Polttarit!

Täällä sitä löhöillään kotona ja tehdään katkarapuleipiä ja limukat yms. muut juomat maistuu nyt jumalaisilta! :D Eilen nimittäin meidät yllätettiin todenteolla!
Aloitan ihan alusta koko tarinan. Eli:
N. Viikko sit kyseltiin vaivihkaa L:n siskolta, että olivatko he ajatelleet meille järjestää polttareita, koska aika käy vähiin ja oltais sellaset kyllä haluttu. Vastaukseksi saatiin vaan, että "sori, ei me kyllä yhtään oltu ajateltu... no jos 30.4 pidettäis joku piknik tyyppinen juttu." Tää passas meille, vaikka salaa oltiin pettyneitä, että meidät on oikeasti unohdettu. Mieli meni matalaksi. Mutta jätettiin asia siihen.

Eilen (29.4) tosiaan L:llä oli varattuna kampaajalle aika, jotta sit ennen meidän häitä ja tulevia piknik polttareita varten olisi tukka mintissä.
Kesken työpäivän L soittaa mulle hätääntyneenä töihin, että myöhästyy todennäköisesti kampaajalta, koska oli joutunut palaamaan kotiin, sillä naapuri oli ilmoittanut, että meidän palovarotin soi. Paniikki iski. Palaako meidän koti?!!? Entäs eläimet?!? Loppujen lopuks kaikki olikin hyvin. Jatkoin työpäivääni, kunnes työkaverini tuli iltavuoroon jo klo.12 ja ihmettelin, miksi niin aikaisin tullut töihin. Työkaverini kertoi tekevänsä tunteja takaisin ja pyysi mua katsomaan työvuorolistoja kanssaan. Osastolta poistuttuani liuta parhaita ystäviä odottaa työpaikan aulassa + L. Huudahtaen "yllätyyyys" ja itkuksi se meni. Mulle laitettiin lei kaulaan ja "bride to be" nauha. Samanlainen nauha oli myös L:llä. Työpäiväni päättyi yllättäen klo.12 ja mä lähdin juhlimaan!
Työkaverini oli tullut tämän yllätyksen vuoksi sovitusti siis aikaisemmin töihin ja myös esimiehelleni oli tästä asiasta soitettu. Palovarotin juttukin oli ollut valetta ja L:ää vastassa oli sama porukka, kun mua hakiessa. L:n kampaaja oli siis ystävien toimesta peruttu ja olivat varanneet nyt keskiviikoksi sitten uuden ajan.

Töistä kun poistuin sain viedä auton luonnollisestikkin kotiin. Kun autosta tulin pihalle, iskettiin pieni fresita-pullo käteen. Sain hakea kotoa peseytymisjutut ja vaihtovaatteet + meikit. (Voin kertoa, että hikisenä töiden jälkeen ei ollut kauheen hehkeä olo!) Meiltä kun lähdettiin vietiin eka meidän koirat anoppilaan. Tästä kohteesta meidät vietiin silmät sidottuina paikkaan, jossa päästii  pelaamaan lasersotaa! Jiiihaa!
Nyt meidän porukka jaettiin kahteen, että olin siix L:stä ns.erossa.
Tämän jälkeen mentiin kauppakeskukseen tekemään tehtäviä (kauppakeskus oli ollut b-suunnitelma, koska takatalvi iski) ja pakko sanoa, että aika nihkeästi ihmiset suostui antamaan "avioliitto vinkkejä" ja suurinosa oli mallia "älä mene naimisiin" ja yks aika hauska tuli kans vastaan "älä mene naimisiin miehen kanssa" :D mutta toki myös hyviäkin vastauksia tuli. 5euron edestä sain vappupussukoita myytyä.
L myi sydänilmapalloja. :) ja sen myynti oli vähän parempi :D
Sit mut vietiin syömään ja samalla tehtiin vaimotesti. Eli 24 kysymystä L:stä, mm. mikä on hänen pituus jne. Illalla käytiin vastaukset läpi ja tais neljä vai viis mennä väärin.
Käytiin myös yhdessä pubissa, jossa mun olisi ollut tarkoitus laulaa yksi karaoke kappale, mutta sielä ei ollutkaan nyt karaokea. Tein L:stä tarinan, jonne mun piti sijoittaa mulle annetut sanat mm. rakkaus, sateenkaari ja sormivibraattori :D haha! Hyvä tarina tuli! L:llä oli samat tehtävät mutta eri paikassa. Tämän jälkeen käytiin heittämässä kumpikin 3kiveä järveen samalla huutaen toiveet, jotka haluamme avioliiton aikana tapahtuvan. Ei varmaan oo epäselvää, että 1 kivi oli "lapsi".
Tän jälkeen suunnattiin saunaan ja suihkuun. Ja nautittiin pikkupurtavasta ja juomista enemmän ja vähemmän. Loppuillasta lähettiin keskustaan vähän tanssimaan.

Oli kyllä erittäin onnistunut yllätys. Ja näitäkin kuulemma oli suunniteltu jo useampi kuukausi, eli meidän "unohtaminen" oli myös osa juonta <3

Enää muutama päivä häihin... vähiin käy <3

menneisyys vs. tulevaisuus

Näin yövuorossa ollessani on aikaa pohtia tulevaisuutta ja miettiä hieman jopa menneisyyttä tämän "projektin" kanssa.

Meidän aivan ensimmäisestä inseminaatiosta tulee pian kuluneeksi vuosi. Se tehtiin 3.6.2016 ja kellokin oli muistaakseni 11.30. Meillä oli kova kiire L:n siskon valmistujaisiin, koska myöhästyisimme. L:n sisko tiesi oikean syyn miksi me myöhästyttäisiin ja L:n vanhemmille kerrottiin olevamme "pankkiasioilla". Ja näitä "pankkiasioita" oltiin toteuttamassa muutamaankin otteeseen. Kun meillä vihdoin raskaustesti näytti positiivista oltiin innosta hihkuen kertomassa jouluaattona, mitä nämä "pankkiasiat" ovat tuoneet mukanaan, mutta toisin kävi.
L:n äiti onkin heittänyt toiveensa ilmoille, että jatkossa kertoisimme suoraan, kun hoidot meillä jatkuvat. Hän oli jopa hieman ihmeissään miksi olimme pitäneet koko projektin salassa, aluksi hän epäili sitä, että me pelkäsimme heidän reaktiota että se olisi kielteinen, vaikkei kyse ollut siitä. Vaan mielestäni/mielestämme ei lapsen teosta heteroparitkaan puhu ja se on ok. L:n äiti kyllä tämän ymmärsi ja vain hyvää hän tarkoitti/tarkoittaa.

Mutta entäpä nyt? Pitäisikö nyt häiden jälkeen alkaa puhumaan, että me lähdetään yrittämään lasta jälleen touko-kesäkuussa? Ehkä inseminaation jälkeen olisi hyvä tuoda tämä asia ilmi. Tarvii katsoa sellainen tilanne, jossa se on luonnollisinta kakistaa suusta ulos.

Silloin kun olin vielä raskaana oli L ja hänen äitinsä kaupoissa, jossa anoppi oli ihastellut vauvanvaatteita ja silloin vielä kannoimme mukanamme pientäsuurta salaisuutta. Anopin vauvahaaveet hiljeni mun kkm:n jälkeen. Mutta nyt oltiin viime lauantaina ostoksilla, kun anoppi sanoi lasten vaatteiden kohdalla "voi kun näitä voisi taas joskus ostaa". Minä ja L jatkettiin matkaa, kunnes meidän oli pakko koskettaa lastenosaston sateenkaaren väristä paitaa. Jospa me pian voidaan olla taas ostoksilla pienisuuri ihme mukanamme. Välillä mä jo ihan unohdan, että mä oon ollut raskaana. Tuntuu ihan oudolta. Piinapäivinäkään en juurikaan miettinyt raskauden mahdollisuutta. Ja mun kierroissa tuntuu aina, että olis raskaana. :D 

Mä en tiedä, mutta mulla on sellainen positiivinen fiilis tulevan inssin suhteen. En osaa edes sitä sanoin sanoa. Tuntuu, että nyt se on tehtävä. Nyt tai ei koskaan. Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin, sitä ei tiedä kukaan onnistuuko inseminaatio, mutta mä koko sydämestäni toivon niin.

Mä haluan uskoa, että elämässä on kaikelle jokin tarkoitus. Se että negatiivisia asioita tapahtuu, tarkoittaa sitä, että ne sen hetkiset asiat, jotka vaikutti hyvältä, eivät nyt kuuluneetkaan tulla osaksi meidän elämää. Joskus sen auringonkin on paistettava risukasaan. Vaikka välillä ollaan oltu syvissä vesissä, niin silti sieltä on aina noustu. Ja tarkoitan muitakin asioita, kun vain tämä menetys.

pssst.... enää pari viikkoa kun sanomme tahdon <3

Pari faktaa tulevasta vaimostani

Tein itsestäni 20faktaa jo aiemmin, mut nyt kokeilen tehdä tulevasta vaimostani. Eli täältä tulee :D

1. Tykkää autoista ja niiden kanssa touhuamisesta, haaveilee omasta autotallista

2. Hyvä ruoan laittaja

3. Jos mä olin tosi sosiaalinen vieraitakin ihmisiä kohtaan - on L puolestaan ujompi. Juttelee kyllä, mutta ei ole kokoajan äänessä

4. L pystyy lukee ihmisten silmistä KAIKEN! Jos joku valehtelee tai ihminen ei ole luotettava. Tai sitten puolestaan hän lukee niistä sen hyvyyden yms.

5. L ostaa uuden hupparin vaikka tänään... ens viikolla se paita onkin päällä töissä ja siihen paitaan lentää maalitahra ja näin tulee taas uudesta paidasta työpaita, jonka seurauksena ei kuulemma ole mitään päälle pantavaa.

6. Ajattelee aina muita, ei ikinä itseään. Eli todella epäitsekäs.

7. Tavaramerkki kesällä lippalakki ja talvella pipo

8. Inhoaa kouluja ja kaikkea missä on joku opettaja

9. Rakastaa lapsia ja on niiden kanssa superhyvä. Osaa ja jaksaa leikkiä vaikka tuntitolkulla.

10. Rakastaa eläimiä myöskin

11. Osaa soittaa kitaraa ja laulaa

12. Haluaa tehdä kaikki remontit itse (mutta onhan hän sillä alalla, niin mikäs siinä)

13. Haha, oppi syömään puoli vuotta sitten mun ansiosta katkarapuja :D

14. Hyvä rahan säästäjä

15. L on ollut entisessä elämässä varmasti joku kala! Koska hän rakastaa vettä ja haluaa aina uimaan!

16. Kenkiä.... kenkiä.... L:llä on paljon kenkiä.... vanssit, converset, dc jne.... niitä ei voi koskaan olla liikaa.

17. Rakastaa metsää! Sitä tuoksua ja vehreyttä.

Huh! Kyllä tää jäi nyt tähän! Yritin vielä L:ltä kysyä, että tulisiko hänellä jotakin muuta mieleen, mut ei hänkään osannut enempää itsestään kertoa :D

18. No nyt se huikkas, et se tykkää käydä mun kanssa kantarelleja poimimassa! :D

No nyt näitä sit lähti tulemaankin...

19. Haaveilee asuntoautosta tai vaunusta, jotta päästäis reissuihin

20. Tykkää riehua eli suomeksi:  haluaa kaikkiin tramppapuistoihin, temppuratoihin. L on Peter pan <3

Lähtöruudussa nostetaan kytkintä

Varovasti tässä soittelin klinikalle, että jospa me seuraavasta kierrostani lähdettäis koikelemaan onneamme. Siihen mennessä häät ovat juhlittu ja alkaa olla seesteinen aika. Viime kierto oli 47päivää, mutta rauhallisesti jaksoin odottaa. Menkat alko just sillä sekunnilla ku lähdettiin työporukan kanssa risteilyn runtelemina takaisin bussilla kohti kotia. Tänään on siis kp2.
Inseminaatiolla homma jatkuu ja saman kaavan mukaan mennään eli letrozol 2,5mg x2 kp3-7. Sitten vasteultra ja mitä todennäköisemmin sit taas vähän menopur-pistoksia ja pregnyl. Jostain syystä tammikuussa tekemäni varaus luovuttajasta on mennyt sit kuitenkin ohi eikä missään näkynyt todisteita siitä, että olin sen jo tehnyt, tunsin itseni tyhmäksi. Mutta oikeasti olin sen tehnyt. Mut nojaa, tehtiin se nyt vielä uudestaan. Luovuttajasta ei vielä tietoa, onko samaa käytettävissä vai vaihtuuko donor.
Näillä homma alkaa taas. Pelottaa ja jännittää. Voi kun olis edes joskus onnea matkassa ja tää yksi yritys onnistaisi. Sitä kun ei voi kukaan tietää.

Pari faktaa

Vlogeissa näihin tän tyyppisiin juttuihin oon törmännyt ja aattelin itsekkin tehdä. Eli 20 faktaa minusta! Kysymyksiä saa heittää. :)


1. Osaan soittaa rumpuja ja pidän laulamisesta
2. Meillä on 2 koiraa ja 2 kissaa
3. En osaa juurikaan englantia (noloa!)
4. Teen ensin ja ajattelen sitten, ups!
5. Suutun herkästi ja lepyn yhtä nopeasti
6. Olen sosiaalinen ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin
7. Mun itsekuri on heikko!! Siis tosi heikko!!
8. En jaksa/halua enää käydä usein viihteellä baareissa, viihdyn kotona kamujen kanssa.
9. Mulla on huono itsetunto niin ulkonäön puolesta kuin myös asioissa onnistumisten puolesta
10. En ostele usein vaatteita. "jos haluat, älä osta. Jos tarviit, osta!" Tän lauseen kun taoin päähäni, loppu shoppailu.
11. Opiskelin hetken parturi-kampaajaksi v. 2012
12. Meillä on kaksi autoa. KOSKA meiltä on matkaa kaikkialle (paitsi mulla siis lyhyt työmatka, mut arkivapaina, kun L on töissä, voin lähtee minne vaan jos haluan, siksi auto.) ja huom. Toisesta autosta luovuttais, jos meille suotais lapsi.
13. Oon innostunut meikkaamisesta! Pitkästä aikaa!
14. Ikuinen tupakoinnin lopettaja (kkm:n jälkeen aloitin pössyttelyn ja nyt taas lopettelen)
15. Oon kaikki ruokainen, et keksi mitään mitä en voisi edes maistaa (paitsi meillä luonnottomat ruokajutut, esim. koiraa en ikinä söis!)
16. Inhoon korkeita paikkoja, mut haluan aina välillä ylittää itteni, vaikka saatan sen jälkeen parkua kun vauva
17. Mun nuorin täti on mua 8kk vanhempi ja vanhin 9vuotta vanhempi. :)
18. Mulla on vain 1serkku!
19. En oo ollut "kunnon" juhlissa, kuin ehkä kerran?  (hautajaisia lukuunottamatta, mut ne ei oo juhlat)
20. Olen erittäin avoin... joskus liikaakin.

Ajatuksen tasolla; paluu tulevaisuuteen

Häät ovat pian täällä. Niistä kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, kun suoraan sanottuna en tiedä mitä niistä kirjoittaisin :D Kaikki koristeet on hankittu ja edelleenkään kukaan ei oo ilmoittanut, että ei pääsisi paikalle, niin paitsi yks. Haha yks hassu moka mulle meinas käydä, jonka onneks huomasin ajoissa ennen kuin painoin "lähetä"-kohtaa. Olin vastaamassa siis tälle kaverille, joka ilmoitti, että ei pääse paikalle:  "ei se mitään, toisella kertaa sit" :Ddd. No vahinkoa ei tällä kertaa käynyt :D

Niin ja ajatuksia pitkästä aikaa hoidoista. Elämämme on nykyisessä asunnossa hullun kallista ja enemmän vahvistuu ajatus siitä, että meillä on mahdollisuuksia enää kahteen yritykseen ja tämäkös jo ahdistaa ihan hulluna! Koska eihän se meidän tuurilla onnistu, mut sit tavallaan haluisin olla toiveikas, mut ei mulla oo enää voimia sellaiseen. Sit toisaalta välillä miettii, et pitäiskö ns. välivuoden. Mut huomaan, että mitä enemmän on taukoa hoidoista, sitä enemmän mä alan vierastamaan ajatusta siitä, että me muka saatettais olla joskus perhe. Toisaalta olis ihana ajatus jos L vuorostaan yrittäis raskautumista, koska meillä molemmilla on fiilis, et hänen kohdallaan raskautuminen vois onnistua hyvinkin nopeasti. Vaikka ei kellontarkat kierrot mitään takaa, mutta parempi se kun nää mun satamiljoonaa päivää kestävät kierrot. Saas nähdä mitä tehdään. Toisaalta haluisin vielä yrittää :( Kohta on mennyt aikaa 1,5vuotta ja me ollaan edelleen samassa pisteessä. Ja tullaan olemaan vielä pitkään. Mun uus tavote on, et ennen ku mä täytän 30v meillä on lapsi, siihen on siis aikaa vielä onneks 6vuotta.

7 uutta raskausuutista viimeisen vuoden aikana, joista kahden la on heinäkuussa. Niinkuin meilläkin piti olla....
Niinkuin töissä työkamun kanssa puhuin ja se itse sano "sä tuut olemaan aina ns. katkera elämälle, mutta ajan kanssa opit elämään menetyksen kanssa"

Ps. Tää ei olis varmaan niin kamalaa jos raha ei ratkaisis kaikkea.