torstai 24. toukokuuta 2018

Terveisiä klinikalta!

Päätettiin tiistaina lähteä käymään meitä hoitaneella klinikalla kukkakaupan kautta. Motarilla mietittiin, et mitä jos heillä onkin tänään joku erikoispäivä ja ovat suljettuna. No kivahan se on sit muutenkin aikaa Tampereella viettää. Tulilatva/muratti- asetelma + kiitoskortti mukana keikkuen ajettiin tutulle parkkipaikalle. Euron kolikko lompakosta esille ja ei kun parkkimaksua maksamaan.
Lappu ikkunaan ja kohti hissiä. Tällä kertaa me astumme hissiin ja klinikan ovista sisään perheenä. Edelliskerrasta on aikaa, silloin Sintti oli pienenpieni herne masussa, mutta jonka sydän löi vimmatusti ja äidit sai pakahtua onnesta <3 Tästä pääsee tuohon varhaisultapäivään.

”Kop, kop, saadaanko häiritä” ja pian meidän ympärillä oli koko henkilökunta ihmettelemässä pientä vauvaa, joka sai alkunsa siellä. Myös meitä hoitanut lääkäri oli paikalla. Vastaanotto oli taas niin lämmin!
Hetken päästä meidän lääkäri päätti kysyä, että olisimmeko me kiinnostuneita varaamaan sisarusolkia, mikäli samasta luovuttajasta niitä olisi jäljellä. Olin yllättynyt kysymyksestä, koska sain joskus ymmärtää, että se ei ole meidän klinikalla mahdollista.

No olihan niitä jäljellä. Ja kolmeen hoitoon niitä nyt on varattu. Se, että tuleeko meille 100%sti koskaan toista lasta (jos se on siis meidän haluamisesta kiinni) ei ole varmaa, mutta silti ajatus kutkuttaa, jonka vuoksi ne halusimme varata. Ehkäpä vuonna 2020 olisi aika palata klinikalle, se jää nähtäväksi. Tällähetkellä näin on nyt hyvä :)

Ps. Sintin imetys onnistuu nykyään ilman rintakumia ja vauva näyttää kasvaneen silmissä, veikkaan alhaisen painon aiheuttajaksi todellakin tuota rintakumia. Totuushan vasta 4.6 tulee neuvolassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...