Kesätauko

Dpo14 ja negatiivinen r-testi. Edelleenkään ei myöskään kuukautisia, mutta eiköhän ne kohta ala? Nyt blogi jää kesätauolle ja palataan taas elo tai syyskuussa takaisin yrityksen pariin.

Onko vielä toivoa?

Tosiaan dpo11 tuli luovuttamisen tunne ja L kotona silloin mainitsi "eihän sitä vielä voi tietää". Eilen kuitenkin dpo12 tuli taas erilainen tunne, johtunee oudoista vatsakivuista, joita EN ole ikinäikinäikinä ennen tuntenut. Navan kohdalla pistäviä kipuja. Eilen oltiin pyörälenkillä ja L:lle sanoin, että "nyt pistää oudosti" ja sitten kipu katosi. Illalla se alkoi taas ja sängyssä kipu jo ajoittain viilteli kylkiinkin. Ja samalla myös menkkamaisesti juili. Vatsa on myös kevyesti painettaessa kosketusarka!!?  Kuukautisia ei kuitenkaan näy vielä tänäänkään dpo13. Kipuilua on ollut ajoittain tänäänkin. Kaikki tekemäni r-testit näyttää kuitenkin puhdasta negaa. Huomenna on virallinen testipäivä. Menkat alkavat varmasti viikonlopun kuluessa, jos alkavat. Maanantaina olen ajatellut meneväni labraan mikälisikäli testit näyttää yhä negaa ja kuukautisia ei kuulu. Saampahan sitten mielenrauhan. Nyt taas ajatuksena, mitäpä jos sittenkin onnistuttiin? Peukut pystyssä!

Biologinen kello

Mitä tarkoittaa "biologinen kello"? Onko se tunne "olen valmis äidiksi" ja iällä ei merkitystä. Vai onko se "nyt olen jo 30 nyt se biologinen kello soi" vai onko se hetki, kun huomaa 40 ikävuoden rajapyykin lähestyvän muutaman vuoden kuluttua. Tämmösiä mietteitä ollut nyt pari päivää. Kerran mulle on sanottu "teillä ei ole vielä onneks kiire ku eihän sun biologinen kello vielä edes tikitä" rupesin jo tuon lauseen jälkeen miettimään, mitä tuo oikeasti tarkoittaa, sitäkö että olen vielä liian nuori äidiksi?
Tänään on dpo11 ja kyllä kirves on heitetty jo kaivoon onnistumisen suhteen olisi ihme jos niin kävisi. Ei tuntemuksia, samoja vain kuin aina ennenkin ennen menkkoja mm.rintojen turpoamista ja tänään tullut taas tämä masentunut itsesäälissä vellova ihminen joka palautuu normaaliksi todennäköisesti torstaina. Huoh.

Kustannuksia

Ensimmäinen lasku pärähti postilaatikkoon, summa vastasi sitä mitä pitikin.

- 31.5 vastaanotto käynti (max20min): 87e
- 31.5 eka folliultra: 99e
- 3.6 toka folliultra: 99e
- 3.6 inssi: 98e
- 3.6 luovutetut siittiöt: 775e
- 3.6 siittiöiden pesu ja valmistus inssiä varten: 175e
- Sairaanhoitajan antama hoito/ohjaus (eli pregnyl pistos klinikalla): 10e
- Toimistomaksu: 10e

Yht. 1353e

pessimisti ei pety

Yllättävän hitaalta on tuntunut ensimmäinen ja legendaarinen "piinaviikko." Eikä kokonaista viikkoa ole edes vielä mennyt!!!!! Olen aina ajatellut, että en todellakaan ajattele nippailuja tms. oireita heti raskausoireeksi, noh toisin tässä ehkä on käynyt. Olen kyllä myös pregnylin piikkiin suurimman osan oireista laittanut. Mutta jotenkin huomaan, että minulla on ihan erilaisia tuntemuksia kuin tavallisesti kk-kierroissani. Viiltäviä kipuja ajoittain kyljessä tai alavatsalla, Jano, sitä myöden pissahätä. Vatsa on erittäin turvonnut ja tuntuu tosi oudolta. Valkovuotoa erittyy hurjan paljon, ikinä ei ole tullut näin paljon. Tänään lämpökin oli 36,9 kun yleensä se on 36,2. Mutta kuten jo äsken sanoin, pregnyl pistettiin ennen inssiä ja  tätä hormonia on vielä kehossani, joka näitä oireita voi aiheuttaa. Toivossa on hyvä elää. Olen myös nyt antanut itselleni varovaisen luvan kuvitella mitä vaan, onhan tämä ensimmäinen yritys. Ja jos tämä ei päättyisi hyvin, voidaan syksyllä koittaa uudestaan. Onneksi on töitä paljon, niin voi yrittää olla miettimättä tätä tämän hetkistä tilannetta.

Eka yritys

Meidän ensimmäinen inseminaatio on nyt tehty. Ovulaatiotesteistä en plussaa saanut mutta johtofollikkeli oli ultrassa miltei 22mm ja limat lääkärin mukaan "oikein hyvät". Ovulaatio olisi mahdollisesti tullut huomenna, eli lauantaina. Pregnyl pistettiin ennen inssiä. Nyt en löydä sanoja enempää, olemme iloisia yrityksestä vaikka se ei toisikaan toivottua tulosta, mutta toivossa on hyvä elää. Olet "keiju" tervetullut, odotetaan täällä jo <3

folliultra

Kuukautiset alkoivat siis 22.5 ja tänään on kp10. Letrozoleja söin tuplana kp3-7 ajan, tällä kertaa ei mitään nippailuja tms. ole tuntunut vatsassa pahemmin. Jouduin jälleen yksin menemään klinikalle, jotta L pääsee sitten inssiin varmasti mukaan, kun se olis meille kummallekkin tärkeetä, että h-hetkenä me oltais yhdessä läsnä.
Noh mitäs ultrassa näkyi?
Tällä kertaa näyttäisi siltä, että kaksi munarakkulaa olis kasvamassa. Pienempi oli tällä hetkellä vain 11mm ja lääkäri epäili, että se ei pahemmin tuosta kerkeä enää kasvamaankaan. Toinen puolestaan oli sit nyt 14mm, josta nyt povataan sitä meidän "the munista". Tästä illasta lähtien alkaa ovulaation metsästys ja jos ei perjantaihin mennessä tikut meille plussaa vilauta, on siltikin perjantaina taas toinen ultra ja sen perusteella, jos munarakkula näyttää sopivan isolta pistetään pregnyl ja tehdään inssi. Kuitenkin meitä kumpaakin tuo pregnyl arveluttaa, ehkä sitä ajattelee, että ei ainakaan ole mahdollista onnistua jos inssikin tehtäisiin ns. keinotekoisella ovulaatiolla. En tiedä. Kyllä lääkärit varmasti tietävät mitä tekevät, luotto heihin on kova ja loput onkin sitten tuuripeliä.
Perjantai tulee olemaan erittäin kiireinen päivä, ehkä vähän liiankin. L:n pikkusisko valmistuu lähihoitajaksi ja juhlatilaisuus alkaa klo.10.30 ja meidän pitäisi olla siellä paikalla. L:n siskolle jo soittelinkin, että saatamme joutua lähtemään ultran/inssin takia aikasemmin ja hän sen kyllä ymmärsi, kun tietää tästä meidän yrityksestä. Mutta anopille ja appiukolle saattaakin olla jo selittelemistä, kun he eivät tästä tiedä ja anoppi varsinkin on hyvä arvailemaan asioita, tosin tätä tuskin osaisi aavistaa. Katsotaan, miten käy ;)

Sitten hieman lasten nimistä. Vanha ammattikoulu kaverini sai pojan tässä taannoin ja sunnuntaina oli ollut lapsen ristiäiset ja kuten arvata saattaa sen pojan nimeksi tuli juuri se, jota mekin oltiin ajateltu jos poika meille tulisi! Noh, me pitäydytään silti siinä samassa nimessä, kun en ole enää paljoakaan tekemisissä tämän kyseisen naisen kanssa. Noh sitten eilen juteltiin naapurin kanssa, joka kertoi heidän sukulais lapsen nimeksi tulleen juuri sen mitä me oltiin ajateltu meidän mahdollisen tulevan tytön toiseksi nimeksi ja naapuri vielä tokaisi isoon ääneen "kauheen outo nimi, en ikinä antais" noh, meistä se on kaunis ja meillä se juurikin juontaa juurensa tuosta suloisesta nikkarikeijusta ja paljastettakoon se nyt, että se olisi Helinä. Ollaan miltei koko meidän seurusteluaika (6,5vuotta) leikitelty lasten nimillä ja ne on olleet jo pitkään tuolla takaraivossa, mutta nyt kun tätä lasta kovasti yritetään/toivotaan on nimileikittelyt jälleen pinnalla.
Mutta näin lopuksi, viikonloppuna infoilen, missä silloin mennään :)