Kävin kesän aikana terveyskeskuslääkärin ohjelmoivissa verikokeissa ja niiden kanssa oli kyllä säätämisen säätämistä. Kokeissa kun oli mm. kilpirauhasarvoja jotka olisi pitänyt ottaa ennen klo10 (kp2-5) ja kp2 oli torstai ja kp3 oli perjantai ja kun en omista säännöllistä kiertoa, en voinut ennakoida ja varata labroihin aikaa ajoissa. Ainut aikaisin aika oli klo.10.30. Tämän oli sitten kelvattava. Labrat siis hoidettu. Pari viikkoa tästä ilmestyi sairaalasta iso kirje: Kutsu ensikäynnille 30.8!! Papereita selatessani kauhukseni luin, kuinka tuo aamuinen verikoe olisi tärkeä. Yhteyttä sairaalaan, että mitäs nyt?!?? Täytyykö ne ottaa uusiksi?? Hoitaja katseli koneelta arvoja ja onneksi tokaisi, että vaikka nuo on otettu himpun verran liian myöhään, ei niissä kuitenkaan ole huonoja/hassuja arvoja ja tämän vuoksi niitä ei myöskään tarvitse uudestaan ottaa. Myöskin kaikki muut arvot olivat viitearvojen sisäpuolella. Huh!
Jännittää tuo tuleva ensikäynti niin hirveesti! Ihan kuin ekaa kertaa olisi hoitoihin menossa. Luvassa on vielä taas jälleen kerran lahjasukusoluneuvontaa ennen kuin hoidot oikeasti alkaa. Aion kyllä kysyä, että onko se oikeasti enää pakollista, kun yksi lahjoitetuilla siittiöillä alkunsa saanut lapsi meidän elämässä jo on ja tiedetään miten homma toimii, kun lapsi on 18vuotias. Mutta luulen, että siihen on mentävä kuitenkin.
Keväällä koin ihan kamalaa lapsettomuuden tuskaa ja tuntui, että joka puolelta kuulee raskausuutisia. Ja halusin sivuuttaa koko asian ja miettiä jotain ihan muuta. Kesällä ei ollakaan juurikaan näitä asioita mietitty. Kutsu kun postilaatikkoon kilahti polilta, niin tuli jälleen pitkästä aikaa innostunut ja positiivinen fiilis. Meillä on vielä mahdollisuus onnistua! Saada toinen lapsi! Kunnallisen hoitoihin meillä on tosi suuret odotukset. Toivottavasti ei tiputa korkealta ja kovaa! Välillä myös tuntuu hassulta kaivata toista lasta, kun joillain ei ole edes yhtä. Ja omalla kohdalla kyllä ensimmäisen lapsen toivominen oli raskaampaa, kuin syli oli täysin tyhjä. Mutta eniten tässä on satuttanut kysymykset töissä ”ai teillä on VAAN yks”, ”eiks toinen lapsi olisi kiva ;)” jne. Olenkin monesti töksäyttänyt takaisin jotain tyylillä ”olisihan se toinen lapsi kiva, mutta edellinenkin raskaus oli tuulimuna, ei kaikki ole niin helppoa”. Tähän lauseeseen sain myös vastauksen ”ai, minä olen aina tullut raskaaksi kun edes ajattelut vauvaa”… no onnea hänelle. Kaikilla se ei mene niin. Ei edes heteropareilla.
Mutta jottei tämä nyt ihan lätinäksi mene, niin kommentoi jos seuraat vielä tätä, olen nimittäin miettinyt siirtymistä instagramin puolelle mikäli täältä vertaistuki kadonnut! :D
Heipparallaa! Katsotaan kirjoitanko ensikäynnistä tänne vaiko ig:n puolelle :)
Laitoin juuri viestiä instassa. Tätä blogiasi olen lukenut monta vuotta! Kivaa, kun lisäsit!
VastaaPoistaA
Ihana kuulla kuulumisia! ❤ Ja vielä ihanampaa kuulla, että kutsu on käynyt.
VastaaPoistaMun on todella vaikea käsittää ihmisiä, joilla on pokkaa lähteä huutelemaan tuollaisia puhumattakaan noista jälkimmäisistä- siinä on kyllä sosiaaliset taidot auttamattoman kateissa. Toki, jos omalle kohdalle ei ole osunut elämässä haasteita, niin ehkä sitä on mahdollista kävellä pää totaalisen pussissa.
Olen seurannut blogia alusta asti. Kiva kuulla että hoidot etenee julkisella!
VastaaPoistaMeillä myös vaihtui klinikka tähän 3. raskauteen, mutta ei me olla kuin kerta käyty lahjasoluneuvonnassa. Luulisi ettei teidän tarvitsisi kun on jo hoitoja takana.
Jäätävä kommentti työkaveriltasi, todella ignoranttia.