tiistai 4. huhtikuuta 2017

Ajatuksen tasolla; paluu tulevaisuuteen

Häät ovat pian täällä. Niistä kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, kun suoraan sanottuna en tiedä mitä niistä kirjoittaisin :D Kaikki koristeet on hankittu ja edelleenkään kukaan ei oo ilmoittanut, että ei pääsisi paikalle, niin paitsi yks. Haha yks hassu moka mulle meinas käydä, jonka onneks huomasin ajoissa ennen kuin painoin "lähetä"-kohtaa. Olin vastaamassa siis tälle kaverille, joka ilmoitti, että ei pääse paikalle:  "ei se mitään, toisella kertaa sit" :Ddd. No vahinkoa ei tällä kertaa käynyt :D

Niin ja ajatuksia pitkästä aikaa hoidoista. Elämämme on nykyisessä asunnossa hullun kallista ja enemmän vahvistuu ajatus siitä, että meillä on mahdollisuuksia enää kahteen yritykseen ja tämäkös jo ahdistaa ihan hulluna! Koska eihän se meidän tuurilla onnistu, mut sit tavallaan haluisin olla toiveikas, mut ei mulla oo enää voimia sellaiseen. Sit toisaalta välillä miettii, et pitäiskö ns. välivuoden. Mut huomaan, että mitä enemmän on taukoa hoidoista, sitä enemmän mä alan vierastamaan ajatusta siitä, että me muka saatettais olla joskus perhe. Toisaalta olis ihana ajatus jos L vuorostaan yrittäis raskautumista, koska meillä molemmilla on fiilis, et hänen kohdallaan raskautuminen vois onnistua hyvinkin nopeasti. Vaikka ei kellontarkat kierrot mitään takaa, mutta parempi se kun nää mun satamiljoonaa päivää kestävät kierrot. Saas nähdä mitä tehdään. Toisaalta haluisin vielä yrittää :( Kohta on mennyt aikaa 1,5vuotta ja me ollaan edelleen samassa pisteessä. Ja tullaan olemaan vielä pitkään. Mun uus tavote on, et ennen ku mä täytän 30v meillä on lapsi, siihen on siis aikaa vielä onneks 6vuotta.

7 uutta raskausuutista viimeisen vuoden aikana, joista kahden la on heinäkuussa. Niinkuin meilläkin piti olla....
Niinkuin töissä työkamun kanssa puhuin ja se itse sano "sä tuut olemaan aina ns. katkera elämälle, mutta ajan kanssa opit elämään menetyksen kanssa"

Ps. Tää ei olis varmaan niin kamalaa jos raha ei ratkaisis kaikkea.

5 kommenttia:

  1. Oi mahtavaa kuinka aika on mennytkään nopsaan ja kohta on jo h-hetki!!<3

    Toivottavasti löydätte teille sen kultaisen keskitien hoitojen aloittamisen ajankohdalle ja saatte pohdittua kumpi voisi tällä erää olla odottaja. Muistakaa kuunnella itseänne ja vointianne. Jos päässä ääni huutaa, että on pidemmän tauon paikka, pitäkää tauko, sillä voi olla palkitseva lopputulos :) mutta jos taas tekee mieli aloittaa mahdollisimman pian, niin ei muuta kun menoksi<3

    Minä tiedän tuon tunteen kun ajatus omasta pienestä perheestä valuu kauemmas ja kauemmas, mitä enemmän aikaa yritykseen menee. Se on varmaan ihmisen sisäänrakennettu selviytymiskeino.. Mut auta armias kun se plussa sitten siihen testiin teilläkin joku kaunis päivä pärähtää:D eihän sitä todeksi usko!!!

    Tsemppiä kevääseen ja tulehan kertomaan sitten kaikki häistä ja ajatuksistanne jatkoa ajatellen:)

    Ja mikä tärkeintä, viettäkää ainutlaatuinen päivä, teidän päivä, kun saatte toisenne<3

    VastaaPoista
  2. Ja vielä tuohon työkaverisi kommenttiin.... Kun se aika koittaa kun saatte oman käärön syliin asti, se katkeruus kyllä muuttaa muotoaan ja osittain varmasti häviääkin. Itse mietin vielä usein, kuinka epäreilua oli, kun meiltä vietiin meidän pienet vauvat ihan yhtäkkiä ja muut saivat jatkaa onnellista perhe -elämäänsä (tai odotusaikaansa). Nykyään se fiilis on harmaa verho tuolla ajatusten perukoilla, on siis olemassa muttei enää ilmesty niin usein.... Tunnen yhä järkyttävän kateuden piston sydämessäni kuullessani jonkun odottavan kaksosia, tai joku työntää tuplavaunuja. Mutta se fiilis ei enää hallitse minua. Se saa olla olemassa ja mä annan itselleni luvan tuntea hetken sen ilkeän tunteen. Kunnes se menee pois ja palaan tähän hetkeen. Minä olen varma, ettet ikuisesti ole katkera, se syö ihmistä ja sä et vaikuta ihmiseltä joka antaa itsellensä käydä niin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kauniista sanoista :) nyt tuntuu siltä, että nyt kun seuraavat menkat alkaa, soittelen klinikalle, että seuraavasta kierrosta aloitetaan hoidot (tosin tää kiertokin on jo jotain kp30+) eikä oireita et olis alkamassa. Eli suomeks sanottuna jos nää kierrot venyy hurjasti, homma jatkuu ehkä syksyllä. Taas. Niinkuin viimeksi. Tuntuu että aika menee niin nopeesti. Viimeks syksy/alkutalvi oli onnekasta aikaa sen hetken, pienen hetken. <3

      Poista
  3. Musta on surullista, että haavetta omasta perheestä säätelee usein raha. Tai ei sitä haavetta, mutta sen toteutumista. Vaikka kuinka mekin ollaan vuosia yritetty varautua isoihin kuluihin perheen perustamista ajatellen - yhtäkkiä huomaakin miten nopeasti ne varat hupenee! Raha, tai enemminkin sen puute, ahdistaa mua aina.

    Mun täytyy olla samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa: kuunnelkaa itseänne, menkää tunteella. Kuulostelkaa, tuumailkaa. Miltä tuntuisi pidempi tauko? Miltä tuntuisi vaihtaa raskautujaa? Ehkä tänään olette eri mieltä kuin ensi viikolla, mutta hei se on ihan okei! Mielipidettään saa vaihtaa, mitään ei ole pakko lyödä lukkoon.

    Tsemppiä ihan kaikkeen, jokaiseen päätökseen! <3 Nyt ennenkaikkea teillä on edessä ihanat häät - niistä ja toisistanne nauttiminen. :) Se päivä on vaan teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli alunperin kipuraja tai siis piti olla kokonaan rahaa ajatellen tää 4inssiä, mut ne kerrat on jo käytetty. Mut halu perheeks on niin kova, kun kerran siitä onnesta on maistiaisen saanu, niin ei se haave oo kyl yhtää vähentynyt.. mut jos nyt vielä 1-2inssiä, sit tulee tauko. Ja pitkä, todennäköisemmin useamman vuoden.
      Muuta kiitos sullekkin kauniista sanoista ❤️
      Ps. L:n kanssa puhuttiinkin, et on jännä miten tuo naimisiinmeno jännittää, vaikka tavallaan meidän välillä ei mitään muutosta tapahdu, paitsi et me ollaan virallisesti me! :)

      Poista

Kokonainen perhe

 Meidän syli täyttyi maanantaina 12.12.2022 klo.8.38, kun rakas isopieni poika syntyi rv:lla 41+1 painaen 4130g ja pituutta löytyi 53cm.  Sy...