Vauvakuume nousemassa

Nyt on taas vauvakuumetta vähitellen kehittymässä. Aika kauan siinä menikin :D

Meillä Sintti... Noh ehkä nykyään megasintti on jo niin iso lapsi tai siltä hän tuntuu! Hän osaa jo mm.

- pukea itse (vaikka pieniä apuja toki tarvitsee)

- istuu hienosti juniorituolissa

- ymmärtää jo kaiken! Ja matkii meidän arkisia asioita. Haluaa mm. Joka päivä kainoilihin "dödiä" eli deodoranttia, jota leikisti hänelle laitetaan purkin korkin ollessa kiinni.

- juoksee, hyppii.

Ja vaikka mitä! Tässä nyt muutama esimerkki. Ruokakin jo paremmin maistuu, kuin ennen.

Päiväkotikin lapsella alkanut hyvin. Aluksi itkuisuutta, mutta nyt jo reippaasti sinne menee. Hoitopäiviä tulee viikossa 2-4 ja nyt ennen joulua jää puoliso kuukaudeksi isyysvapaalle :D (tää on aina jotenkin hassu termi näin kahden äidin perheessä) ja itsekin lomailen tuona aikana 3viikkoa.
2 kertaa ollaan flunssailtu nyt tän päiväkoti-työ arjen alkaessa kotona.

Niin ja se vauvakuume. Se tosiaan nyt palailee. Olen saanut nuuskutella ystävän pientä vauvaa ja vaihtaa vaippaa, hyvin vielä luonnistuu pienen hoitaminen. :D

Ja sitten faktoihin. Meillä on sisarusolkia varattuna niin, että ne riittää kolmeen hoitokertaan. Ja ollaan päätetykkin, että ne kolme kertaa yritetään ja sit jos ei onnistu meidän perhe jää tähän lukemaan mitä se nyt on. Mutta jos meille vielä yksi lapsi suodaan, on hän enemmän kuin tervetullut.

Myös kuumeilun myötä palaa ajatuksiin myös tietty ahdistus. Mitä jos mun kroppa ei toimi enää? Kuukautiset ovat niin outoja ja tosi epäsäännöllisiä nykyään tai no, aina ne on ollut. Se on varmaa, että ilman lääkitystä mitään ei siitä hommasta tule, saa luomukierrot suorilta heittää romukoppaan. Ja se kulkemisen ahdistus sinne klinikalle, voi luoja mitä kikkailua tulee olemaan.. Työt, päiväkoti ja klinikka ovat kaikki eri suunnissa ja useita kymmeniä kilometrejä. Töihin mulla on päiväkodilta ~30km. Ja töistä klinikalle n.70km. Ehkä joutuu lapsen laittamaan aluksi aina päiväkotiin varuiksi 8-17 ajaksi, että onnistuu ajoittamiset... Ehkä asiat järjestyy kun sen aika on. Onneksi mulla on myös arkivapaita välillä.
Tammikuussa, viimeistään helmikuussa olisi tarkoitus ensikäyntiä varailla ja sitä myöden startata homma käyntiin. Mua jännittää eniten tässä hommassa tuo kulkeminen :D 

Nyt pakko alkaa valmistautumaan iltavuoroon. Tässä nyt vähän sekavaa tekstiä ja pieniä kuulumisia. Hyvää alkavaa talvea kaikille!

Uusi arki kolkuttaa

Niinhän siinä meilläkin nyt sitten käy, että reilu 2viikkoa ja meidän lapsi menee päiväkotiin. Ensi viikolla olis tutustuminen edessä ja tämä äiti alkoi jo pelkästä puhelusta itkemään.. Mites sit sielä, kun mennään paikan päälle? Ja minä kun olen kaikille sanonut "ei mua jännitä tuo päiväkodin aloitus, hyvin se menee.. Pienet on reippaita ja sopeutuvaisia".. Ja mitä vielä?!??! Mua jännittää niin paljon, että mä en kestä! Mun herkkäpuoli astuu tässä asiassa kyllä vahvasti esiin.
Kaikki kamppeet alkaa olla jo hankittuna. Tarramonsterista ajattelin tilata nimitarrat, koska ne ovat kovin kehuttuja pysyvyyden kannalta.

Nukkumisongelmat ovat täällä vähän jo helpottaneet ja se on omaan jaksamiseen vaikuttanut luonnollisestikin positiivisesti.

Myös vauva numero 2 on ajoittain puheissamme. Edelleenkään ei tänä vuonna ajatusta pidämmälle mennä. Ja pakko sanoa, että toisinaan jopa ahdistaa toisen lapsen yrittäminen.. Tai se miten tuo onnistuu.. Kun matkaa on 100km, työpaikka on 30km eri suunnassa ku päiväkoti jne.. Pitääkö sitä lintsata töistä :D ehkä näihin asioihin saan vastauksia, kun tää arki alkaa rullaamaan. Ja teenhän mä vain 80%:sta työaikaa, jolloin työpäiviä on viikossa 4 ja mun työhön kuuluu myös viikonloppuja, joten arkivapaita on. Meillä on sisarusolkia kolmeen hoitoon ja se on se määrä millä me aiotaan yrittää. Jos näillä ei onnistu, me ollaan kolmistaan. Onhan meillä tuo yksi rakas elämässä <3 Raskausunia nään nykyään aina ovulaation aikaan.. Mä oon alkanu tosiaan tunnistamaan oviksen :D mut kierrot silti kyllä venyy ja vanuu. Samoin pari päivää ennen menkkoja mulla on ihan samanlainen huonovointisuus ku alkuraskaudessa.. Jänniä muutoksia tullut :D

Kirjoittelen taas myöhemmin, että miten tämä meidän tuleva arki sujuu :) hyvää alkavaa syksyä kaikille, vaikka kovin kesäiseltä vielä tuntuukin! Tosin mä oon kyl henkeen ja vereen kesäihminen, joten ei haittaa yhtään :D

Voihan unimasa!

Meidän Sintti on luonteeltaan hyvin aurinkoinen ja kaikinpuolin ihana lapsi. Hänen kanssa on helppo reissata joka paikkaan eikä hän juuri koskaan turhaan kiukuttele tai itke. Jotkut kuvailevat häntä sanoin jopa "helppo lapsi". Tykkää leikkiä kaikkien kanssa ja on ihanan utelias.

Ihan pienestä sylivauvasta tai oikeastaan jo syntymästä asti Sintti on ollut huono nukkumaan. Synnärilläkin joskus kätilöt sanoi "pitäisiköhän pikkuneidin välillä nukkua?" ööö joo, mut miten? Miten mä saan hänet nukkumaan? Ollaan kokeiltu tässä matkan varrella tassuttelu unikoulua yms. Ei auta. Muistan tässä reilu vuoden aikana, et yhteensä n. 2viikkoa on ollut unien suhteen tosi "helppoja aikoja".. Silloin on nukahdettu käytännössä heti. Öisin heräillään vieläkin 2-200 kertaa.  Helpointa on ollut mennä sieltä mistä aita on matalin, eli tissi. Rinta suuhun ja uni jatkuu välittömästi. Se, että jaksetaan taistella nukkumaan meno rumba illalla, et saadaan kaksin aikaa se n. Tunti (ei aina edes sitä), vie voimat siltä, että jaksais taistella yöt. Siihen mulla/meillä ei oo ollu voimia.  Ollaan ostettu wishbear, ei auta. Ei vaan auta.
Oon keskustellu ystäväni kanssa, jolla ensimmäisen lapsen kanssa ollut nukkuminen vielä hankalampaa sekä hänellä on myös toinen lapsi, joka nukkunut aina kuin enkeli. Hän on sanonutkin, että ymmärtää hyvin kun ei jaksa taistella, että hänen olisi myös helppo "jeesustella" jos esikoinen olisi ollut kuin kuopus.

Tää huono nukkuminen on ollut vahvasti se syy, miksi ei todellakaan tulis itsellä mieleen tehdä lapsia pienellä ikäerolla! Onneksi ikää tulee mulla tänä vuonna 26, joten munasolut ei ihan heti vielä kupsahda. :D

Kertokaa toki vinkkejä jos teillä on!

Ps. Meillä on säännöllinen rytmi joka ikinen päivä! Klo19 alkaa iltahommelit ja klo. 20 mennään sänkyyn.. Tai siis pitäis mennä... Nyt nää helteet on aiheuttanut sen, et meillä ei nukuta myöskään päiväunia.. Ja sekös kiukuttaa lasta!

Ei kuitenkaan ihan vielä

Heippa pitkästä aikaa! En tiedä jaksaako kukaan enää seurailla, mutta ei se mitään.

Paluu tänne poltellut aika ajoin, mutta en kuitenkaan ole sitä tehnyt, koska perus arjesta kirjoittaminen tuntunut todella tylsältä ajatukselta.

Joku jo varmaan miettii, että nytkö on alkanut "projekti pikkusisarus?", mutta joudun kertomaan, että ei.. Ei ole. Mutta edelleen haaveissa toki tuo on, mutta ei vielä. Sen verran kuitenkin lähellä, että mulla olisi ollut jopa mahdollisuus päästä lukemaan itselle oppisopimuksella päivätyö, mutta jos näin olisin tehnyt, olisi käytännössä toisen lapsen "tekeminen" saanut jäädä kokonaan. Meillä klinikalle kuitenkin matkaa vajaa 100km ja päivätyöstä (klo 8-16) ei paljon ajella hoitoihin, varsinkin kun työn luonne olisi ollut sellainen, että siitä ei lähdetä kesken, ellei ole pakko. Joten palaan syksyllä 80%:sti omaan työhöni (ahdistaa), mutta vain sen takia, että saadaan vähän lisää rahaa talouteen ja polkastua projekti ensi vuonna käytiin. Haen samalla myös kouluun tammikuussa, joka sit alkais syksyllä 2020 mikäli sinne pääsen. Ja on siis samaa alaa minne olisin päässyt mahdollisesti oppisopimuksella. Ja rivien välistä voi ehkä lukea, että alkuvuodesta/keväällä 2020 klinikalle rynnitään sisään. :D

Kierrot on mulla ihan suoraansanoen tällä hetkellä viturallaan.. Semmosta 60+ päivän kiertoa. Toki imetänkin vielä, mutta eihän mun kierrot koskaa oo "täydelliset" olleet ilman hormonien popsintaa. Ja mistäs sen vielä tietää jos imetyksen lopetus ne kierrot tasaa? :) Syksyllä kun päiväkoti alkaa, niin varmaan rinnastakin olis hyvä vierottua sit kokonaan, muuten en ole lopettamisen suhteen halunnut pitää kiirettä.

Tyttö eli Sintti (ei muuten oo enää mikään Sintti) juoksee jo kovaa vauhtia, mut vaikka taapero ikään ollaan jo päästy, niin onhan tuo nyt vielä ihan vauva <3 hampaitakin vasta 3 :D no nyt on myös toinenkin ylähammas puhkeamassa. Kaikki aikanaan. 3vuotiaaseen mennessä oppikirjan mukaisesti kaikkien hampaiden pitäis olla puhjenneet, et ei täs kiire oo :D

Sairastettiin koko perhe kolmisen viikkoa sit (Sintti aloitti) vatsatauti. Me oltiin vaimon kans tietenkin samaan aikaan tossa kauheessa taudissa, luojan kiitos meillä on kaks vessaa :D muuten ollaan oltu kyl tosi terveenä, mitä nyt vaimolle tuli heti perään vielä angiina. Mut nyt alkaa elämä voittamaan.

Ympärille syntyy lisää vauvoja tuontuosta, syksyllä ystävä saa kolmannen ja pääsee sitä nuuskuttelemaan.

Tätä tekstiä nyt tuntuis tulevan ja tulevan, mutta velvollisuudet kutsuu ja se on alettava lapselle ruokaa laittamaan. :) katsotaan aktivoidunko täällä vai en.. Mitäs mieltä muut on? :)

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloin 20vuotias ja asia jäi siltä osin lyhyeen. Aihe kiinnosti, mutta ei vielä ollut ajankohtainen. Vuonna 2015 syksyllä me alettiin tosissamme ottaa selvää, miten naisparit voivat lisääntyä. Loppuvuodestan 2015 Perheunelmia-blogi syntyi, tavallaan vahingossa. En oo ikinä tykänny tästä blogin nimestä, mut en osannu sitä aikanaan vaihtaakkaan. :D  Alusta asti oon halunnut pitää tän päiväkirja tyylisenä kaikkine kirjoitusvirheineen ja yhdyssanavirheineen. Niin mullahan on lukihäiriö, ei onneks enää niin paha kuin joskus nuorempana. :D

Ensimmäinen inseminaatio tehtiin kesäkuussa 2016, tosta pääsee siihen. Ja mun mielestä aika hauska, että tasan samaisena päivänä vuonna 2017 tehtiin meidän edellinen inseminaatio, minkä tulos nukkuu tämän päivän ensimmäisiä päiväuniaan pinniksessä <3

Näiden vuosien aikana oon kasvanut ihmisenä paljon. Myös vanhemmuuden myötä on ollut tarve miettiä tulevaa..nimittäin töihin paluuta. Se koittaa vasta syksyllä 2019, mutta olen tullut siihen tulokseen, että 3vuorotyö saa jäädä. Mahdollisesti koko hoitoala. Mä en halua olla töissä kaikkia jouluja, muita pyhiä. Mä en vain halua. Se että mä oon aina väsynyt ja kiukkuinen töiden jälkeen ei oo mielestäni elämää. Ja se, että jos mulla on ilta ja aamuvuoro peräkkäin en nää lasta yli vuorokauteen. Tää kauhistuttaa mua. Ja näitä on hyvässä lykyssä niin, että 7 päivästä nään lasta 4-5päivänä viikossa. Mä olen jollain tapaa innoissani tulevaisuudesta. En tiedä vielä mitä haluan tehdä, mutta uusia tuulia alan mutustelemaan ensi vuonna. :)

Meillä jo harjoitellaan sormiruokailua, se on jännää (ja pelottavaa äitien mielestä). mut me harjoitellaan, niinkuin tytärkin.

13.7.2018 koitti meidän perheessä suuri päivä. Meidän lapsella on tuosta päivästä lähtien ollut kaksi huoltajaa. Kaksi äitiä. Tää on se maaliviiva johon mä tällä blogilla tavoittelin ja se on nyt totta! Koen, että perheunelmia on nyt tiensä päässä. Ei sitä vielä tiedä, että lähdetäänkö me yrittämään joskus toista lasta, mutta sitten kyllä lupaan palata. Aion seurata muiden matkaa ja kommentoidakkin, en täysin kokonaan siis häviä. Täällä saa kysellä kuulumisia jos kiinnostaa, vastaan kyllä ja hei, jos en ole vastannut mitään vanhempiin postauksiin, johtuu siitä, että en jostain syystä aina saa ilmoitusta uusista kommenteista jotka ovat tulleet vanhempiin postauksiin.

Sintti on meidän pöydän puheenjohtaja ;)

                                           

Suosittelen hankkimaan tämän Marjut Ollilan "simppeliä sormiruokailua"-kirjan. On olemassa toki facebook ryhmää yms. Mut mun mielestä tää on kivempi. Sisältää ihania ruokaohjeita. Vieressä apinaeväs-pehmeitä keksejä.

Sintin kanssa oltiin tässä kuvassa lähdössä ruokakauppaan.

Tässä meidän talo. Kuvan otin samana iltana, kun oltiin muutettu.

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kiitos jos olet jaksanut seurata ja toivottavasti olet saanut jotakin vertaistukea. Itselle tää blogimaailma oli tärkeä tiedonlähde tässä projektissa. Noni nyt lopetan. <3

Kun vauva reissaa!

Odotusaikana ajoittain mulle sanottiin, että kuinka se elämä päättyy ja vauvan kanssa ei kertakaikkiaan voi mennä lähikauppaa pidemmälle! Me ollaan vaimon kanssa oltu aina kovia liikkumaan ja käymään erilaisissa kaupoissa sekä pikkureissuilla ja sanottiinkin, että me aiotaan myös vauvan kanssa niin toimia. Ja niin ollaan tehtykkin!

Ekat kaks viikkoo kun vauva synty oltiin vaan kotona ja vain toinen meistä kävi aina kaupassa ja meinas pää hajota, koska liikkumisen halu on kova :D  Mut sen jälkeen ollaan käyty tasaisesti joka paikassa ja kauppakeskuksissa. Ja pakko mennä vähän ohi aiheen, mä olin aina luullu ennen omaa lasta, et lastenhoitohuone on vaan sellanen missä on vaipanvaihtopiste ja se on siinä! Mut oon törmänny vaikka minkälaisiin hienouksiin! Suurissa kauppakeskuksissa on salainen maailma oven takana :D sellanen olo on tullut xD

Mut joo nyt palaan asiaan. Edellis viikolla päätettiin lähteä hellettä pakoon ilmastoituihin hotellihuoneisiin ja tää oli samalla myös tytön ensimmäinen suomen kaupunkiloma. Käytiin jyväskylässä, mikkelissä, lappeenrannassa, haminassa ja kotkassa ja sieltä kotiin. Reissu meni kyllä niin hienosti eikä koettu mitään hankalaksi. Eilen mentiin päiväristeilylle tallinnaan ja sekin reissu meni tosi hienosti. Ja edellä mainitsemani lastenhoitohuone löytyi myös Viron yhdestä uudesta kauppakeskuksesta. Itse laivalla tyttö sai paljon huomiota aina kun käveli jossain kuului takaa ”katso kuinka pieni ja suloinen, ihan kuin nukke”  osa uskaltautui tulla lähemmin tyttöön tutustumaan :D

Syyskuussa olis sit se meidän etelänmatka tiedossa, ihanaa <3
Vaikka nyt en suoraan sanoen lämmintä kaipaa enää yhtään enempää mut kiva päästä taas uuteen paikkaan tutustumaan.

Sintti reilu 4kk

Ja taas ajattelin tämmöisen pikaisen kuulumisen kirjottaa.
Ollaan nyt asuttu uudessa kodissa pari viikkoa ja on ollu kyllä ihanaa laittaa uutta kotia.
Meidän tytölläkin on oma huone, mutta äitien välissä on vielä niin kiva nukkua. Tosiaan Sintti nukkuu meidän välissä vieläkin, jotenkin tää on ollut helpoin ratkaisu, sillä Sintin nukahtamistaistelussa saattaa hyvällä tuurilla mennä jopa 2tuntia! Huh!

Tänään oli vähän myöhässä 4kk neuvola ja neiti on siro 5620g painava ja 62,9cm pitkä.
Soseita on alettu maistelemaan ja olen tehnytkin kaikki soseet itse ja pakastellut jääpalamuotteihin. Kerroin neuvolassa antaneeni 1-2 jääpalaa päivässä ja sainkin kehotuksen, että saan antaa useammin vaan rohkeasti. Selvä. Tyttö tykkääkin soseista, mutta rinta on kyllä silti vielä tosi tärkeä. Ollaan maistettu perunaa, bataattia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, avokadoa ja näiden yhdistelmiä.
Meillä neiti tarttuu jo hirmu hyvin tavaroihin ja siirtelee niitä käsissään hienosti. Neuvolassa taas kuuli, että vaikka tyttö on pieni ja vasta reilu 4kk tuntuu kuin hän olisi jo ikäistään vanhempi. Tyttö kääntyilee tuontuosta selältä masulleen ja tekee tätä toisinaan myös unisaan, jäiks.

Vaimo on nyt lomalla ja saadaan reissailla :) ollaan tässä just matkalla kotiin lahdesta. Lahden kärkkäisillä oli vähän vaatteet alennuksessa... lähti taas semmoinen määrä vaatteita tytölle mukaan :D

Nyt myös adoptioasia on siinä malilla, että enää odotellaan vain käräjäoikeudelta saapuvaa kirjettä :)

Tässä taas olis tämmöstä sekavaa tekstiä, voi kun olis joskus enemmän aikaa :D hyvää kesän jatkoa kaikille <3