Lapsi, jota ei kai koskaan ollutkaan

 Rv 6+6 oli varhaisultra, jossa huomattiin alkion vastaavan rv5+6, eikä sydän lyönyt, mitaksi saatiin n.3,3-3,5mm. Diagnoosi: keskeytynyt keskenmeno. 

Sain lähetteen sekä ajan oman keskussairaalan naistentaudeille VIIKON päähän, jossa tilanne varmistettaisiin sekä alkaisi lääkkeellinen keskeytys. Voin kertoa, että viikko on pitkä aika. Pitkä aika, kun toivo on menetetty eikä saa kohtua tyhjentävää lääkitystä, jotta voisi jatkaa eteenpäin. En tämän viikon odottelun aikana itkenyt kamalasti. Päällimmäisenä oli viha ja pettymys. Ja ehkä toivo. Toivo siitä, että se meidän uusi perheenjäsen vielä tulee. Mutta koska, sitä ei tiedä. Sen tiedän, että jos seuraava raskaus päättyy näin ennen kuin alkaakaan, se on siinä. Meidän yrittämiset jää siihen. En vain enää jaksaisi. 

Nyt oli viikko kulunut ja aika tälle viimeiselle ”tuomion päivälle.” 

Mun sisällä oli hienosti toimiva keltarauhanen, lapsivettä, sekä istukkakudosta, mutta nämä näkyivät minulle vain mustana ympyränä ultrassa. Lääkäri näki nämä muut asiat. Ja nyt tässä kohtaa diagnoosi vaihtui. Tuulimuna. Niin, raskaus tavallaan eteni hienosti, mut aika helvetin olennainen asia sieltä sit puuttui. Se vauva. Mutta kysymys herää, että mitä viikko sit mitattiin? Ruskuaispussia? Emmä tiedä, eikä sillä kai ole niin merkitystäkään mikä tän hetken oikea diagnoosi on, kun se on nyt varmaa, että meille ei vauvaa tule. Ei nyt eikä kesällä 2021. The end. 

Mikään ei taas tullut yllätyksenä mennessämme varhaisultraan. Rv6+0 kun alkoi, niin kaikki oireet katosi. Ja taas se sama tunne, kuin joulukuussa 2016. Kaikki ei ole hyvin. Omalla kohdalla oireiden vähyys ja niiden katoaminen tarkoittaa aina keskenmenoa. Aina. Tai niin ainakin nyt luulen. Voihan kehopettymys. Ja vähän surkuhupaisaa, että ensimmäisessä raskaudessa la olisi ollut heinäkuun lopussa ja tässä epäonnessa heinäkuun alussa. Tämä epäonni on huomattavasti helpompi käsitellä, kun meillä on jo yksi aivan ihana lapsi <3 

Tyhjennys on vielä kesken. Suun kautta otettavan lääkkeen sain eilen sairaalalla ja pieni tuhruvuoto alkoi tänään  ja cytotecit laittelen huomenna aamulla ja sitten tämä kaikki on taas toivottavasti ohi tämän viikon aikana. Pitäkää peukkuja, ettei kaavintaan jouduta. 

Taas täytyy todeta, että palataan näihin asioihin myöhemmin, vuonna 2021 keväällä, kun tämä asia on käsitelty ja muutamat menkat odoteltu. 

Toivottavasti ensi kerrallakin raskaus alkaisi yhtä helposti, kuin nyt, mutta jatkuisi loppuun asti.