sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

menneisyys vs. tulevaisuus

Näin yövuorossa ollessani on aikaa pohtia tulevaisuutta ja miettiä hieman jopa menneisyyttä tämän "projektin" kanssa.

Meidän aivan ensimmäisestä inseminaatiosta tulee pian kuluneeksi vuosi. Se tehtiin 3.6.2016 ja kellokin oli muistaakseni 11.30. Meillä oli kova kiire L:n siskon valmistujaisiin, koska myöhästyisimme. L:n sisko tiesi oikean syyn miksi me myöhästyttäisiin ja L:n vanhemmille kerrottiin olevamme "pankkiasioilla". Ja näitä "pankkiasioita" oltiin toteuttamassa muutamaankin otteeseen. Kun meillä vihdoin raskaustesti näytti positiivista oltiin innosta hihkuen kertomassa jouluaattona, mitä nämä "pankkiasiat" ovat tuoneet mukanaan, mutta toisin kävi.
L:n äiti onkin heittänyt toiveensa ilmoille, että jatkossa kertoisimme suoraan, kun hoidot meillä jatkuvat. Hän oli jopa hieman ihmeissään miksi olimme pitäneet koko projektin salassa, aluksi hän epäili sitä, että me pelkäsimme heidän reaktiota että se olisi kielteinen, vaikkei kyse ollut siitä. Vaan mielestäni/mielestämme ei lapsen teosta heteroparitkaan puhu ja se on ok. L:n äiti kyllä tämän ymmärsi ja vain hyvää hän tarkoitti/tarkoittaa.

Mutta entäpä nyt? Pitäisikö nyt häiden jälkeen alkaa puhumaan, että me lähdetään yrittämään lasta jälleen touko-kesäkuussa? Ehkä inseminaation jälkeen olisi hyvä tuoda tämä asia ilmi. Tarvii katsoa sellainen tilanne, jossa se on luonnollisinta kakistaa suusta ulos.

Silloin kun olin vielä raskaana oli L ja hänen äitinsä kaupoissa, jossa anoppi oli ihastellut vauvanvaatteita ja silloin vielä kannoimme mukanamme pientäsuurta salaisuutta. Anopin vauvahaaveet hiljeni mun kkm:n jälkeen. Mutta nyt oltiin viime lauantaina ostoksilla, kun anoppi sanoi lasten vaatteiden kohdalla "voi kun näitä voisi taas joskus ostaa". Minä ja L jatkettiin matkaa, kunnes meidän oli pakko koskettaa lastenosaston sateenkaaren väristä paitaa. Jospa me pian voidaan olla taas ostoksilla pienisuuri ihme mukanamme. Välillä mä jo ihan unohdan, että mä oon ollut raskaana. Tuntuu ihan oudolta. Piinapäivinäkään en juurikaan miettinyt raskauden mahdollisuutta. Ja mun kierroissa tuntuu aina, että olis raskaana. :D 

Mä en tiedä, mutta mulla on sellainen positiivinen fiilis tulevan inssin suhteen. En osaa edes sitä sanoin sanoa. Tuntuu, että nyt se on tehtävä. Nyt tai ei koskaan. Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin, sitä ei tiedä kukaan onnistuuko inseminaatio, mutta mä koko sydämestäni toivon niin.

Mä haluan uskoa, että elämässä on kaikelle jokin tarkoitus. Se että negatiivisia asioita tapahtuu, tarkoittaa sitä, että ne sen hetkiset asiat, jotka vaikutti hyvältä, eivät nyt kuuluneetkaan tulla osaksi meidän elämää. Joskus sen auringonkin on paistettava risukasaan. Vaikka välillä ollaan oltu syvissä vesissä, niin silti sieltä on aina noustu. Ja tarkoitan muitakin asioita, kun vain tämä menetys.

pssst.... enää pari viikkoa kun sanomme tahdon <3

4 kommenttia:

  1. Kyllähän te saatte tämän uuden yrityksen pitää ihan omana pienenä yhteisenä salaisuutena halutessanne ;)

    Kyllä te kuules pääsette niitä pikkuruisia vaatteita vielä ostamaan <3

    Toivon todella että sun "sisäinen ääni" on oikeassa ja pian saat ihailla kahta viivaa tikussa:)

    Pssst. Ihan hitokseen hienoo että pian saatte toisenne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu kyllä vielä niin superkaukaiselta haavelta nuo vaatteiden ostot, mutta...toivotaan, että tänä vuonna on kaksi viivaa tikussa :)

      Poista
  2. Kaikella on tarkoitus, ihana ajatus, ja fiiliksesi tulevasta inssistä lupaa varmasti hyvää! Puhukaa ihmisille sen verran kuin hyvältä tuntuu. :) Onnea matkaan, ja onnea etukäteen hääparille!

    VastaaPoista

Kun perheunelmista tuli totta

Taisi olla vuosi 2013, kun ensimmäisen kerran tutustuin pintaraapaisun verran blogeihin, joissa naisparit haaveilivat lapsesta. Olin tuolloi...