Ei kuitenkaan ihan vielä

Heippa pitkästä aikaa! En tiedä jaksaako kukaan enää seurailla, mutta ei se mitään.

Paluu tänne poltellut aika ajoin, mutta en kuitenkaan ole sitä tehnyt, koska perus arjesta kirjoittaminen tuntunut todella tylsältä ajatukselta.

Joku jo varmaan miettii, että nytkö on alkanut "projekti pikkusisarus?", mutta joudun kertomaan, että ei.. Ei ole. Mutta edelleen haaveissa toki tuo on, mutta ei vielä. Sen verran kuitenkin lähellä, että mulla olisi ollut jopa mahdollisuus päästä lukemaan itselle oppisopimuksella päivätyö, mutta jos näin olisin tehnyt, olisi käytännössä toisen lapsen "tekeminen" saanut jäädä kokonaan. Meillä klinikalle kuitenkin matkaa vajaa 100km ja päivätyöstä (klo 8-16) ei paljon ajella hoitoihin, varsinkin kun työn luonne olisi ollut sellainen, että siitä ei lähdetä kesken, ellei ole pakko. Joten palaan syksyllä 80%:sti omaan työhöni (ahdistaa), mutta vain sen takia, että saadaan vähän lisää rahaa talouteen ja polkastua projekti ensi vuonna käytiin. Haen samalla myös kouluun tammikuussa, joka sit alkais syksyllä 2020 mikäli sinne pääsen. Ja on siis samaa alaa minne olisin päässyt mahdollisesti oppisopimuksella. Ja rivien välistä voi ehkä lukea, että alkuvuodesta/keväällä 2020 klinikalle rynnitään sisään. :D

Kierrot on mulla ihan suoraansanoen tällä hetkellä viturallaan.. Semmosta 60+ päivän kiertoa. Toki imetänkin vielä, mutta eihän mun kierrot koskaa oo "täydelliset" olleet ilman hormonien popsintaa. Ja mistäs sen vielä tietää jos imetyksen lopetus ne kierrot tasaa? :) Syksyllä kun päiväkoti alkaa, niin varmaan rinnastakin olis hyvä vierottua sit kokonaan, muuten en ole lopettamisen suhteen halunnut pitää kiirettä.

Tyttö eli Sintti (ei muuten oo enää mikään Sintti) juoksee jo kovaa vauhtia, mut vaikka taapero ikään ollaan jo päästy, niin onhan tuo nyt vielä ihan vauva <3 hampaitakin vasta 3 :D no nyt on myös toinenkin ylähammas puhkeamassa. Kaikki aikanaan. 3vuotiaaseen mennessä oppikirjan mukaisesti kaikkien hampaiden pitäis olla puhjenneet, et ei täs kiire oo :D

Sairastettiin koko perhe kolmisen viikkoa sit (Sintti aloitti) vatsatauti. Me oltiin vaimon kans tietenkin samaan aikaan tossa kauheessa taudissa, luojan kiitos meillä on kaks vessaa :D muuten ollaan oltu kyl tosi terveenä, mitä nyt vaimolle tuli heti perään vielä angiina. Mut nyt alkaa elämä voittamaan.

Ympärille syntyy lisää vauvoja tuontuosta, syksyllä ystävä saa kolmannen ja pääsee sitä nuuskuttelemaan.

Tätä tekstiä nyt tuntuis tulevan ja tulevan, mutta velvollisuudet kutsuu ja se on alettava lapselle ruokaa laittamaan. :) katsotaan aktivoidunko täällä vai en.. Mitäs mieltä muut on? :)