Kotidoppler

Tuo kapistus jota kohtaan mulla on viharakkaussuhde. Ei, en ole sitä edelleenkään ostanut, mutta sain sen lainaksi. Palautan sen kyllä mahd. pian. Se ei ole kiva. Mä en vaan pidä tosta laitteesta. Enemmänkin se hiukan ahdistaa. Se on ollut meillä vasta vuorokauden, mutta yhden pikkupaniikin siitä kuitenkin sain.

Ekan kerran kun kokeiltiin, sydän äänet löyty.
Tokan kerran kokeiltiin illalla, niitä ei enää kuulunut. Kääääk! No vauva on pieni, ei niitä sykkeitä välttis vielä helposti löydykkään. En sinänsä panikoinut, mutta jäi vähän kalvamaan mieltä.
Tänään sit töiden jälkeen päätin kokeilla uudestaan, vartin etsittyäni löysin taas sykkeen, huh jes! <3
Nyt olen ajatellut palauttaa jo pian tuon laitteen, kun koen jo nyt, että tosta on enemmän haittaa kuin hyötyä! :(

Ja tähän jotain positiivarikuvaa: tän hetken turvonnutta masua, rv12+3

Alkuraskauden oireet

Aattelin tehdä tämmösen, mitkä ns. tyypilliset raskausoireet on mulla toteutunut ja mitä en ole taas kokenut. Teen tän nyt ehkä siksi, että voin jälkeenpäin tätä lukea ja joku samassa tilanteessa voi näitä myös katsella. Tiedostan myös sen, että jokainen ihminen on yksilö, eikä oireita voi mitenkään verrata.

Raudan maku suussa:
No tätä mulla ei kyllä missään vaiheessa ollut, en ainakaan kiinnittänyt huomiota

Wc:ssä juoksu:
No joo, kyllä mä nyt useammin siellä käyn ja yleensä kerran yössä herään sinne, mutta en välttämättä joudu joka yö sinne menemään, nyt se yöheräily oikeestaan on vasta alkanut

Repäisykivut:
Itseasiassa aikast vähän. Joskus yskiessä sattuu tai aivastaessa. Viime raskaudessa mulla oli näitä tyyliin kokoajan.

Nälkä/pahoinvointi
Ihan alussa mulla oli kokoajan jäätävä nälkä! Se ei sammunu millään. Rv6+ mulle tuli kuvioihin tää pahoinvointi ja nälkä kaikkos. Pahoinvointi jatkuu aaltomaisesti vielä rv12+ viikolla. Eiks nyt pian pitäis alkaa se seesteinen hetki? :D 

Mielihalut:
Jotain smetanaa teki mieli rv6+ ja tällä hetkellä himoitten sitä hyytelölihaa!!! Sitä ennen teki mieli savusilakkaa.. ja appelsiinimehu on kova sana.

Väsymys:
Ihan alussa tää oli aika vahvasti läsnä, mut katos useammaksi viikoksi. Mut nyt tuntuu, että se palaa takas. Veikkaan, että senttisintti kasvaa nyt niin hurjasti, niin siten mun kaikki energiat menee nyt  hänen hyvinvointiinsa. 

Rintojen kipu:
Kyllä! Ihan alusta saakka. Ovat kasvaneet ja väriäkin vaihtaneet :D

Muita hassuja asiota mitkä nyt ovat ilmaantuneet:
Föönasin mun hiuksia yks päivä, mun päästä lähtee tukkaa aikast paljon! Mun naama kuivuu ja näppylöitä on mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Jostain syystä mun lonkkakipeytyy, vissiin hormonaalista, koska ei toi vauva nyt mitään hermoja vielä paina. Ja tää on ehkä hauskin ja oudoin.... mun vatsalle on ilmestynyt vaaleista karvoista muodostunut ryijy!!! Siis ihan oikeesti mulla on karvanen maha :D hahahaha! Eilen illalla huomasin!! Onks senttisintillä kylmä, et hän tarvii peittoa? :D  

Tässäpä näitä nyt oli. Meille on ruvennu tulemaan L:n kanssa vahvat fiilikset siitä, että meille vois tulla tyttö. Anoppi sano samaa! Lokakuussa se sit paljastuu. Mutta kaikki käy, kunhan senttisintti on terve muru <3

Np-ultra

Ultraus aika oli jo tänään klo.7.40! Jännitti ihan hulluna. Mitä jos siellä on taas jotain elotonta tai vauvalla on järkyttävän suuret turvotukset.
Istuttiin äippäpolin aulassa pelonsekaisin tuntein, pian meidät kutsuttiin huoneeseen, kääk! Mitään suurempia ei kätilön kanssa juteltu ja sain siirtyä tutkimuspöydälle ja ensimmäisen kerran sain olla housut ja kengät jalassa, jeeeeeee!
Geeliä vatsalle ja ultra masulle, tsädäm! Elävä vauva ruudulla. Senttisintti oli vielä väsynyt, venytteli ajoittain ja pyöriskeli. Katseli ruudulle ja hymyili, mutta niskaturvotusta hän ei olis halunnut mitattavan, mut lopuks sekin saatiin mitattua. Turvotusta oli 0,7mm. Eli suomeksi: meidän vauva voi hyvin! <3

La on nyt virallisesti 26.2.2018 ja viikkoja kasassa 12+1, eli näillä nyt edetään!
Me ollaan onnellisia, tuleeko meille nyt oikeesti lapsi??!?! <3

Kauneustuotteet raskaudessa

Mielipiteitä on paljon tästä aiheesta.

Osa kannattaa sitä, että raskauden aikana eletään luomusti ja eletään ilman meikkejä ja muita kemikaaleja. Osa vaihtaa dödöt rexonasta luomu versioon, samoin muut kauneudenhoitotuotteet. Osa taas ei tee mitään muutoksia. En tiedä mikä on ns. oikein ja mikä on väärin, ja että onko sellaista edes olemassa?

Itse olen ennen raskautta tykännyt värjätä hiukset säännöllisesti kampaajalla. Pari kuukautta kerkesin käyttämään volyymi ripsipidennyksiä ja olen ostanut kasan meikkejä. Nyt näin raskaana, en ole käynyt kampaajalla värjäyksessä, kuulemma ekalla kolmanneksella se ei ole kannattavaa? Tiedä sitten, mikä on totuus, mutta näin olen toiminut. 25.8 mulla on kampaajalle aika, haluaisin ehkä vähän raitoja? Onko hiustenvärjääminen oikeesti niin kauhea asia, kun mitä olen kuullut?! Ja tällä hetkellä taistelen ajatuksen kanssa, että perunko ajan vai en?  Ripsienpidennyksistä luovuin ja niin olisin toiminut muutenkin syksyn tullen ilman raskauttakin. Meikkiä käytän vain muutenkin harvoin (silti niitä on pitäny ostaa kauhea määrä, huoh naiset!!!) Rasvat ovat ihan normirasvoja, samoin dödöt. En ole itse alkanut mitään hirveitä muutoksia tekemään. Jotenkin tahdon ajatella, että tiedämmekö me ihmiset nykyään liikaa kaikesta ja näin pelätään kaikkea, koska jostain voi EHKÄ aiheutua jotain?

Toivottavasti saitte mun ajatuksista vähän edes kiinni. Kertokaa omia ajatuksia, tahdon kuulla :)

Pssst! Tänään alkoi 13. raskausviikko (rv12+0 - 12+6)

Tässä mun lemppari tuotemerkki, jonka pitäis olla luomukosmetiikkaa, tää on ehkä ainut mikä kuuluu mun miltei jokapäiväiseen käyttöön muutenkin :) ja kuvan lainasin röyhkeästi Googlesta.

Viikon päästä

Nyt mennää raskausviikossa 12 (rv11+0 - 11+6), uskomatonta, edelleenkin!
Pahoinvointi rupee hellittää ja muutama päivä on ollut oireetonta, rintoja lukuunottamatta. Ja nekös päivät on säikäyttänyt. Mut sit taas toisena päivänä saattaa joku asia etoa ja oon rauhottunut. Mut näillä viikoilla joillain toi pahoinvointi jo hellittää :)

Silloin tällöin nivusten läheltä vihloo ja välillä vihlominen/tuikkiminen tuntuu sanonko missä :D mut jos nää on nyt niitä sukkapuikkokipuja, jotka johtuu kohdun kasvusta. Jännää. Kaikki on niin uutta.

Tällä viikolla itkuherkkyys on ehkä uusi oire. Kyynelehdin herkästi lauluista. Yksi pahimpia on se lastensairaala biisi, joka on ruvennu taas tulemaan radiosta!

"Yksi pieni elämä

Suuri valo sisällä

Katson hiljaa nukkuvaa

Katson lohdunkantajaa

Pidän aina lähellä

Kuljen matkan vierellä

Sillä saattajani on vastasyntynyt"

Liityin fb "odotan sinua"-ryhmään, jossa kaikilla jäsenillä on km tausta tai vielä pahempaa... kohtukuolema tms. Aluks aattelin ja mietin, et millanenkohan stressin aiheuttaja ryhmä tuo on, mut siellä on oikeesti tyyppejä jotka ymmärtää! En sinne itse juurikaan kirjottele, mut lohduttavaa lukea onnistuneista raskauksista.

Tasan viikon päästä on np-ultra! Kääk! ❤️

Plussa aaltoa ilmassa?

Miten musta tuntuu, että nyt näitä helmi-maaliskuun vauvoja putkahtelee! Hyvä siis vaan <3
Blogit ovat tulvillaan näitä onnellisia uutisia, jotenkin muistan että ennenkin blogi maailmassa olen törmännyt näihin aaltoihin. :)

Olen miltei joka vuosi ajatellut "tänä vuonna nyt ei ainakaan kukaan tuttu tule raskaaksi, kun ovat jo lisääntyneet hetki sitten" No mitä vielä 2016 ja varsinkin tämä 2017 on ollut "pahinta" aikaa, varsinkin niinä hetkinä, kun oma henkinen vointi oli heikko keskenmenon jälkeen.
No 2018 vuoden vauvat ovat vasta masuissa, mutta tällä hetkellä helmikuun vauvaa odottaa lisäkseni 2vanhaa koulukaveria! Aika jännä :D

Myös kesällä ollessamme risteilyllä joka toinen nainen odotti, L:n isosiskokin mietti, onko tämä jokin odottavien teemaristeily, jonne mekin saimme osallistua. K:lla silloin 13viikkoinen ihme mukananaan ja meillä taisi olla 5-6viikkoinen ihme silloin masussa.

Silti mainostetaan, että syntyvyys laskee. Ehkä näihin nyt vain kiinnittää enemmän huomiota ympärillään. Se huomion kiinnittyminen alkoi jo silloin, kun lapsesta haaveiltiin.

Muilla samoja huomioita?

Neuvolalääkäri

Yövuorosta päästyäni menin muutamaksi tunniksi nukkumaan ja pian sainkin herätä ja valmistautua L:n kanssa lähtemään kohti neukkutohtoria. L ei ollut kuulemma nukkunut edellisenä yönä hyvin, koska häntä jännitti tämä päivä, ei siinä niin jännitti muakin.

Neuvolan aulassa oli pariskunta ja nainen näytti olevan jo viimisillään. Mietin siinä istuessa, että toivottavasti meilläkin on vielä matkassa elävä senttisintti.

Pian lääkäri kutsuikin. Kyseli vointia ja meidän fiiliksiä. Kerrottiin heti että jännittää. Ihan hirveesti. Siitä sitten tutkimuspöydälle tilannekatsaukseen. Kohdunsuu napakasti kii, kellarissa muutenkin kaikki niinkuin pitää. Kohtua paineltiin, ok. Ultrasondi asemiin. Tässä kohtaa L puhalteli jännityksestä ja itse olin jäykkänä kauhusta mitä siellä näkyy. Mutta melkein heti lääkäri sanoi "siellä hän on" ja sitten tuli kyyneleet silmäkulmaan ja hyyyyyyviiiiin pitkät huokaukset. Meidän senttisintti elää <3 hänellä oli jo pienenpienet jalat, kädet, pikkunen peppu ja iso pää :D <3 Voi että me rakastetaan meidän minivauvaa <3
Lääkäri uskalsi sen verran sanoa, että periaatteessa kaikista suurin varhaisen keskenmenon riski on takana päin, että nyt voisi jo rauhassa hengittää.
Np-ultraan on kaksi viikkoa enää. MÄ OLEN RASKAANA!!!! Tekee mieli huutaa tätä asiaa koko maapallolle!