5/17

Huom! Näin ekaks, tällä uudella puhelimella kuvien lisäys on hankalaa, mä ja iPhone ei tehdä yhteistyötä, joten pahoittelut siitä :D ja meillä ei siis oo tietokonetta. 

Mutta tosiaan, toukokuun alussa olis tarkoitus astua avioon. Mekko löytyi tai siis saapui eilen zalandolta ja tuollaiseen päädyin, jonka kuvan nyt näätte :) tuo mekko näytti silmiin kivalta ja se näytti päälläkin jopa hyvältä! Nyt haluan löytää vielä jonkun valkoisen boleron, mutta onneks tässä on vielä aikaa. Korkokengät myös on ostoslistalla. Ne ei saa olla kauhean korkeat, koska meillä on L;n kanssa ilman kenkiäkin n.15cm pituusero ja L myös toivoi, että tulevat korkkarit ei olis kauheen korkeat, mut se sopii kyl hyvin :) Kampausajatkin muistin varata jo lomalla. Itse haluan jotain naisellista niskanutturaa lettien kera. L puolestaan haluaa naisellista, mutta hieman rennomman oloista kampausta, se tulee olemaan varmaankin sellaista toispuoleista.

Tämmöset pikakuulumiset siis tänne! Tällä hetkellä häät on siis meidän ajatuksissa sijalla yksi. Inssit tulee hyvänä kakkosena. Jos tosiaan vielä hääaiheesta pois sivuten, täällä ei edelleenkään ole kuukautiset alkaneet ja olenkin päättänyt, että jos ne ei ole kuvioissa maaliskuun loppuun mennessä, on pakko soittaa ja pyytää apua..en usko, että on normaalia että menkat ei alkais 3kk tyhjennyksen jälkeen. Haave olis jos päästäis huhti- tai toukokuussa mahdollisesti ekaan inssiin. Mutta...nähtäväksi jää. 

Mutta nyt, hyvää viikonloppua <3

Tahtoo jo!

Mä oon pystynyt lukemaan jo jonkin aikaa mun vanhoja postauksia sekä selaamaan kuvia puhelimesta niistä plussatesteistä yms. hymy huulilla ja fiiliksellä, et voi kun pääsis taas inssiin ja jännäämään piinapäiviä...tai no jännäämään ja jännäämään, koska en aio jännittää mitään!

Nyt mennään jo kp47 (tyhjennysvuodon alusta laskettuna) ja vieläkään ei mitään. Nippailuja vatsalla (tuli taas niin mieleen alkuraskaus, tunne on niin samanlainen) niin ja turvonneet rinnat, joista voisin päätellä menkkojen pian alkavan. Ainiin ja oonhan mä ollu myös ärripurri, osansa tietenkin on saanut  L raukka :(
Lämpöjä turha mittailla, sillä jäin lomani lopun lisäksi vielä sairaslomalle. Yskä, nuha, kurkkukipu, kuume... ei kivaa :(
Tuntuu, et oon ollu km:n jälkeen kokoajan kipee joko vatsataudissa tai sit flunssassa. Ehkä kohtutulehdukseen syömäni antibiootit olis aika hyvä syy kaikelle tälle. Vatsatauti tosin tuli töistä, kun näin hoitajana saa kaikki mahdolliset ja mahdottomat taudit ja jos en ite sairastu, niin lähiympäristö kyllä :D
Toivon todella, et tää sairastelu loppuu pian. Ja kroppakin toipuu, et päästään taas yrityksen pariin.

Valoa!

Toissapäivänä tuli ensimmäisen kerran fiilis, olen nyt valmis. Valmis uuteen yritykseen. Se tunne tuli tuosta noin. Ehkä mun lomani on tehnyt tehtävänsä, oon vaan hengaillut kotona. Oon jopa leiponut ja tehnyt erilaisia ruokia (nää on asiat mitä vihaan yleensä ja en oo siinä hyvä.) Mut nyt oon nauttinut noistakin. Se tunne on ihana kun sun ajatukset on vaan ja ainoastaan siinä ruoan laitossa "paljos suolaa tonne meni, oho pistin vähän liikaa, ei se mitään" Sit nauru päälle. L tossa tokaskin yks päivä kotiin tullessaan, et mikäs leipuri musta on tullut, mut ei kuulemma pistä pahakseen kun saa maistella mun luomuksia :) Kaikista se on jopa tykännyt ;)
Oon lenkkeilly paljon ja jos vähän uskallan myöntää, ehkä oon hitusen laihtunutkin. Oon pirteämpi.

Eilen kävi mun kaveri lapsiensa kanssa meillä kylässä. Reilu 2vuotias sai kakkua ja katto piirettyjä ja meidän koriste-esineet sai kyytiä. Kynttiläalusen koristekivet lensi sohvalle. Mut sitä se on, elämää. Sit toinen lapsi on 10kk ikäinen mittarimato <3 häntä syöttelin. Ja salaa haaveilin, "meille suodaan vielä tämmöinen oma mittarimato"

Eilen illalla nukkumaan mennessä, alavatsassa pisteli. Sielä tapahtuu jotain, mutta mitä! Mun munasarjat varmaan yrittää puskea folleja, jotta saatais muijan kierrot etenemään ;) toivon niin. Mulla on ollut menkat viimeks lokakuussa! Hassua.

Huomenna on Emma gaala, mä niin odotan sitä!

Tästä on hyvä jatkaa, hyvää viikonloppua!

Osaatko auttaa?

Tässä pohdiskelin, onnistuisiko siirtyminen kunnalliselle puolelle tämän lapsiprojektin kanssa? Tiedän, että siellä on jonoa (meitä se ei nyt tällä erää haittaa, koska koko homma on edelleenkin jäissä.)
Ja just luin nopeahkosti, mistä asia tulikin mieleen, että osa yliopistollisista lääkäreistä ovat saaneet 30tuhannen euron uhkaussakon siitä, että olivat kunnallisella puolella syrjineet naispareja.
Eli kysymys kuluu, minne pitää ottaa yhteyttä? Terveyskeskukseen? Vai minne? Onko kenelläkään kokemuksia kunnallisen puolen hoidoista?
Kiitos jos vastaat :)

Kuukausi

Tänään on kuukausi tyhjennyksestä.... VASTA!! Tuntuu että siitä olis jo vuosi tai ainakin tosi pitkäaika. Et mä en yhtään ihmettele, että välillä tulee takapakkia toipumisessa, siis henkisesti. Oikeestaan, en pysty kauaa puhumaan keskenmenosta itkemättä... mutta aikaa on näköjään kulunutkin niin vähän vielä, että kaippa tämä vielä on normaalia. Ajantaju on hukassa, talvi on mennyt nopeasti, mutta tää surullinen tapahtuma on siltikin vasta näin lähellä.

Kuukautisia ei oo vielä näkynyt, jotenkin ajattelin niidenkin tulevan jo pian, mutta tosiaan eihän ne vielä ole lähimaillakaan. Sairaalassa sanottiin et saattaa mennä 6-8 viikkoakin ennen kuin kuukautiset alkaa. Tässä kun on ollut aikaa miettiä, on vähän jo pohtinutkin, jatkaisko hoitoja vasta ensi syksynä vaiko keväällä, en tiedä. Nyt me ei ainakaan olla valmiita. Sit toisaalta olisko järkevää, jos ainakin viimeisellä kolmannella inssillä L yrittäis.

Meillä oli alunperin täysin selvää, että vain minä yrittäisin raskautua, mutta tässä matkanvarrella on myös L ymmärtänyt (ja minä), että jos me lasta halutaan, ei se välttämättä mun avulla onnistu. Toisaalta vaihto olis järkevää, koska täytän itse kesällä vasta 24 ja L 34, eli mulla on vielä enemmän ajallisesti pelivaraa jos haluttais joskus toinen lapsi. Oon kovempi stressaaja, mut L:n työajat saattais olla este hoidoille, L:llä taas on kellontarkat menkat, toisin kuin eräillä... toisaalta, en haluis vielä vaihtaa vuoroja, koska mä pystyn todistetusti raskautumaan, eriasia sitten pystyykö mun kroppa lasta pitämään sisällään, tai sisällä pysty näköjään pitämään, mutta ei muuta. (Okei, kkm johu varmaan jostain muusta, kun mun kropasta.)

Onneksi vielä on aikaa miettiä, onneksi vielä toivoa ei ole menetetty. Onneksi on vielä mahdollisuus. Mutta miten ja koska? Se jää nähtäväksi.....

Ovismiikka

Päivä ennen uutta vuotta tuli vielä siteeseen hyytymä ja ovis näytti vielä tooosi vahvaa plussaa 30.12 ja ajattelin, että vieläkös kaavinta kutsuu. Noh tämän hyytymän jälkeen vuoto on loppunut ja saan elää ilman siteitä, jiiihaaa!! Oviksen testasin muutama päivä sitten negatiivisen toivossa (hassua näinpäin tällä kertaa) ja se toinen vahva viiva oli poissa, vihdoin saa odottaa kuukautisia.
Muutenkin kroppa tuntuu olevan taas normaali, ei satu minnekään. Unirytmi on palautunut tavalliseksi, kahvi maistuu taas, ruoat ei okseta. Oletan nyt siis raskaushormonin olevan poistunut kropasta.

Jotenkin helpottavaa, mutta silti niin surullista.

Tänään jopa muistin perua neuvola ajan, joka olis ollu 30.1 ja kysyttiin tarvitaanko me henkistä tukea. Olen kyllä yllättynyt, kuinka paljon siihenkin puoleen oltais apua saatu jos oltais tarvittu. Tämä on kyllä hieno asia, toivottavasti muillakin on ollut sama homma.

Mulla alkaa pian loma! Ja me mennään mm. Emma gaalaan helmikuussa!
Huhtikuussa toivoisin, että päästäis inssiin, jos ei niin ei se mitään, ei meillä ole kiire. Samaa luovuttajaakin löyty, mitä oltiin nyt käytetty, sitä on nyt varauksessa meille.

Tässä yks päivä töissä eräs työntekijä hehkutti ensimmäistä lapsenlastaan ja näytti kuvaa tästä pienestä tytöstä joka oli juuri syntynyt,  vastaukseni oli vaan "joo" ja vaihdoin aihetta. Auts, nyt kirpas. Vielä on näille asioille haavat aivan liian auki. Mutta, kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan :)

Muuten meillä menee hienosti! Mitä nyt tuo koiranpentu on tajunnut kissanhiekklaatikot ja käy siellä maistamassa kissansuklaata, parrikaadit ei enää estä, tänään täytyy saada siihen ovenpieleen portti, koska muuta paikkaa meillä ei ole laatikoille :D

Mutta nyt, hyvää tammikuun jatkoa :)

Vuosi 2017

Vielä ollaan luonnollisestikkin tauolla lapsiasioista. Keskenmenovuoto rupee hiipumaan, johan tästä on jo kärsitty ihan tarpeeksi. Kohtutulehdus alkaa myöskin olla nujerrettu antibiooteilla eli valoa rupeaa näkymään tunnelin päässä.

Tänään palasin töihin ja esimies halasi mua ja kertoi olevansa pahoillaan meidän puolesta ja että meidän kohdalla elämänkoulu on liian rankka. Sekä toivoi, että onnistumme pian uudestaan. Mä tykkään mun pomosta tosi paljon, koska hän on niin inhimillinen ja yksinkertaisesti paras esimies mitä mulla ikinä on ollut!

Mutta nyt vuoden 2017 suunnitelmat:

- odotellaan ainakin kahdet kuukautiset, ennen kuin jälleen kerran klinikan ovet aukaistaan

- kun ekat menkat alkaa, keskustellaan puhelimitse lääkärin kanssa, mikä tulee olemaan uusi sotasuunnitelma, uskon kyllä, että inseminaatiolla jatketaan, koska kerran sillä keinolla raskaaksi on tultukkin

- huomenissa klinikan labrasta soitetaan ja kerrotaan onko mahdollista saada samalta luovuttajalta sukusoluja, kuin mitä ollaan edelliset 2x käytetty (voi kun sais vielä)

- haluan uskoa ja toivoa, että viimeistään vuonna 2018 meistä tulee perhe

- tod. näk tehdään max.3 inssiä ja jos ei tärppää, onko aika lopettaa blogi, mutta tämä ei ole tietenkään vaihtoehto ;)

Hyvää alkanutta vuotta <3

Ps. Jännä että periaatteessa voi puhua kohta taas ensimmäisestä inseminaatiosta.