tiistai 16. maaliskuuta 2021

Aina kolmistaan?

Viime vuoden lopun keskenmenosta selvitty. Ympärillä on tullut ihan jatkuvasti uusia uutisia ”meille tulee vauva vuonna 2021” ja yks meidän lähipiiristä saa myös kesällä vauvan ja pakko myöntää, että hieman sattu tämä uutinen vaikka heidän puolesta olen maailman onnellisin, mutta meillä olisi ollut lasketut ajat parin päivän erolla jos meillä olisi asia menneet toisin loppuvuonna. 

Päästiinpä tässä myös ensimmäiseen inseminaatioonkin sitten tuulimunaraskauden jälkeen.

Mukana oli letrozolit tällä kertaa. Kp12 ultrassa oikealla puolella oli 2munarakkulaa, joista toinen oli 12mm luokkaa ja toinen 10mm. Vasemmalla oli joku pienempi. Kohdun limakalvo 8mm. Se oli sitte kp14 ja sunnuntai kun ovulaatiotesti hymyili aamulla. Voi että mikä ärsytys, soitin kuitenkin maanantaina heti klo8 klinikalle ja inseminaatio varattiin samalle päivälle. Munasarjat kipuili, mutta ovulaatiolle tyypillisiä vuotoja ei kuitenkaan ollut. Ultrassa oli oikealla puolella nyt 2 munarakkulaa, joista suurempi vain 16-17mm.. vasemmalla taisi olla yks 12mm, kohdun limakalvo 10mm.. lääkärin mukaan ovulaatiota ei ollut vielä tapahtunut ja rivien välistä ymmärsin, että tilanne oli edelleen epäkypsä, mutta koska ovulaatiotesti oli + ja siittiöt sulatettu ei auttanut kun toivoa. Pregnyl pistettiin inseminaation yhteydessä ja lugesteroni tukena. 

Mutta huoneesta lähdettyä se toivo hiipu ja taisin jo heti seuraavana päivä itkeä vollottaa. Mä oon ollut nyt viime aikoina tosi herkkä. Jossain vaiheessa piinapäiviä ajattelin tämän olevan jopa ehkä raskausoire. 

Samalla myös piinapäivien aikana kaikille tutuksi tullut korona paheni ja jouduin hoitamaan koronapositiiviselle altistuneita. Luojan kiitos korona on pysynyt meiltä vielä poissa. Mutta se on ajankysymys koska se tulee. Päätettiinkin, että ei yritetä tämän jälkeen vielä tässä koronakriisin keskellä, koska mulla on suuririski se saada. Ehkä kun tilanne rauhoittuu parin kuukauden päästä on taas aika astua klinikan ovista sisään. 

Raskausoireita oli koko piinapäivien enemmän ja vähemmän. Dpo13 tuli raskaustestiin haalea toinen viiva, niin haalea että sai oikeasti valoa vasten sitä katsoa, dpo14 tuli taas tosi haalea toinen viiva ja tämän jo vaimokin näki. Dpo15viiva oli poissa. Ja niin oli myös ne vähäiset raskausoireetkin. Biokemiallinen taisi tämä yritys olla. Huomenna on dpo16 ja virallinen testipäivä, mutta jäädään odottelemaan kuukautisia. Tähdätään sitten vauva meille vuodelle 2022? :D 

Välillä mietin, että mitä jos me oltaiskin vaan kolmistaan. Koska näinkin on tosi hyvä, mutta silti kuitenkin syli tuntuu jotenkin tyhjältä. Myös kunnalliselle siirtymistä ollaan mietitty, jos sinne pääsisi. Yksityisellä sisarusoljet riittävät enää yhteen kertaan ja säästöt hoitojen suhteen ovat vähissä, mä olen menossa myös työhaastatteluun tällä viikolla. Koska mun tämän hetkinen työ on oikeesti ihan kauheaa ja asian kanssa olen kipuillut jo vuosia. Uusi työ kiinnostaa, mutta palkka laskisi ihan tuntuvasti.. no katsotaan mitä tapahtuu..

Niin ja rakas esikoisemme täytti helmikuun viiminen päivä 3vuotta! <3 

4 kommenttia:

  1. Toivon teille onnea matkaan, varmasti onnistutte vielä!

    VastaaPoista
  2. Kovasti onnea teidän matkaan! Seurailen täällä, miten teidän taival etenee. :)

    Ja onnea teidän esikoiselle! Mietinkin helmikuun lopulla, että siellä on jo 3-vuotissynttärit. Jotkin päivämäärät jää vaan mieleen. :D

    VastaaPoista

Ensikäynti julkisella

 Tähän alkuun, että olen perustanut nyt myös Instagram tilin, jossa olenkin nyt ajatuksia jakanut enemmän ja vähemmän sekä myös muuta meidän...