”Loppu häämöttää”

Tän päivän neuvola aika peruuntu taas heidän toimesta... neuvolahoitsu puhelimessa kysy tän hetkisiä raskausviikkoja ja ne kuultuaan tokas ”Äh, sä oot jo loppusuoralla sut on saatava tälle viikolle, pääsetkö huomenna” (oma neuvolatäti on taas siis kipeänä ja joudun eri hoitajalle). Eli huomenna olis sit neuvola. :)

Niin siis asiaan, olen viimeisen viikon aikana kuullut useasti ”tsemppiä loppurutistukseen, oot jo noin pitkällä, kohtahan se jo syntyy jne...”  kun vielä muutama viikko sitten kuuli vielä ”voi kun teidän pieni syntyis jo, vasta helmikuussako se laskettuaika olikin, vielä niin kauan”  Aika todellakin on mennyt nopeasti ja jotenkin vasta nyt sitä on heränny ajatukseen, et ei hitto!! Tää ipanahan pitää synnyttää!! Koko raskausaika on ollut niin käsittämätöntä, se että on osannu edes sisäistää faktan, että _mä_olen_raskaana_! On ollut hurjaa. Se että on oppinut luottamaan omaan kroppaan on ollut aikamoinen prosessi. Jännä nähdä miten synnytyksen aikaan kroppa toimii, avaudunko normaalisti, käynnistyykö synnytys luonnostaan vai joudutaanko synnytys käynnistämään? Ja synnytysaiheeseen kun nyt kerta päästiin, meidän synnytysvalmennus on tammikuussa rv33 eli hitto hei kolmen viikon päästä!! Ja siihen että sintti olisi valmis syntymään täysiaikaisena on enää 7viikkoa, what??!? Ihan oikeesti tää raskaus on loppusuoralla!!! Huomaa, että olen hämäläinen, hemmetin hidas :D

Sori tätä sekamelskatekstiä ja turhaa löpinää. Tuntuu, että nyt vain ei ole toistaiseksi mitään järkevää aihetta mistä kirjoittaisin, ehdotuksia tähän otetaan vastaan. :)

Tässä olis vielä masua terkuin N & sintti rv30+1