kovasti! :’)

      Poista
  4. Hauskaa äitiyslomaa! Ota kaikki irti omasta ajasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo kyllä otan, nyt vaan lepäilen ja oleskelen! :)

      Poista
  5. Moikka, ihana blogi sulla! Me ollaan vähän alta kolmekymppinen pari ja vauvahaaveet toivottavasti kohta toteutumassa :) Kiinnostaakin nyt kysyä, että millä nimellä vauva sitten kutsuu teitä kumpaakiin? Onko jompikumpi äiti ja mikä on toisen äidin nimi vai onko kaksi äitiä? :) ollaan tätä nyt pohdittu paljon että miten sitten omalla kohdalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ollaan tuota itsekkin mietitty, itse tulen olemaan ihan äiti, mutta vaimon nimitys on hieman hakusessa, hän varmaan on kaikki mahdolliset äidin synonyymit :D ehkä se vaimon nimitys selkenee, kun lapsi on syntynyt :)
      Onnea hei matkaan kovasti! Näistä blogeista on tosi paljon apua ollut itsellekkin tässä matkan varrella, koska meidän kaveripiirissä ei ole toista naisparia, joka perheestä haaveilisi :) toivon teille pikaista tärppiä, kun ”projekti” alkaa! :)

      Poista

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...